Ladataan...

Kun aloitin vegaanihaasteen, en oikeasti niinkään epäillyt, jaksanko syödä vegaanisesti. Pelkäsin lähinnä, että sosiaalinen elämäni tuhoutuu, en voi syödä missään ulkona eikä kukaan tahdo ruokailla kanssani.

Haastetta on nyt kestänyt viisi viikkoa, enkä näe mitään syytä lopettaa. Tämä aika on aivan liian lyhyt sen selvittämiseen, mitä tämä ruokavalio tekee keholleni. Voin vain sanoa, että tunnen oloni energiseksi, kevyeksi enkä erityisen nälkäiseksi.

Sosiaalisen elämäni kannalta taas vaikutus on ollut mitätön. Ehkä ihmiset tiedustelevat vähän enemmän: ”Mitä sä voit syödä?”, mutta hyvällä. Ainakin siltä tuntuu. Siinä kaikki.

Mitä ulkona syömiseen tulee: Helsingissä se on todella helppoa. Näiden viiden viikon aikana olen syönyt Sandrossa, The Cockissa, Johan & Nyströmissä, La Torrefazzionessa, kahdessa nepalilaisessa, Levantissa, Putte'sissa, Fafa'sissa, Silvopleessa ja Bar Tapastassa. Kertaakaan en ole soittanut etukäteen ja ilmoittanut tulostani. Joka kerta olen saanut syödäkseni. Myös silloin kun olin aamiaistapaamisessa La Torrefazzionessa, jonka listalla ei nopealla vilkaisulla ole mitään vegaanista. Minulle tehtiin ihan oma aamiainen listan ulkopuolelta. Putte'siin taas menin illalla ja ajattelin, etten syö. Söin sittenkin. Löysin listalta parikin vegaanista salaattia ja vegaanisen pizzan.

Sandrossa saa suuren osan kasvisruoista vegaanisena ja jälkiruoista kaikki juustokakkua lukuun ottamatta (ylläri). Suklaakakku oli ihan tajuttoman hyvää. Mikään siinä ei huuda: olen vegaaninen. Mutta se on.

Nepalilaisissa on paljon tofu- ja palkokasviruokia. Naanleipä tosin pitää jättää väliin.

Fafa'sin listan ensimmäinen annos on Vegan Falafel. Tosi hyvää.

Silvoplee nyt on ihan itsestäänselvyys. Bar Tapastan listalta löytyi monta vegaanista tapasta, Johan & Nyströmissä söin avokadoraakapiirakkaa, The Cockissa aamiaiseni oli kookosmaitoon tehtyä chiapuuroa ja Bulevardilla sijaitsevassa pienessä Levantissa kaikki on vegaanista, jos jättää jugurttikastikkeen pois (kysy toki varmuuden vuoksi). Ihana ravintola muuten, käyn siellä aina, kun olen kulmilla.

Kaikki ravintolat ja kahvilat, joissa olen käynyt näiden viikkojen aikana, ovat sellaisia, joissa käyn muutenkin. En ole etsinyt vegaanisia ravintoloita, enkä soittanut etukäteen, sillä tahdoin nimenomaan selvittää, miten tämä ruokavalio vaikuttaa normaaliin elämääni. No eipä juuri vaikuta.

Lisää helsinkiläisiä vegaaniystävällisiä ravintoloita löytyy Facebookista Vegaaninen Helsinki -ryhmästä. Siellä on aika kattava lista. Ja puhelimeen voi ladata Happy Cow -sovelluksen. Se kertoo lähistön kasvisravintolat myös ulkomailla.

Onko teillä hyviä ravintolavinkkejä vegaanille?

Pus!

Share

Ladataan...

Luonto luovuttaa hiljaa värinsä,

aurinko hyväilee puiden latvoja iltaisin,

pimeys odottaa vaaleanpunaisen taivaan takana.

Minä dippaan bataattiranskalaisia soijajugurttitzatsikiin,

päästän otsatukan vapaaksi,

vaihdan värini puuterisiin harmaisiin ja syviin viininpunaisiin.

Maailma on runollinen, pääni täynnä ideoita.

Kirjoitan ne Ideakirjaani

Kuuntelen iltaisin Kyla La Grangea,

yhtä kauniinsynkänhaipuvaa kuin lokakuu.

Vain harvoja lyheneviä päiviä syksyä jäljellä.

On hetki juuri ennen talvea.

---

Bataattiranskikset

Lohko bataatti sopiviksi paloiksi.

Päälle ruususuolaa, timjamia ja oliiviöljyä.

200-asteiseen uuniin noin vartiksi. Kokeile haarukalla.

Osta valmis tzatsikimaustesekoitus. Yhdistä maustamattomaan soijajugurttiin. Se on siinä.

---

Share

Ladataan...

Sulje silmäsi ja keskity. Mikä on ihanaa nyt? Mistä olet onnellinen? Mitä odotat? Mistä innostut?

Jos tahtoo olla onnellinen, elämässä kannattaa keskittyä siihen, mikä on hyvin, ei siihen, mikä puuttuu. Tehdä ja ajatella sitä, mikä ihastuttaa ja innostuttaa, ja antaa muun mennä. Heivata suorittaminen ja ajatus siitä, että jotain täytyy saavuttaa. Etsiä tästä hetkestä sitä tunnetta, joka saa silmät loistamaan ja värit kirkastumaan.

Se tunne ohjaa oikeiden asioiden luokse. Niiden, joista jokin sisällämme todella syttyy. Eikä sitä tunnetta voi pakottaa. Ehkä siksi mitään muutakaan ei pitäisi yrittää saavuttaa väkisin. Ne parhaat jutut löytävät luoksemme yleensä aivan outoja reittejä. Ilmestyvät elämään silloin, kun niitä vähiten odottaa. Eivät silloin, kun niiden löytämiseen on keskittänyt kaiken energiansa.

En tarkoita, etteikö unelmiensa eteen kannattaisi tehdä täysillä töitä. Ehdottomasti kannattaa. Mutta niitä ei pidä väkisin yrittää vääntää tapahtumaan speedygonzalesin vauhtia. Joskus voi tehdä hyvää päästää niistä vaikka hetkeksi ihan irti. Keskittyä niihin asioihin elämässä, jotka soljuvat kevyesti eteenpäin. Silloin elämä tuntuu kepeämmältä. Ja kun unohtaa keskittyä pulmiinsa, palaset saattavat loksahdella yllättäen paikoilleen.

Keskittyminen auttaa myös karsimaan turhuuksia. Usein säntäilemme sinne tänne, yritämme tänään tuota ja seuraavana päivänä tätä, eikä mistään tule sen enempää. Ei tietenkään tule, sillä emme ole siinä täysillä mukana. Mutta miksi tuhlata aikaansa mihinkään, joka ei herätä suurta ja kestävää ihastusta?

”I realized that I just cannot do it all. So I will choose to do what I can,
fabulously.”

Söisitkö mieluummin yhden täydellisen konvehdin kuin 10 ihan hyvää? Pukeutuisitko mieluummin silkkipaitaan, jossa tuntisit itsesi aina kauniiksi, vai ostaisitko kaksi ihan kivaa tekokuitupaitaa? Kuuntelisitko mieluummin hissibiisiä vai sitä, joka saa sydämesi lyömään nopeammin?

Pieniä asioita. Suuri vaikutus.

Keskittyminen luo taikaa.

(Sitaatti Clinton Kelly)

Share

Pages