Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Store of Hope

Muistatteko vielä, kun kaipailin uutta laukkua, johon mahtuisi läppäri ja joogakamat? Vanha nahkalaukkuni on ollut pitkään hajoamassa liitoksistaan, mutten halunnut ostaa uutta, ennen kuin löytäisin täydellisen. Koska kuljetan läppäriä paljon mukanani, laukun ehdoton vaatimus oli, että Macbook Airini mahtuu sinne hyvin (ja työläppäri toki myös). 

Hankin uusia laukkuja äärettömän harvoin. Laukku ei ole minulle asuste, vaan käyttöesine, joka on aina mukana. Minulla onkin vain kaksi kunnon laukkua: iso ja pieni. Vanha, iso laukkuni olikin varmaan ainakin seitsemän vuotta vanha.

Koska käytän samaa laukkua koko ajan, haluan, että se on yksinkertainen, ajaton ja tyylikäs. Tykkään myös hyvin pelkistetystä muotokielestä vähän kaikessa. Siinä on jotain, joka on aina puhutellut minua.

Uuden laukkuni näette kuvissa. Se on oudon täydellinen, juuri sellainen, jota etsin, ja lisäksi vastuullisesti tuotettu. Se on The White Yakin, ja sain sen Store of Hopelta, josta olen kertonut teille aiemminkin. Store of Hope on eettinen verkkokauppa. Sen takana ovat Eeva ja Anna, jotka haluavat paitsi tehdä eettistä yritystoimintaa, myös auttaa omalla työllään tuottajamaiden käsityöläisiä. Minun uusi laukkuni on esimerkiksi valmistettu Nepalissa tehtaassa, joka työllistää Tiibetin pakolaisia. Heille maksetaan kunnon palkka, ja heidän työolonsa ovat kunnossa. Laukku on ekologista nahkaa, eli se on kasviparkittua ja -värjättyä, eikä sen valmistus kuormita luontoa.

Kuvissa näkyy myös niin ikään Store of Hopelta viime keväänä saamani kashmirhuivi. Rakastan sitä suuresti, se on lämmin ja muhkea mutta silti kevyt ja kiertyy kaulan ympärille juuri kuten haluan. Kaikki huivit eivät tottele samoin, oletteko huomanneet? Ne ovat joko liian lyhyitä, pitkiä tai materiaali ei näytä hyvältä kierroksilla. 

Ja nyt, vähän karkkia teille: Store of Hope haluaa arpoa lukijoideni kesken yhden kashmirhuivin arvoisen lahjakortin (119 e + postikulut). Uudet huivivärit saapuivat juuri kauppaan, näette ne täältä. Ja itse huivista voitte lukea lisää kevään postauksestani. Lahjakortin voi käyttää myös johonkin muuhun Store of Hopen tuotteeseen, jos et satu juuri nyt tarvitsemaan uutta huivia. Itse rakastan suunnilleen kaikkea tuolla verkkokaupassa! Omalla ostoslistallani ovatkin pompom-korvikset ja ehkäpä täältä löytyvät myös ne etsiskelemäni mukavat, mustat pillifarkut.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Arvon voittajan perjantaina illalla. Osallistumisaikaa on siihen saakka. Ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa, ja jos olet jättänyt yhteystietosi, kerron toki sinulle myös henkilökohtaisesti. 

Onnea arvontaan, murmelit!

Kuvat: Satu Nyström

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Urapolkuni ei ole kulkenut kovinkaan suoraan – ja olen kiitollinen kaikista sen monista mutkista. Ne ovat vieneet minua kiehtoviin paikkoihin, ympäri maailmaa ja moniin seikkailuihin. Olen seurannut nenääni, joka on aina osoittanut sinne, missä kuvittelen onnen sijaitsevan. Määränpääni ei ole siintänyt ihan kirkkaana, jos sillä tarkoitetaan sitä, mitä konkreettisesti aion elämässäni tehdä. Eikä se siinnä edelleenkään. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: nenäni on tiennyt aika hyvin, missä suunnassa näkyy onnellisuutta. Kuljen sitä kohti myös tulevissa uravalinnoissani. Uraoivallus 1: pyri tekemään sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. Etsi työpaikka, jonne menet hyvillä mielin maanantaina. Hanki työ, jossa et elä viikonloppuja ja lomia varten. Silloin olet oikealla tiellä.

Minulle on aina merkinnyt työn sisältö huomattavasti enemmän kuin titteli tai asema. En ole myöskään ikinä tehnyt uramuuveja pelkkä rahankiilto silmissä. Toki haluan saada työstäni kunnon korvauksen, mutta jos tekisisin uravalintani etupäässä rahan ehdoilla, tulos olisi luultavasti kannaltani kehno. Päätyisin ehkä rahan ja aseman asettamaan vankilaan. Tarkoitan, että jos tienaa liian hyvin ja status merkitsee kovin paljon, saattaa jäädä työhön, josta ei nauti, koska ei pysty luopumaan saavutetuista eduista. Minulle se olisi hirveä kohtalo, koska arvostan itseni toteuttamista ja vapautta. Uraoivallus 2: mieti, mikä sinulle työssä merkitsee, ja tavoittele sitä. Titteli ja kova palkka eivät välttämättä tee onnelliseksi, jos työn sisältö ei miellytä. (Toki ne voivat tehdä, puhun nyt vain omasta puolestani.)

En ole koskaan ymmärtänyt kyynärpäätaktiikkaa, vaan uskon, ettei muiden menestys ole minulta pois. Päin vastoin. Kun joku toinen menestyy, se kertoo, että menestyminen on mahdollista. Oikeasti vahvat ihmiset tukevat toisia, eivätkä tallo heitä tieltään. Kaikki tuntemani aidot girlbossit ovat empaattisia, ystävällisiä ja innostavia ihmisiä, jotka eivät koe toisten menestystä uhaksi itselleen. Uraoivallus 3: menestyäkseen ei tarvitse kovettaa itseään. Kovuus kertoo pelosta. Oikeasti itsevarmat ihmiset ovat ystävällisiä. Voit olla yhtä aikaa kiva ja silti ammattimainen, jämäkkä ja arvostettu.Vittumaisuutta ei tarvita mihinkään.

Olen vuosien saatossa tutustunut mielettömään joukkoon inspiroivia ihmisiä ihan vain avaamalla suuni ja olemalla kiinnostunut heistä. Olen myös puhunut urahaaveistani vaikka kenelle. Sitä kautta eteeni on avautunut uusia tilaisuuksia. Uraoivallus 4: ole kiinnostunut muista ihmisistä, puhu haaveistasi, verkostoidu. 

Opiskelin alun perin aivan toista alaa kuin mille päädyin. Silti pääsin erilaisten sivupolkujen kautta unelma-alalleni. Se vaati lisää opiskelua, hirveästi aivan ilmaista työtä ja päättäväisyyttä: kieltäydyin luovuttamasta. Uraoivallus 5: väärä koulutus ei nosta urapolkuasi pystyyn, jos olet valmis näkemään vaivaa unelmiesi eteen ja jollet sitten halua lääkäriksi tai lakihenkilöksi, missä tapauksessa joudut tietenkin opiskelemaan koko tutkinnon. Uraoivallus 6: tee paljon työtä, usko itseesi, äläkä luovuta. 

 

Mikä on auttanut sinua urallasi?

Kuva: Satu Nyström

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Share

Ladataan...

Välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu. Mutta lähes neljään vuoteen mahtuu hämmentävän paljon kaikkea, niin monta kuvaa, niin monta muutosta.

Tuntuu kuin olisin melkein eri ihminen kuin se, joka muutti tänne vuoden 2014 kesällä. Tai en ehkä niinkään eri ihminen, vähän eri versio siitä tyypistä vain. Vähän vanhempi, jonkin verran kokeneempi, paljon itsevarmempi. Sen aika tekee. Muuttaa meitä, kasvattaa.

Tämä saari oli ihana paikka asua, tämä koti juuri se, mitä tarvitsin näinä hetkinä. Löysin sen netistä samana päivänä, jona kuulin, etten saa sitä vuokra-asuntoa, jonka alun perin halusin. Se osoittautui kovin onnelliseksi asiaksi. 

Nämä kuvat ovat vuosilta 2014-2017. Ne ovat aikajärjestyksessä ja liittyvät vanhoihin postauksiin. On outoa lukea monen vuoden takaisia ajatuksiaan. Osan allekirjoitan edelleen, osa on jäänyt. En taida olla enää ihan yhtä runotyttö kuin aikoinaan, hyvässä ja pahassa. 

Koti ehti muuttua näinä vuosina aika paljon. Kai se oli vähän boheemi koko ajan, värit vain vaihtuivat. Tämä koti ei tullut koskaan ihan valmiiksi, en oikein saanut päätettyä, minkälaisen siitä haluaisin. Siitä huolimatta sen fiilis oli aina ihana. Hyvä feng shui, sanoisin. 

Viimeisen nappasin muutama päivä sitten. Aurinko oli laskemassa mereen, oli pakkasta ja lunta, saari kauneimmillaan.  

Minä en asu enää täällä. On aika uudelle. 

Kiitos, vanha koti. Olit hyvä minulle. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages