Ladataan...

Saimme J:n äidiltä ison korillisen oman puun omenoita. Osa ompuista meni suoraan suuhun, lopuista syntyi tänään piirakka. Ohje on täältä, mutta muokkasin sitä vähän, eli korvasin tavallisen sokerin fariinisokerilla. Maito ja munat meillä syödään aina luomuina, niin nytkin. Luomuvoita lähikaupasta ei löytynyt, joten tällä kertaa sitten ihan tavallista.

Sulata voi ja sekoita se fariinisokerin kanssa. Lisää vehnäjauhot vähitellen, älä laita vielä leivinjauhetta. Erota taikinasta kahvikupillinen taikinaa, se ripotellaan myöhemmin piirakan päälle. Lisää nyt muun taikinan joukkoon muna, maito ja leivinjauhe, sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun piirakkavuokaan. Asettele pinnalle viipaloidut omenat ja ripottele niiden päälle kanelia, sokeria ja sivuun jätetty taikina. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Ihanaa lauantai-iltaa, meillä suuntana nyt metsä ja lenkki.

 

 

Share

Ladataan...

Syyskuu, aamuisin sen tuntee jo.

Pidän syksystä. Kirpeästä ilmasta, maatuvien lehtien tuoksusta, tunnelmallisesta hämärästä, syvistä väreistä ja siitä reippaasta tunteesta jonkin uuden alkamisesta. Kirkkaista päivistä, iloisista kumppareista, vesilätäköistä, ajasta ennen pimeää ja kylmää alkutalvea.

On aika sytyttää ensimmäiset kynttilät, seurata vaahteranlehtien punertumista, keittää termariin höyryävää teetä ja lähteä retkelle. Tässä kuussa kiedotaan ensimmäistä kertaa huvi kaulaan pitkän kesän jälkeen, otetaan käteen puikko ja koukku, piiloudutaan ylisuureen lohdulliseen neuleeseen, syödään omenapiirakkaa ja annetaan poskien punertua. Nyt on metsänvihreän, viininpunaisen ja sinapinkeltaisen hetki.

Olen syksyn lapsi.

 

 

 

Share

Ladataan...

Kävimme toissa viikonloppuna Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, kuten ehkä jo tiesittekin. Tapahtuman idea on, että ihan oikeasti asutut vanhat talot avaavat päiväksi ovensa vierailijoille. Koska jokainen talo on jonkun koti, elämän jäljet ovat selvästi nähtävissä. Mielestäni se on ihan parasta. 

Inspiraatiota ja sisustusideoita Loviisasta löytäisi vaikka kuinka monen postauksen tarpeisiin, mutta keräsin teille muutaman kauniin yksityiskohdan ja  tilan. Kas tässä.

Ritva Kronlundin keltainen Juhannusruusu-tapetti vasten rosoista hirsiseinää. Toimii, ja keltainen ja valkoinen on ihanan raikas yhdistelmä.

Vihreä kranssi lasiovessa on kaunis ja sopii vanhan talon tunnelmaan.

Pöydän ympärille on kerätty murretun punaisia tuoleja, mutta kokonaisuuden rikkoo kaksi erilaista. Pidän hurjasti tällaisesta eriparisuudesta ja huolettomasta viimeistelemättömyydestä. Kaipaisin sitä myös omaan kotiini. Ja tuo punaisen sävykin on jännä.

Vanhasta tuolista saa uniikin tarttumalla pensseliin.

Kuluneet siniset tuolit omenapuun alla. Pidän tuosta väristä ja lohkeilleesta maalista.

Huomaan keränneeni kuvia sinisistä ja punaisista tiloista ja asioista. Vanhojen talojen värien käyttö viehättääkin itseäni kovasti, välillä jotain muuta kuin valkoista, beigeä ja mustaa.

Valkoiset varjot vasten vihreää puutarhaa. Tarvitseeko tästä edes sanoa mitään?

Tässä ei kuitenkaan ollut vielä ihan kaikki, jätin nimittäin jotain jemmaan, sokerin pohjalle. Siitä toisella kertaa.

Ihanaa iltaa!

Share

Pages