Ladataan...

Kaikki on aika hyvin. Ei ole paljon sanottavaa. On aurinkoa, tuulta, meren suolainen vesi aivan tuossa vieressä.

On kaksi kirjaa, jotka aloitin. Toinen kertoo lohikäärmeistä. Toinen maailmasta, jossa tämä nyt tuntemamme on entinen. Toinen jää kesken. Toista en malta lopettaa.

Jossain välissä, päivien, kuukausien, vuosien rymistellessä eteenpäin, kasvoin kai vahingossa aikuiseksi. Sellaiseksi, joka haluaa löytää tarinoista jotain erilaista. Jotain lohikäärmeitä enemmän. Jotain, jota ei ehkä itse osaisi kuvitella tai jotain, joka saa tuntemaan, ajattelemaan ja ymmärtämään lisää.

Se aikuinen jättää kirjat kesken, jos siltä tuntuu. Herää aamuisin hitaasti. Juo vähän kahvia, paahtaa leipää. Meikkaa rauhassa, koska se on kivaa ja valmistaa uuteen päivään. Riitti unen ja todellisuuden välissä. Siksi tarpeellinen. Siksi ihana.

Kävelee pitkin rantoja rauhassa, antaa tuulen sekoittaa pään ja hiukset. Saapuu töihin vähän myöhemmin. Ajattelee, että jos illat ovat kauniita ja aamut unisia, miksi muuttaa niitä.

Sillä on joskus kukkapanta päässä ja siniset kynnet. On kai vähän rento. Tai ainakin rennompi kuin ennen.

Se tietää, että aikuisuus ei ole vakavaa eikä tylsää. Aikuisuus on vastuunottamista itsestään ja elämästään. Ja vastuun kanssa kulkee vapaus. Kun on itse vastuussa ja vastuussa ennen kaikkea itselleen, on myös vapaa elämään, kuten tahtoo – tai ainakin vapaa yrittämään sitä.

Jossain välissä se aikuiseksi kasvanut tyyppi oppi päästämään irti. Antamaan asioiden mennä. Se päätti, ettei kaikkea tarvitse tehdä täydellisesti, ei edes hyvin. Hyväksyi, ettei ole lainkaan täydellinen eikä halua yrittää olla. Mutta on silti riittävä. Paras itsensä. Kukaan muu ei voi olla samanlainen.

Se aikuinen ymmärsi, ettei muita voi muuttaa, voi muuttaa vain itseään. Ettei takertuminen auta, se vain tukahduttaa. Kaikki. Kaiken. Maailmaa ei voi määrätä. Vain sen, miten siihen suhtautuu, voi päättää. Senkin voi päättää, että on sitä, mitä on. Voi päättää, miten tahtoisi elää ja tavoitella sitä sitten.

Nyt on matalalla roikkuvia pilviä, myrskytuulia ja taivasta vasten lentäviä lokkeja juuri ennen auringon katoamista iltaan. On omista eriäviä mielipiteitä, erilaisia tapoja elää ja suhtautua maailmaan, mutta mitä siitä. On paljon kauneutta ja elämä elettävänä. Vähän kiire. Ja hyvä niin.  

Toivottavasti teilläkin.

Pus.

Share

Ladataan...

”I can assure you that there are places,
lands, and people
that will blow your mind out there.
You just need to be courageous enough to believe it.
Hungry enough to seek it.
Determined enough to find it.
Trusting enough to know it.”


On hirveän tärkeää uskoa ihmeelliseen,

niihin superjuttuihin,

parhaisiin ihmisiin,

kauneuteen.

Jos elämän tahtoo elää täysillä,

on oltava nälkäinen sille.

Etsittävä määrätietoisesti.

Luotettava, että kaikki järjestyy.

On elettävä niin kuin ihmeitä tapahtuisi.

Sillä silloin niitä tapahtuu.

 

Lainaus Victoria Erickson

Share

Ladataan...

On taas kevät. Oksista puskee esiin pieniä silmuja, osa on jo auennut. Venyttelee auringon vielä kylmissä säteissä, niissä, jotka pian saavat kaiken kukkimaan. Elämään. Luonnon ja ihmiset.

Kevät on niin kaunis. Kiljahtelen ajatuksissani riemusta joka kerran nähdessäni uusien krookusten avautuneen, sinisten skillamattojen peittävän maan tai hentojen valkovuokkojen availevan ujosti terälehtiään. Laitureissakin keinuu jo veneitä, pian siellä on rivistö mastoja. Olen vähän kaivannut niitä.

Kevään kunniaksi elin yhden päivän sulkapanta päässä. Kuinka moni kääntyikään katsomaan, kuinka moni sanoi jotain hauskaa, kuinka moni hymyili.

Ehkä joskus kannattaa pukea päähän sulkia. Tai kukkia. Tai kruunu. Värjätä hiukset violeteiksi tai yhdistää printtiä printtiin. Tässä normcoren luvatussa maassa tekee silloin tällöin hyvää heittää harmaa neule ja lempifarkut nurkkaan ja kokeilla jotain uutta.

Kuuntelin tätä kirjoittaessani Haloo Helsinkiä. Joku sanoi minulle kerran, että se ei ole hyvää musiikkia. Minusta se on. Se saa hymyilemään ja tahtomaan vähän hyppelehtiä. Mitä muuta juuri nyt voisi kaivata?

Olkoon tämä kevätbiisini. Ihan vain, koska tahdon niin.

Pus.

Sulkapanta Glitter

Share

Pages