Ladataan...

Kun reseptin otsikossa mainitaan kermainen, cashewkastike ja bataatti, mielenkiintoni on taattu. Niin kävi yhtenä päivänä Pinterestissä, josta löysin ihan mahtavan lohturuokareseptin. Ja vielä terveellisen sellaisen!

Ihan parasta tässä resetissä on cashewkastike, jonka voi syödä vaikka bataattien, kasvisnuudeleiden tai täysjyväpastan kanssa tai levittää leivälle. Cashew'itä olisi oikeasti kuulunut liottaa pari tuntia. Unohdin ja liotin 10 minuuttia. Ei haitannut. Eli huolettomalla liotuksella resepti on vielä kaiken lisäksi supernopea.

Tarvitaan:

2 dl cashewpähkinöitä
2 valkosipulinkynttä
2 dl vettä
oliiviöljyä
hyvää suolaa
mustapippuria

kourallinen babypinaattia
kourallinen persiljaa

puolikas bataatti (tai jokin muu lisuke)

Liota cashewpähkinöitä 2 tuntia.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lohko bataatti, levitä päälle runsaasti oliiviöljyä ja ripottele myös suolaa. Paista noin 15 minuuttia tai kunnes lohkot ovat pehminneet.

Kippaa liotetut cashew't, kuoritut valkosipulit, vesi ja 0,5 tl suolaa tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi massaksi.

Öljyä paistinpannu. Kaada pannulle noin 1/3 kastikkeesta. (Loppua ei tarvita, käytä se myöhemmin vaikka leivän päällä). Heitä sekaan pinaatti ja persilja, lämmitä nopeasti ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.

Se on siinä.

Share

Ladataan...

Se on täällä pian, vaikka maa on tätä kirjoittaessani musta, ja eilen satanut ensilumi sulanut lätäköiksi.

Sen tietää iltaisin palavista kynttilöistä, kukkakaupan havujen tuoksusta ja kotiin kannetuista hyasinteista, joiden valkoiset kukinnot alkavat varovasti aueta. Siitä, miten sormet palelevat ohuissa käsineissä ja pipo tuntuu tärkeämmältä kuin kuohkea tukka.

Sen tietää myös puikoista ja villalangasta, parissa viikossa kuin vahingossa valmistuneista säärystimistä, vaikken suunnitellut neulovani mitään. Mutta kohta niitä tarvitaan. Kun ulkona pakastaa, sujautan ne sukkisten päälle ja kuljen mekoissa ja hameissa läpi kylmien kuukausien.

Talvi on tulossa.

Säärystimien ohje:

Luo sama määrä silmukoita kuin jos neuloisit villasukkia. Minulla oli 40.

Neulo 5 kerrosta joustinneuletta, 2 o, 2 n.

Neulo kerros oikeaa.

Lisää silmukoita niin, että määrä on kuudella jaollinen. Minulla 42.

Aloita kuvio, ohje täällä.

Kun säärystimet ovat tarpeeksi pitkät, neulo kerros oikeaa ja sen jälkeen 5 kerrosta joustinneuletta.

Kivoja neulontahetkiä, tyypit!

Share

Ladataan...

Kello soi. Avaan silmät, pimeää. Peitto on lämmin. Sen alta nouseminen tuntuu vääryydeltä. Nousen silti.

Ulkona ropisee sade. Se piiskaa ikkunoita, kertoo märkää tarinaansa kiireettä. Minä kuuntelen sitä, odotan ropinan hidastumista, sitten hiljenemistä. Niin ei käy.

Lähdemme liian myöhään lenkille. Vastaan polkee pyöräilijöitä sadeviitoissa. Metsän polut lainehtivat. Toinen koira hyppää suoraan lammikkoon kipeän tassunsa kanssa. Se ei saisi kastua. 

Kierrän metsän puolijuoksua, hoputan koiria ja vilkuilen kännykkää. Koirat pitää pestä, ja aamupalaveri on kaukana.

Kotona kipeätassuinen koira pistää hanttiin, kun yritän vaihtaa sen sidettä. Kuravedestä muodostuu lätäkkö eteisen lattialle, hihani ja lahkeeni ovat märät, puolet meikistä sulanut sateessa.

Juoksen bussiin koroissani. Väsyttää, hengästyttää, ärsyttää. Pistän lempibiisin soimaan, rauhoitun vähän. Takapenkillä istuu sama erikoinen pariskunta, johon törmään välillä kotikulmillani.

Astun sisään Punavuoren Sis.Deliin viisi minuuttia etuajassa. Syön ruispuuroa, järjettömän hyvää leipää, jotain kasvistahnaa, soijajugurttia, kotitekoista mysliä ja hurjasti marjoja. Tee on Pukkan, ja kahvilan takaosassa leikkii koira. Tämä on koira- ja vegeystävällinen kahvila. Kuinka ihanaa! Tulen tänne joku viikonloppu, otan mukaan ystäviä ja koirat. Ne saavat taas seikkailla vähän, nekin.

Matkalla toimistolle pysähdyn kukkakaupan kohdalle. Sen eteen on aseteltu ämpäreittäin maailman kauneimpia tulppaaneita. Veisin niitä kimpun kotiin, jos olisin matkalla sinne. Ajattelen Jack Kerouacin sanoin:

”Be in love with your life. Every minute of it.”

Ja päätän, että seuraavana arkiaamuna herään ne 10 minuuttia aiemmin. En riuhdo koiria eteenpäin. Annan sateen ropista, ja jos se ropisee liikaa, meikkaan vasta lenkin jälkeen.

Vaikka se ei auttaisi (onhan marraskuu), muistan, että yhdenkään pahan tuulen ei tarvitse puhaltaa koko päivää. Hyvä aamiainen, lämmin kuppi teetä, kadunvarren kukkakimput tai pään syliin painava koira muuttavat sen hetkessä.

Tuuli on niin oikukas. Sen voi kesyttää – jos tahtoo.

Share

Pages