Ladataan...

”My entire life can be described in one sentence: it didn't go as planned and that's ok.”

Oletko koskaan kuvitellut elämääsi suorana, nousevana viivana? Ja tajunnut sitten, että se ei ole mitään sinne päinkään, vaan omituinen sekasotku ylä- ja alamäkiä, kiemuroita ja risteyksiä, jossa ei tunnu olevan äkkiseltään mitään järkeä, mutta lähemmin tarkasteltuna on sittenkin.

Epäilen, että iso osa kurjuudestamme syntyy odotuksista. Siitä, että kuvittelemme, että jonkin asian pitäisi mennä tietyllä tavalla. Ja sitten petymme, kun se ei menekään niin. Koska emme näe kokonaiskuvaa, emme myöskään pysty ymmärtämään, että itse asiassa kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Kokonaisuuden kannalta, joka selviää vasta joskus tulevaisuudessa.

Jos jotain olen tässä elämässä huomannut niin sen, että mikään ei koskaan mene niin kuin kuvittelet sen menevän. Silloin, kun odotat jotain tapahtuvaksi, yhtään mitään ei varmasti tapahdu. Mutta sitten, kun lakkaat odottamasta ja keskityt muuhun, asiat alkavatkin mennä eteenpäin.

Universumi on siitä vähän vittumainen. 

Ongelmamme on siinä, että elämme tulevaisuudessa tai menneessä, vaikka meidän pitäisi elää tässä hetkessä. Ja koska olemme niin keskittyneitä odottamaan jotain ja suunnittelemaan, miten elämän kuuluisi mennä (turhaan, koska se ei mene niin), unohdamme nauttia matkasta.

Kun sittten löydämme itsemme eri paikasta kuin kuvittelimme, turhaudumme ja huolestumme, vaikka oikeasti siihen ei ole mitään syytä. 

Oma elämäni on kulkenut hyvin eri tavoin kuin kuvittelin sen kulkevan. Olen ihan eri paikassa kuin suunnittelin olevani. Oudosti se paikka on kuitenkin tosi hyvä. Ja vähän luulen, että se on juuri se paikka, missä minun kuuluu nyt olla. 

Joten mitä jos lakkaisimme suunnittelemasta ja odottamasta ja eläisimme vain. Nauttisimme luottavaisina siitä, missä olemme, koska kaikki menee kuitenkin eri lailla kuin odotamme. Niin minä ajattelin tehdä.

 

Kuva: Satu Nyström

Pipo ja takki Samsoe & Samsoe, laukku Store of Hope, farkut Zara, kengät Vagabond, huivi Beck Söndergaard

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Joutsenmerkki & Selecta

Muistatteko, kun tammikuun ensimmäisessä postauksessa lupasin, etten juo tänä vuonna muuta kuin hyvää kahvia? No sillä tiellä ollaan, ja toivoisin olevani vielä vähän enemmän.

Olen jo pitkään ostanut kotiin vastuullista kahvia. Kotona keitän sen mutteripannulla ja lisään joukkoon lämmintä kauramaitoa, joten se myös maistuu ihanalta. Olisi ihanaa saada tällaista kahvia töissäkin!

 

 

Olen se tyyppi, joka valitsee aina erikoiskahvin, jos ikinä mahdollista. Tavallinen, suomalainen suodatinkahvi on mielestäni usein aika kamalaa, eikä todellakaan mikään nautinto. Siksi välttelen sitä. 

Täydellisessä maailmassani töissä saisikin hyvän erikoiskahvin automaatista nappia painamalla. Sellaisia automaatteja nimittäin on: pääsin tutustumaan yhteen sellaiseen Selectalla. Sen nimi on Ferrara (melkein kuin Ferrari!) ja sillä syntyy latteja ja cappucinoja, jotka maistuvat siltä kuin kuuluukin (maistelin aika monta, joten tämän voin taata, sanoo hän kofeiiniövereissään). 

Parasta on, että tämän kahvikoneen kahvia juomalla tekee samalla vastuullisen valinnan. 

 

 

Selectan Ferraran saa Joutsenmerkittynä. Joutsenmerkki on Suomen ja Pohjoismaiden tunnetuin ympäristömerkki. Jotta tuote tai pelvelu saisi Joutsenmerkin, sen on täytettävä tiukat ympäristövaatimukset, jotka perustuvat elinkaariajatteluun: siinä huomioidaan raaka-aineet, tuotanto, käyttö ja jätteet. Lisäksi on laatu-, terveys- ja turvallisuusvaatimuksia. Suomessa on noin 10 000 Joutsenmerkittyä tuotetta ja palvelua.

Eli lyhyesti: jos tuotteella tai palvelulla on Joutsenmerkki, sen ympäristöystävällisyys on puolueettomasti varmistettu.

Ferraran Joutsenmerkki tarkoittaa siis, että automaatti on energiatehokas (energialuokka A+) ja sekä laite että sen sisältö on tuotettu vastuullisesti. Joutsenmerkkiä ei saa, jollei koko tuotantoketju ole vastuullinen. Siihen kuuluu myös huolto, laitteiden kuljetukset, logistiikka ja laitteen  puhdistusaineet. Sekä tietenkin itse kahvi. 

Ferraraan voi valita kahvin Selectan ekologisten kahvien valikoimasta. Selectalla on kaksi omaa vaihtoehtoa: miofino etico ja miofino benefico. Lisäksi tarjolla on Arvid Nordquistin Reilun kaupan luomutuotettuja kahveja, jotka ovat sataprosenttisen ilmastokompensoituja. Hauska juttu on, että juuri näitä kahveja ostan usein kotiin ja kirjoitinkin niistä kesällä. Ferraran maito on luomua. 

Jos minulla olisi oma yritys, tällaisen kahvilaitteen hankkisin työntekijöitäni ilostuttamaan. 

 

 

Alkuvuodesta kuulin monesta suunnasta lupauksia kahvinjuonnin lopettamisesta tai vähentämisestä. Itse en ymmärrä tätä trendiä. Se kuulostaa mielestäni kauhean ankealta, jos ennen on kuitenkin pystynyt juomaan nikottelematta pannullisen espressoa aamiaiseksi. Vähän samalta kuin tipaton tai sokeriton sillä erotuksella, että kahvihan on aika terveellistä kohtuudella nautittuna. Kaikille kahvi ei tietenkään sovi, enkä itsekään voi juoda sitä litroittain hermostumatta. Mutta pari kolme kuppia päivässä juon, enkä koe mitään tarvetta vähentää.

Syy: kahvinjuonti on ihanaa. Kahvissa on sellainen kotoinen hyvänmielen fiilis, jota en jostain syystä saa teestä. Teellekin on paikkansa, mutta kahvitauko on jotenkin kiinnostavampi kuin teetauko. Onhan ruotsalaisilla ihan oma sanakin asialle: fika. Parasta tietenkin olisi, jos kahvin kylkeen saisi korvapuustin, mutta tätä ei ehkä kannata ottaa ihan päivittäiseksi tavaksi. 

 

 

Juon oman kahvini aina kauniista kupista. Olen vienyt töihinkin oman kupin, sillä kahvitauko tuntuu minulle enemmän luksukselta, kun kahvin nauttii nätistä asiasta. Pieni juttu, jolla arjen saa kohoamaan astetta korkeammalle.

Helmikuun aurinko ei vielä lämmitä, mutta suunnilleen maaliskuun lopulla työpaikkani terassille alkaa paistaa kunnolla. Sitten siirrän kahvitaukoni ulos aurinkoon. Nyt nautin vielä kahvin joko aulan sohvilla tai takan ääressä (jep, meillä on sellainen, ja tiedän, että olen onnekas tapaus). Kahvitauko on pieni oma hetki työn keskellä, ja mukava ympäristö tekee siitä vielä paremman. 

Mitä te ajattelette kahvista? 

 

Kuvat minusta Satu Nyström, muut kuvat minä ja Selecta

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Muistatte ehkä, että aion luoda tänne uuteen kotiin pienen urbaanin viidakon? Rakastan viherkasveja ja oikeastaan kaikkea kasvavaa muutenkin. Kasvit tuovat kotiin lämpöä ja tunnelmaa ja palasen vieraita maita. 

Minulla on kauniit ikkunalaudat molemmissa huoneissa. Vanhat kasvini ja pieni kokoelma rakkaimpia koriste-esineitäni mahtui niille. Palmun hankin viime viikonloppuna. Tarkoitus oli laittaa se sohvaa vastapäätä tulevan matalan kaapin päälle (jota ei vielä ole), mutta jotenkin se näyttää kuuluvan tuohon sohvapöydälle (jonka olen muuten päättänyt sittenkin pitää, se sopii tänne kuin nyrkki silmään ja on kivan rouhea vastakohta modernille keittiölle ja yksinkertaiselle sohvalle). 

Ostoslistallani on ainakin suurehko tyräkki ja ehkä amppeleita. Lisäksi mietin, jos ripustaisin joitain kasveja ryhmään seinille. Ehkä riippumaan jostain rouheasta oksasta tai pieniin koreihin? 

Koti rakentuu nyt yllättävän nopeasti. Sohvakaan ei ole enää kiinni ikkunassa, kuten tuossa alimmassa kuvassa. Tuttu sisustustoimittaja vinkkasi minulle, että sohvan ja nurkan väliin kannattaa aina jättää vähän tilaa, niin kokonaisuus on ilmavampi. Ja se toden totta on niin! Koko sohva näyttää paremmalta, kun siirsin sen irti nurkasta.

Tällaisia hyvin syvällisiä mietintöjä tänään. Ihanaa päivää!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages