Ladataan...

 

Aloitetaan tunnustuksella: meikkipohja ei ole meikkini ykkösasia, eikä edes toka tai kolmas. Minua on siunattu helppohoitoisella iholla, jossa harvoin on isoja epäpuhtauksia tai muuta pulmaa. Käytän meikkipohjaa pääasiassa tasoittamaan ihoni väriä, hillitsemään kiiltoa ja suojaamaan. Kesällä meikkivoide suojaa auringolta, talvella pakkaselta.

Suosin aika kevyttä pohjameikkiä ja kesällä käytän usein vain puuteria (joo tiedän, ettei se ole muodissa). Puuteri pitää ihoni mattapintaisena, ja sellaisena tykkään siitä enemmän. Ihan sama, miten trendikästä kuultaminen olisi. 

Talvella puuteri ei riitä, sillä se tuntuu liian kuivalta talvi-ihoani vasten. Vaikka ihoni on yleensä aika ongelmaton, sen pintaa kiristelee tähän vuodenaikaan aina vähän. Siksikin tarvitsen nyt myös meikkivoidetta.

Kokeilin muutamia luonnonkosmetiikkameikkipohjia. Jokainen kuvaan päässeistä oli omalla tavallaan tosi hyvä. Kirjoitin jokaisen perään myös käyttämäni sävyn, jos jollain teillä on samanlainen vaalea, mutta oliviin vivahtava iho.

1. Ohuehkot meikkivoiteet: Dr. Hauschkan Foundation 02, Zuiin Flora Liquid Foundation Natural Bisque, Inikan Certified Organic BB Cream Foundation Nude.

Minusta on ennen tuntunut, että moni luomimeikkivoide ei oikein levity. Näistä jokainen levittyy ja sulautuu ihoon kauniisti ja huomaamattomasti. Kaikista tulee erittäin luonnollinen lopputulos ja ihon sävy tasoittuu. Zuii on paksuin, Inika ohuin.

2. Puuterimaiset meikkipohjat: Everyday Mineralsin Base Medium 4N, Boho Green Revolutionin Mineral Compact Powder. Nämä molemmat peittävät aika hyvin ja jättävät ihon mattapintaiseksi. Kesällä pärjäisin hyvin kummalla tahansa. Bohon tuote on muuten suosikkini näistä kaikista ja maksaa roposia. Nyt talvella käytän sitä ohuen meikkivoiteen päälle.

3. Peittävät meikkipohjat: Alima Puren Satin Matte Foundation Olive 2 ja Kjaer Weisin Silken. Silloin kun ihoni voi hyvin, nämä ovat liian paksuja makuuni. Mutta ongelmatilanteessa ne ovat lyömättömiä. Olin juuri flunssassa ja huulten ja nenän välinen alue ihostani rohtuu silloin aina aivan kamalan näköiseksi. Kjaer Weis pelasti tilanteen, ja kehtasin lähteä ulos kodistani. Alima Pure peittää myös tosi hyvin. Kjaer Weisilla peittyvät myös finnit, sillä sitä on helppo levittää täsmänä sormin.

Onko teillä luomumeikkivoidesuosikkeja (kääk, mikä sanahirviö!)?

Useimmat meikkipohjista saatu testiin blogin kautta.

 

Lue myös:

Luomupunat testissä

5 ihonhoitotuotetta, joista en luovu

Kerro, kerro kuvastin

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Ladataan...

 

Kotonani asuu kaksi elämäntaidonvalmentajaa. He pitävät huolen, että liikun tarpeeksi, ja muistuttavat, että minua tarvitaan. Lisäksi he jakelevat henkisiä opetuksia:

1. Sano kyllä uusille asioille. Epämukavuusalueella ne taiat tapahtuvat.

2. Ala tykätä aamuista. Ja maanantaista. Uusi päivä on mahdollisuus, eikä sitä suoda kaikille. 

3. Ole ystävällinen. Ja jos vihastut, sekin on ok. Kosketa vain hellästi kuonolla jälkeenpäin, pyydä anteeksi, älä jää vihaan roikkumaan.

4. Mene luontoon (Kaivaria ei lasketa.) Kuuntele lintuja, haistele metsän tuoksua, katsele merta. Mieli rauhoittuu, ja huolet häipyvät.

5. Elä tässä. Ei ole muuta kuin nyt. Ota siitä kaikki irti.

6. Ota päikkärit.

7. Ole lähellä. Jos olet allapäin, läheisyys lohduttaa. Ei tarvitse sanoa mitään, riittää, kun joku on siinä ja välittää.

8. Muista, että olet arvokas. Jokaisella on omat viirauksensa. Yksi haukkuu postinkantajaa, toinen jahtaa pyöriä, kolmas jännittää uusia ihmisiä. Jokainen on silti arvokas ja rakastetteva. Ihan sellaisenaan.

 

Lue myös:

Kuva hyvästä elämästä

Courage, my dear

Hus pois, perfektionisti

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Ladataan...

 

Ajattelen, että saadakseen elämäänsä jotain uutta, on usein luovuttava jostain vanhasta. Kaikkea ei yleensä voi saada, on tehtävä valintoja ja priorisoitava. 

Opiskelen tällä hetkellä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Koulu kestää vuoden, ja sen voisi periaatteessa suorittaa täyspäivätyön ohessa. Siis jos on tosi kurinalainen ihminen ja on valmis tinkimään vapaa-ajastaan aika paljon. Minä en ole.

Miettiessäni mistä asioista voisin elämässäni luopua, jotta saisin enemmän aikaa opiskeluun, en keksinyt juuri mitään. Paitsi yhden: RAHA. Voin tinkiä tuloistani, jos se mahdollistaa minulle kivemman elämän vuodeksi ja saan sen vuoden aikana suoritettua tämän tutkinnon. 

Niinpä marssin pomoni puheille ja pyysin lyhennettyä työaikaa. Pomo myöntyi, ja teen nyt ainakin jonkin aikaa nelipäiväistä viikkoa. Onneksi minulla on niin mahtava työnantaja, että tämä oli mahdollista. 

Puolet ajasta olen innoissani näistä uusista kuvioistani: nyt todella ehdin opiskella. Mutta sitten iskee kauhu. Saan jatkossa viidenneksen vähemmän rahaa kuussa, eikä vuokra tippunut samalla. Tiedän, että nelipäiväinen viikko vaatii minulta muutoksia elintapoihini ja kulutustottumuksiini. Tällä palkalla ei ostella kivoja vaatteita, kun niitä vastaan tulee, eikä syödä ulkona harva se päivä. 

Sen sijaan tällä palkalla pystyy kyllä ihan hyvin elämään. Ongelma on se, että olen ehtinyt päästä liian hyvin kiinni kolmikymppisen tulorakenteeseen.

Helpommaksi asian tekee se, etten ole koskaan ollut erityisen hulvaton rahankäyttäjä, vaikka ulkopuolisesta se saattaa siltä näyttääkin. Maksan aina ensin laskut ja laitan tietyn summan säästöön. Mutta loppu palkasta katoaakin sitten tililtäni seuraavaan palkkapäivään mennessä suunnilleen viimeistä ropoa myöten. Nyt joudun alkamaan tarkaksi.

Uskon silti pärjääväni, sillä olen uhrannut unelmieni eteen rahaa ennenkin. Kun vaihdoin ammattia lentoemännästä toimittajaksi, palkkani tippui tonnilla. Hyvin silti selvisin ja ihan itse. Silloinen mieheni ei elättänyt minua, mutta tarjosi toki henkistä turvaa. (Luitteko tämän Saaran tekstin? Lukekaa!).

Tonni kuussa oli tuolloin summa, jonka olin valmis maksamaan unelmani toteutumisesta. Nyt viidennes palkastani on se summa.

Vähän toki jännittää, miten tässä käy ja syönkö ennen palkkapäivää viikon kaurapuuroa. Lupaan kertoa teille ratkaisuistani, kunhan pääsen kunnolla tämän pienimuotoisen nuukailun makuun.

Ja jos alkaa liikaa hirvittää, mietin ystävääni. Hän perusti nuorena yrityksen, eli pari ensimmäistä vuotta ilman palkkaa ja nosti pikavippejä maksaakseen työntekijöilleen. Hän oli hyvin rohkea ja päättäväinen ja tiesi mitä tahtoi. Yrityksestä tuli menestys ja ystävästäni todellinen #girlboss.

Minusta ei moiseen riskinottoon olisi, mutta vähän rahaa uskallan kyllä uhrata tälle haaveelleni.

Unelmien toteuttaminen ei ole aina helppoa. Mutta jos uskoo niihin ja on valmis tekemään oikeasti töitä ja luopumaan jostain niiden eteen, niistä voi hyvinkin tulla totta.

 

Lue myös:

Takaisin kouluun osa 1, eli ajatuksia matkoista ja luopumisesta

Mitä tuli tehtyä?

Ja niin me muutuimme

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Pages