Ladataan...

Tuntuu kuin olisin tehnyt ison ympyrän ja palannut takaisin, mutten silti ihan samaan paikkaan. Tarkoitan: olen leiponut. Asia, josta muutama vuosi sitten päätin luopua ikuisiksi ajoiksi, uusi jännittävä elämä ja sillai, ei siinä ollut tilaa piirakoille.

Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä olen lähiaikoina tuntenut vastustamatonta halua upottaa sormet taikinaan. Kai se jotain kertoo, jos ihmisen bucket listiltä löytyy raparperipiirakka? Se siitä jännittävästä elämästä. 

On vapauttavaa keskittyä hetkeksi täysin siihen, mitä tekee käsillään, miltä taikina tuntuu, miten kypsyvän raparperin, sokerin ja vehnäjauhon seoksen tuoksu leijailee nenään. 

Kun en ole leiponut, olen kulkenut kameran ja koirien kanssa siirtolapuutarhassa ja kuvaillut salaa aitojen yli. Kauniita kukkia vain. Sisälläni asuu henkinen mummo, joka tahtoisi istua kesäillat omenapuun varjossa portviinilasi kädessä ja hyvä kirja edessä. Joku vanhan ajan dekkari tai muu sellainen. Juuri nyt luen vuosien jälkeen uudelleen Kuin surmaisi satakieltä. Olin unohtanut, miten hyvä se on.

Suunnittelen, että kaivaisin syksyllä puikot esiin, neuloisin taas jotain. 

Niin, sisimmältäni mummo, ainakin välillä. Kai se on vain sitä, että nautin kauniista, rauhallisista asioista. Silloin siis, kun en kaipaa seikkailuja ja janoa jotain tapahtuvaksi. Ristiriitaisia me kaikki, tai minä ainakin. Ja ihan hyvä niin, tylsäksihän se muuten kävisi.

Raparperipiirakan resepti on täältä. Korvasin ranskankerman kermaviilillä, hyvin toimi.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Haalarit ja luonnonvärit, se vihreä, mutta myös poltetut ruskeat, terrakotta, ne, jotka ovat kuin punaista maata jossain kaukana. Ne miellyttävät nyt, niitä tahdon ylleni ja kotiini. Valkoisen kera, tietenkin. 

Tykkään tästä haalarista enemmän kuin mistään vaatekappaleesta aikoihin. Se on unelmanpehmeä ja peittävä. Kunnes käännän selkäni. 

Viimeinen koulutehtävä on tehty. Nyt jännään, ehdinkö saada arvosanan ja valmistua kesäkuussa. Jos en, niin syksyllä sitten, ei sillä niin kiire ole. 

Olen vähän kärttyinen, tai ehkä se ei ole oikea sana. Venynyt, vanunut, väsynyt pikemminkin. En tahtoisi tehdä mitään hyödyllistä, jos voisin, karkaisin vain kesään, kävelisin metsissä ja lojuisin lämpimissä varjoissa, söisin pitkiä myöhäisiä aamiaisia ystävien kanssa, iltaisin valvoisin myöhään ja joisin kuplivaa. Kaipaan lepoa, tyhjää tilaa ympärilleni ja päähäni. Buukkasin kalenterin täyteen kaikkea kivaa, mutta sillä tavalla sopivasti, että jää aikaa hengittää. En edes ehtisi olla hyödyllinen, vaikka tahtoisinkin. Enkä minä tahdo.

Sanoin juuri ystävälleni, että tuntuu kuin mikään ei menisi eteenpäin. Silti jotain isoa on ehkä tapahtunut, jos minä olen oppinut vain olemaan. 

Tämä kesä tuntuu hyvältä. Raukealta elämältä. 

 

Haalari Mango, rannekoru Sidai Designs.

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

On tunne, että tästä tulee hyvä kesä. Sellainen, jona tapahtuu paljon ja jonka muistot voi viedä mukanaan kauaskin. Kun elää vaan, tekee paljon ja ajattelee vähän. Yleensä se menee näes toisin päin: ajattelee paljon ja tekee vähän. Tänä kesänä keskityn tekemiseen.

 

 

 

KESÄN 2018 BUCKET LIST:

Makaa järven rannalla hyvän kirjan kanssa

Ui meressä

Ja Altaalla

Mene piknikille Suokkiin, jonnekin keskustan puistoon ja luonnon keskelle

Käy Vartiosaaressa ja Isosaaressa

Istu myöhään yöhön terassilla

Tanssi Sidewaysissa ja ehkä Flow’ssa

Nuku yö ulkona

Käy Loviisassa, Porvoossa ja Hangossa

Osallistu puutarhajuhliin (laitan toivoni sinuun, E)

Leivo raparperipiirakka

Syö jätskitötterö(itä) ulkona

Järjestä parvekebileet

Katso ulkoilmaleffaa

Juo samalla viiniä

 

Eipä siihen paljon muuta tarvita, kesään.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages