Ladataan...

 

Vaatefilosofiani kuuluu lyhykäisyydessään näin:

Käytä vain vaatteita, joita rakastat. 

Yritän kaikessa elämässäni kulkea kohti vastuullisempaa kuluttamista. Ostaa vähemmän, rakastaa olemassa olevaa enemmän. Suosin luomua vaatteissa ja kosmetiikassa ja yritän hankkia kotiin ja ylleni vastuullisesti tuotettuja yksilöitä. Jos en löydä niistä mieleistäni tai budjettiini jotenkin sopivaa, ostan ketjuliikkeestä. Niissä suosin ekomallistoja. Tiedän, että ne ovat viherpesua. Toisaalta ketjuliikkeen ekologisesta mallistosta ostaminen on kuitenkin suora viesti valmistajalle: tätä me haluamme. Ja meillehän tuotetaan sitä, mitä me haluamme. 

Yritin joskus alkaa ostaa pelkästään vastuullisia vaatteita, mutta kokeilu jäi lyhytaikaiseksi. On aika sama, miten hyvin vaate on tuotettu, jos en pidä siitä ja se jää kaappiin roikkumaan. Mikään ei ole yhtä turha ostos kuin vaate, jota ei käytä. Uskon ja toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa kaikki vaatteet tuotetaan ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä kunnioittaen. Ja sitten jokaiselle löytyy myös tyylillisesti jotain toimivaa.

Mutta siis. Vaatteet, joita rakastan. 

Hankin tuon haalarin Portugalista, ja se on vaate, jota olen käyttänyt hirveästi koko kesän. Helteillä se meni sellaisenaan, mutta nyt ilmojen viilettyä puen sen alle valkoisen t-paidan. Niin se muuntautuu myös toimistokelpoiseksi. Kun sää vielä kylmenee, puen sen alle mustat, ohuet polvisukat. Niin nilkat peittyvät ja taas tulee lisää käyttöaikaa. Aion käyttää sitä koko vuoden. 

Tällaiset vaatteet ovat mielestäni juuri niitä parhaita. Kauniita, mutta käytännöllisiä, eivätkä yhteen vuodenaikaan sidottuja. En lopulta omista ihan kauheasti vaatteita, mikä on hyvä. Näissä asukuvissani vilahtelevat samat vaatteet vähän eri tavoin puettuna. Converseissa olen kulkenut koko kesän, ja tuo t-paitakin on jo toisessa kuvassa. Ryppyisenä, jälleen.

Entä sinä? Tiedätkö jonkun ihanan vastuullisen vaatemalliston, josta saattaisin tykätä? Ilmianna se!

 

Ps. Kuvat ovat piknikiltä Suomenlinnasta elokuun alusta. Yksi kesän parhaita päiviä, aurinkoa, viisauksia, girlpoweria ja vähän skumppaa. Juuri sitä, mitä elämään kannattaa säännöllisesti hankkia, sanoisin. 

 

Haalari Bershka, t-paita Lindexin sustainable-mallistosta, neule Lindex, tossut Converse, rannekoru Edbland, aurinkolasit Rayban. 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Sain vähän aikaa sitten hymähtelevän kommentin, kun olin maininnut Pinterestin lukuisia kertoja tässä tekstissä. No, se ei ollut vahinko. Se Pinterestin mainitseminen siis. 

Pinterest on näes helppo tapa selvittää, mistä oikein tykkää. 

Tässä maailmassa on paljon kaunista ja niin monta tapaa elää. Ihania vaatteita, kivoja sisustuksia, paratiisisaaria ja suurkaupunkeja. Miten niiden joukosta osaa valita omansa?

Vastaus: Tunnustelemalla, mikä tuntuu oikealta.

Siinä Pinterest auttaa. Niinä aikoina, kun olen ollut vähän hukassa kaikista ärsykkeistä sun muusta, olen mennyt sinne. Selaillut fiidiä, tutkinut taulujani. Tajunnut taas: ah, rakastan puuterisia samettisohvia, haluaisin roadtripille surffipakulla ja tahdon syksyksi viininpunaisen maksimekon. 

Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta jos suunta on kadoksissa, sitä voi olla helpoin lähteä etsimään pienistä asioista. Minkälaisista vaatteista tykkää, mikä on sisustustyyli, millaisista matkoista haaveilee. Oudosti siinä samalla nimittäin selviävät myös ne isommat linjat. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon energiaa, aikaa, rahaa ja ympäristöä säästyy, kun ei tee noissa ensin mainituissa virheostoksia.

Selvitettyäni ensin tykkääväni samettisohvista, roadtripeistä ja maksimekoista, muistin tietenkin myös sen jutun, mitä oikeasti lähdin Pinterestistä etsimään:

Mikä saa sydämeni lyömään nopeammin, sillä hyvällä tavalla. 

Että sillai. Siksi käytän paljon Pinterestiä. Ja olen ihan ylpeä siitä. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Share

Ladataan...

 

Yksi parhaista rentoutumiskeinoistani on epäilemättä todellisuuspako. Ei niin, etten tykkäisi todellisuudestani, mutta välillä on kiva kadota johonkin toiseen maailmaan hetkeksi. 

Olen myös aina ollut mestari siinä. Antakaa käteeni kirja tai katsottavakseni sarja, jossa taivaalla lentää lohikäärmeitä ja maailma pitää pelastaa, ja minä unohdan deadlinet, opinnäytetyöt ja kaikki pienet ärsytyksen ja stressin aiheet, joita meillä kaikilla on. 

Jos nyt vielä jäi jotenkin epäselväksi: rakastan fantasiaa. Ja olen löytänyt kaksi uutta fantasiatrilogiaa. Genrellehän on siis ominaista, että tarina jatkuu kirjasta toiseen. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Aina on uutta odotettavaa, mutta se odottaminen. Ei kuulu vahvuuksiini. 

Luin Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-trilogian ensimmäisen osan. Viimeinen valtakunta kertoo maailmasta, jossa tuhka peittää maan, kasvit ovat ruskeita ja suurin osa väestöstä orjuutettu. Valtaa pitävät aateliset, joista osalla on taikavoimia. Heistä kaikkein voimakkaimpia ovat usvasyntyiset. 

Kirja oli viihdyttävä, nopealukuinen seikkailu, jossa fantasialle tyypillisesti käydään taistelua hyvän ja pahan välillä. Mutta onko pahassakin hyvää ja ovatko asiat niin mustavalkoisia? Entä hyväksymmekö me maailman tilan pitkälti sen mukaan, mitä meille on opetettu ja kerrottu? 

Toinen parhaillaan lukemani trilogia on Erika Vikin Kaksosauringot-sarja. Sen ensimmäinen osa on nimeltään Hän sanoi nimekseen Aleia, jonka luin keväällä. Nyt sain juuri käsiini seuraavan osan, Seleesian näkijän, joka on lukulistallani seuraavana. 

Oletko lukenut viime aikoina jotain kiinnostavaa? Vinkkaa, jos olet. Ei tarvitse olla fantasiaa. Sisäistän, että suurin osa kolmikymppisistä naisista tuskin jakaa tätä palaa kirjamaustani. Mutta tiedättehän te: ei sillä niin väliä, kunhan itse tykkäät.

 

Kirjat saatu luettavaksi, kiitos Jalava ja Gummerus!

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages