Ladataan...

Halusin näin vuoden viimeisinä päivinä muistuttaa yhdestä asiasta. Rakkaudesta. Sitä on, olen varma siitä. Kirjoitin aiheesta pitkän tekstin, mutta lopulta pyyhin lähes kaiken pois. Yksi kysymys riittää:

Mitä toivoisit kaikkein eniten?

Vastaisitko: toivoisin rakkautta?

Jos vastaisit, todistit juuri rakkauden voiman. Jos kaiken sen jälkeen, mitä olemme kokeneet, pystymme vielä uskomaan ja toivomaan, niin varmasti olemme vahvoja ja osaamme rakastaa. Ja jos osaa rakastaa, saa rakkautta takaisin. Muistathan, että se on jo täällä, kaikkialla ympärillämme. Lumisateessa, metsään loikkivissa kauriissa, leikkivissä lapsissa, vastaan kävelevissä ihmisissä, meren aalloissa, sohvalle kiivenneissä koirissa. Rakkaus on sinussa.

Ehkä juuri tänään lähdet ulos, kävelet kaupungin katua, ja vastaan tulee joku toinen, joka myös osaa rakastaa. 

Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta kun rakkautta on, ja sitä on, kaikki on hyvin. 

Ihanaa uuden vuoden odotusta ja vuoden viimeisiä, murmelit!

 

Ehkä haluat lukea myös tämän: Rakkaudesta, osa tsiljoona

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Istun täällä uudessa silkkipyjamassa ja kuuntelen, kun Bob Dylan laulaa joulusta. Bobiin olen päätynyt kuunneltuani ensin Sian, Weeping Willowsin ja Michael Bublén joululevyt läpi ja ärsyynnyttyäni Jouluradion rallatuksiin. Kävin myös kuuntelemassa joulukonserttia ja Tuomiokirkossa laulamassa kaikki klassikot Heinillä härkien kaukalosta Sylvian joululauluun, havaitsin, että en edelleenkään osaa laulaa ja laulaminen on sitä paitsi todella rankkaa, jos sitä ei ole harrastanut vähään aikaan (noin 15 vuotta on varmaan relevantti veikkaus). Kivaa oli silti, tuli joulumieli.

Mutta nyt on vähän joululauluöverit. Aion silti kestää vielä kaksi päivää, jouluhan on kerran vuodessa vaan...

Juuri nyt kaikki on kovin hyvin. Vatsa täynnä ennakkojoulun herkkuja (se jälkkäri numero kolme oli kyllä ehkä vähän liikaa), jaloissa kaksi unista koiraa, tuikuissa palavat kynttilät. Silkkipyjamaan olen vakavasti ihastunut. Maailman mukavin vaate! En tahtoisi mitään muuta päälleni laittaakaan. Ennustan meille pitkää ja onnellista yhteistä elämää. 

Silkkinen ystäväni on lahja minulle. Minulta. Se yllä elämä tuntuu jotenkin aika ylelliseltä, kauniimmalta. Arjesta tulee ihanampaa, kun ympäröi itsensä ihanuuksilla. 

Hyasinttini tuoksuvat, amaryllis availee varovasti nuppujaan ja vuosi sitten ostamani joulukaktus (tai ehkä syyskaktus?) on puhjennut kukkimaan. Jaksan aina hämmästyä oudosta viherpeukalotaipumuksestani. Kukkani joko kuolevat välittömästi tai viihtyvät luonani hyvinvoivan oloisina, vaikka kastelen, kun muistan, ja vaihdan mullat ehkä viiden vuoden välein. 

Nyt paketoin vielä viimeiset lahjat ja toivotan teille

ihanaa joulua, olkoon se täynnä taikaa!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Me vietämme aatonaattona ennakkojoulua. Se on keksitty siksi, että aattona on vain vähän vaikea jakautua kahtia, eikä satojen kilometrien ajaminen eestaas houkuta. Teimme ennakkojoulun viime vuonnakin, ja se oli aika hauskaa.

Ennakkojouluna syödään vähän erilaisia jouluruokia. Lihat ovat kasvislihoja, eli seitan- tai tofuleikkeitä ja -kinkkua ehkä, ja lisäksi syödään jotain kivaa, mutta ei sitä, mitä siinä perinteisessä joulupöydässä tarjotaan. Kuulemma tarjolla tulee olemaan ainakin saaristolaisleipää, punajuurihomejuustovuokaa ja maa-artisokkalaatikkoa.

 

 

Lisäksi aion tehdä näitä herkkuja, jotka löysin alun perin Pinterestistä (mitä tekisinkään ilman sitä!), mutta jotka olivatkin ihanan Tuulia Talvion käsialaa: bataatticrostineita päärynällä, saksanpähkinöillä ja tuorejuustolla. Juustona voi käyttää joko vegaanista tuorejuustoa (Oatlyn maustamaton toimii) tai vuohenjuustoa. Olen kokeillut reseptin kummallakin. 

Käykää katsomassa resepti Tuulialta täältä.

Miten te vietätte joulua?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages