Ladataan...

 

Olen vakuuttunut, että joogaopettajani lukee ajatuksiani. Tai oikeammin energioitani.

Olin muutama viikko sitten vähän huonotuulinen mennessäni tunnille. Epäilin, etten mitenkään voi keskittyä hengittämiseen, enkä kyllä voinutkaan. Sitten ohjaaja sanoi:

Luota siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Jätä se tarpeeton, mitä ehkä kannat mukanasi. Päästä irti.

 

Vähän mietin, että mitä kaikkea muuta olin sillä tunnilla ehtinyt ajatella. 

Toisella kertaa olin nukkunut huonosti ilman mitään järkevää syytä.  

Valvottiko täysikuu jotain teistä viime yönä?

  

Kyllä, minä uskon ylpeästi tähän astraalihuttuun, jota myös elämänfilosofiaksi kutsutaan.

Jokin on nimittäin muuttunut sisälläni joogan myötä. En osaa selittää sitä. Mutta ikään kuin jokin, joka oli vinksallaan, olisi hitaasti kääntymässä oikeaan asentoon.

Että sillai.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Share

Ladataan...

 

Ihastun aika harvoin, mutta sitten aina välillä joku vie sydämeni.

Muistatteko vielä, kun käräytin nahkani Lissabonissa? No, tulin Suomeen, iho punoitti ja kirveli, joten kolusin kylppärin kaappini läpi. Omistan melkoisen purkkiarsenaalin, joten arvelin, että apu löytyy näinkin läheltä. Ja se löytyi.

Pelastaja oli Tata Harperin Revitalizing Body Oil. Kuten kuvasta näkyy, aika hyvin on käytetty. Elvyttävä ja uudistava öljy poisti kirvelyn melkein heti ja punoituskin laski päivässä. Olisi varmasti laskenut ihan ilman öljyäkin, mutta hieno juttu tässä on, että ihoni ei kuoriutunut pois eikä edes hilseillyt yhtään. Ja näytin siis paluumatkalla lentokoneessa just siltä turistilta, joka käyttää auringossa suojakertoimen kaksi porkkanaöljyä. Melkein hävetti.

Nyt olen sitten kauniin ruskea. En kyllä silti suosittele ihan tätä menetelmää (istu suoraan polttavassa auringossa tunti lisäämättä aurinkorasvaa) kenellekään!

 

Lue myös:

2 x paras luomuaurinkovoide

Parasta nyt: ihmissuhdedraama tuli ja itseruskettavaneitsyys meni

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Tänään lounaalla ystäväni, yksi niistä viisaimmista, sanoi:

”Aion alkaa etsiä jokaisesta päivästä jotain mystistä.”

 

Ajattelin: hyvä idea. Just niin mäkin uskon. Että taikaa on, kun sitä etsii.


Pari tuntia aiemmin olin katsonut tehtävälistaani ja miettinyt, pitäisikö buukata itseltäni aika hengittämiseen. Mietin, voisinko jakautua kahtia: toinen puoli jäisi kirjoittamaan, toinen lähtisi lehdistötilaisuuteen.

Ei onnistunut, joten kirjoittaminen jäi, ja lounaan jälkeen lähdin. Pyöräilin Helsingin rantoja mekossa, jossa ei pitäisi pyöräillä, tunsin auringon kasvoillani ja kesän kaikkialla. Unohdin olla stressaantunut.

Perillä näin hauskoja ihmisiä, kuulin innostavia uutisia (joita ei vielä saa paljastaa) ja sain sitoa itselleni maailman kauneimman juhannuskimpun kukkakauppa Inbloomin kukista.

Ja tiedättehän te, että rakastan kukkia. Niiden keskellä en voi olla kuin onnellinen. Jos tämä suunnitelma A menee jotenkin pieleen, löytänette minut kukkakaupasta tai suuresta, rönsyilevästä puutarhasta. Noin, nyt paljastin varasuunnitelmanikin. 

Tässä kohtaa muistin ystäväni sanat. Lähetin hänelle kuvan kimpusta ja kirjoitin:

PÄIVÄN TAIKANI.  


Lähtiessäni pyöräilemään takaisin toimistolle kassillinen kukkia mukanani, minulle sanottiin:

”Nyt kaikki ajattelevat, että olisinpa tuo, jolla keikkuu kukkia pyörän tangolla.”

 

Minä ajattelin, että olen kauhean onnellinen. 

Ja että maailmassa on taikaa. 

Sitten pyöräilin toiset viisi kilometriä auringossa, kirjoitin sen kiireellisen jutun ja lähdin silti ajallaan töistä.

Mitähän mystistä huomenna tapahtuu?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages