Ladataan...

Vanha talo Helsingin Annalassa, luokkahuoneellinen luonnonkosmetiikasta kiinnostuneita naisia, ihana aamiaisbrunssi hirssipuurosta ja porkkana-purjosmoothieista (kuulostaa kamalalta, oli hyvää), inspiroivimmat sanat vähään aikaan:

”Everybody else is taken, so I can only be me.”

Kaikki muut on jo varattu, voin olla vain minä.

Suloinen totuus. Viisaat sanat lausui Weledan hyvinvointilähettiläs, ruotsalainen yrttiguru, homeopaatti ja kirjailija Lisen Sundgren. Hän oli kertomassa Weledan uudesta hiustenhoitosarjasta, joka pohjautuu kolmeen viljaan: kauraan, hirssiin ja vehnään. Weleda on maailman vanhin luomukosmetiikan valmistaja, jolla on omat luomuviljelmät ympäri maailmaa, mutta hiustenhoitotuotteet ovat uutuus. 

Hirssi uudistaa ja säilyttää hiusten luonnollisen hyvinvoinnin, vehnä auttaa epätasapainoon ja hilseeseen ja kauran sanotaan tuovan elinvoimaa, rakentavan ja korjaavan hiusta. Viljojen lisäksi tuotteissa on käytetty muita luonnon ainesosia. Kaurashampoossa on esimerkiksi puhdistavaa ja suojaavaa salviaa ja kosteuttavaa jojobaöljyä. Tuoksu syntyy mimosasta ja tonkapavusta.

Juuri tästä pidän luonnonkosmetiikassa: raaka-aineet ovat yksinkertaisia, tulevat luonnosta ja ymmärrän, mistä on kyse. Lisen Sundgren kehottikin uhraamaan ajatuksen kosmetiikan alkuperälle. Mistä se tuli ja miten sen tuottaminen vaikutti ihmisiin, ympäristöön ja eläimiin. 

Kauran voi varmasti huoletta huuhtoa alas viemäristä eikä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa koskaan ole testattu eläimillä. Hyvä olo ja hyvä mieli.

Lisää aiheesta löytyy esimerkiksi WeledanPro Luonnonkosmetiikka ry:n tai Jolien sivuilta.

Kauneutta päivään!

Share

Ladataan...

 

Jos voisin asua ihan missä vain eikä tarvitsisi olla käytännöllinen ja ajatella työmatkoja, rahaa tai olemattomia remonttitaitoja, asuisin vanhassa puutalossa jossain pienessä rannikkokaupungissa. Niin kuin Loviisassa.

Olisi ihanaa herätä aamuisin tällaisessa talossa, kadulla, jonka varrella seisoisi lisää kauniita talovanhuksia vieri vieressä. 

Kahvitella vanhan, kyhymyisen omenapuun alla suuressa puutarhassa, kasvattaa omat vihannekset kasvihuoneessa, leipoa itse kääretorttua.

Ja antaa vain elämän soljua eteenpäin vähän hitaammin, niin kuin se ennen teki. Nauttia autioista kaduista, maalatuista lauta-aidoista ja tuoksuvista syreeneistä. Kävellä samoilla kujilla kuin ihmiset kauan sitten, iloita pihoilla loikoilevista kissoista, pysähtyneestä tunnelmasta, kadulle myyntipöydän pystyttäneistä lapsista. 

Luonto tekee ihmiselle todistetusti hyvää, mutta veikkaan, että myös muu kaunis ympäristö saa ainakin esteetikon onnelliseksi. Joskus, jonain päivänä me vielä asumme tällaisessa paikassa, valkoisten ruutuikkunoiden ja tuulessa liehuvien verhojen takana.

Kuvat ovat Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta Kuninkaanlammen kohteesta. Suloinen paikka ja ihanaa kääretorttua, sellaista itse tehtyä, tiedättehän.

 

 

Share

Ladataan...

Tervetuloa blogiini!

Tämä on paikka kaikelle kauniille ja kepeälle, asioille, jotka ihastuttavat minua. Poutapilville, kukkamekoille, aaltojen loiskeelle, makeille mansikoille, kasvisherkuille, huvikummuille, nuuskunenille, hienosti muotoilluille lauseille. Tämä on myös blogi ajatuksille, pohdiskelulle ja sadepäiville, joina ohi ajava bussi roiskauttaa kuravedet niskaan ja oma polku on vähintäänkin tiukilla mutkilla. 

Rakastan vaatteita, sisustamista, metsiä, merta, vanhoja kaupunkeja ja hyviä kirjoja. Olen esteetikko, joka yrittää elää kestävästi, ja hullu luontotäti, joka kerää roskia metsistä. Kaukaisiin maihin kaipaava pesänrakentaja, wannabe-käsityöihminen, joka juuri oppi erottamaan oikean silmukan nurjasta, tyttö, joka haluaisi asua suuren pihan ympäröimässä puutalossa lähellä Helsingin keskustaa ja suurta metsää.

Jos pyrkisin nyt opiskelemaan, minusta tulisi hyvinvointivalmentaja tai maisema-arkkitehti. Oikeasti minusta tuli jotain ihan muuta.

Tervetuloa uudet ja vanhat, prinsessat ja poikatytöt, mistä ikinä tulettekin, minne olettekaan menossa.

Suloista päivää!

Share

Pages