Ladataan...

Olen viime aikoina tehnyt aika paljon nuudeliruokia. Syy: seesamiöljy.

- Arvaa mitä, oon löytänyt ihan parhaan uuden mausteen, kerroin innoissani pikkuveljelleni.

- Jaa, minkä niin?

- Seesamiöljyn!

- Ok. No kiva, että oot löytänyt sen. Se on kyllä aina ollut aasialaisen keittiön perusmausteita. Ööö, millä sä oot aiemmin maustanut itämaiset ruoat?

Hmm, kaikki meistä eivät voi olla ruokatrendien aallonharjalla. Mutta kun nyt olen kerran vihdoin tajunnut seesamiöljyn merkityksen, halusin kertoa siitä teillekin ja jakaa yhden tämän hetken lempiresepteistäni.

 

 

Seesaminuudelit ja ruusukaalia (2 annosta, 5 minuuttia):

- täysjyvänuudeleita

- paketti ruusukaalia

- paahdettuja cashewpähkinöitä

- marinoitua tofua tai valkopapuja

- seesamiöljyä

- soijakastiketta

Keitä nuudelit ja ruusukaalit kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Paahda samalla cashewpähkinöitä kuumalla pannulla niin, että ne alkavat tuoksua. Pilko tofu tai valuta pavut. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lorauta sekaan runsaasti seesamiöljyä ja hieman soijakastiketta.

Nessillekin maistuisi. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

Kuulkaa kaikki, olen löytänyt second hand -vaatteet!

Juu, tiedän. Ei siinä kauan kestänytkään.

Toki olen pitkään ajatellut, että olisi ihanaa ja vastuullista löytää kirpparilta, netin kierrätysryhmistä tai vintagekaupoista jonkun toisen käyttämiä vaatteita, jotka saisivat minun ylläni uuden elämän. Mutta vaikka rakastan vaatteita, en lainkaan rakasta niiden ostamista. Oikeasti inhoan sitä.

Eräs kaverini rentoutuu surffailemalla iltaisin erilaisissa Facebookin kierrätysryhmissä. Hänellä on ihania vaatteita. Aina, kun kysyn jonkun niistä alkuperää, vastaus on: Kruununhaka/Ullanlinna/Katajanokka kierrättää tai jokin kivijalkakirppis. Minäkin haluan, olen ajatellut. Ja sitten en ole tehnyt asialle mitään.

Olen vältellyt kirppiksiä tehokkaasti siksi, että mielestäni niillä kiertely (virtuaalisesti tai livenä) on ollut rasittavaa. Suuntaan vaateostoksille yleensä vain silloin, kun mielessäni on jotain, mitä tarvitsen (sen tarpeen tärkeydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä). Kirppiksiltä on paljon vaikeampi löytää juuri tietty vaatekappale kuin kaupasta. Siksi olen dissannut niitä.

 

 

Lissabonissa kuitenkin ihastuin. Sellaisiin suloisiin vintagekauppoihin, kuten tuossa kuvassa, ulkoilmakirppiksiin – ja ystäväni Saaran ja hänen kämppiksensä kierrätettäviksi tuomitsemiin vaatteisiin. Niistä kaksi matkasi mukanani Helsinkiin.

Olen viimeisen kuukauden aikana hankkinut käytettynä punaisen mekon (näette sen pian toisessa postauksessa), sinisen tunikan, viininpunaisen hatun, vintage-Levikset (jollaisia olin pitkään himoinnut) messinkisen papukaijan (jep) ja kaksi vaaleanpunaista pientä viinilasia. Rakastan niitä kaikkia! Rakastan kirppiksiä!

 

PS Ilmianna suosikkikirppiksesi Helsingissä.

 

Kuvat Saara Helkala

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

Eilen vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää. Se sai jälleen ajattelemaan, että elämänsä kannattaa elää mahdollisimman omalla laillaan. Olla sen sankaritar ja oikeasti toteuttaa unelmansa. Me näet voimme, me tytöt ja naiset (ja pojat ja miehet tietenkin myös, mutta tämä oli tyttöjen päivä).

Olen onnellinen, että elän tässä maassa, tänä aikana. Vaikka paljon työtä on vielä tehtävänä, ja meihin edelleen kohdistuu odotuksia sukupuolen mukaan, tämä on silti aika ja paikka, jossa lähes kaikki on mahdollista. Siitä saamme kiittää niitä naisia, jotka ovat raivanneet tien meille. Oman aikansa edelläkävijöitä, jotka eivät alistuneet yhteiskunnan normeihin ja hyväksyneet alistettua asemaansa. Luen parhaillaan kirjaa yhdestä heistä, kerron siitä pian lisää.

Meille melkein kaikki on tänään mahdollista. Meistä voi tulla girlbosseja ja bossladyja. Tai mitä ikinä. 

Ei tarvita juuri muuta kuin rohkeutta,

rohkeutta olla se sankaritar ja elää omannäköistään elämää.

Ollaan heitä, jooko?

 

Lue myös: Koska olen nainen

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages