Ladataan...

Olen alkanut ajatella, ettei elämää kannattaisi suunnitella kovin kauheasti. Unelmat ja suuret suuntaviivat ovat tärkeitä, mutta yksityiskohtaisista suunnitelmista en ole yhtä varma. Asiat kun eivät tunnu ikinä menevän aivan niin kuin odottaisi. Ne eivät useinkaan mene lainkaan huonommin. Vain erilailla.

Vähän kuin elämä tahtoisi olla hieman jännittävää. Sumentaisi kristallipallon pelkkää veijarimaisuuttaan.

Muistatteko vielä sen kerran, kun olin menossa katsomaan yhtä ihanaa kotia? En saanut sitä, mutta seuraavana päivänä sain toisen vielä ihanamman.

Viime talvena hain erästä työpaikkaa. Kun minua ei valittu, olin surullinen. Puoli vuotta myöhemmin aloitin samassa talossa tehtävässä, joka on minulle paljon parempi. Taaskaan suunnitelmani ei toiminut. Suuret suuntaviivat toimivat.

Entä kuinka monta kertaa olet kovasti toivonut kohtaavasi jonkun? Melko suurella todennäköisyydellä niin ei juuri sinä hetkenä käy. Mutta sellaisena päivänä, jona ajatukset ovat jossain ihan muualla, yllätyksiä on varmasti luvassa. 

Maailmaa ei voi kontrolloida, se pyörii juuri niin kuin sitä huvittaa. Ja me pyörimme mukana, jokainen omassa henkilökohtaisessa karusellissaan. Vaikka kuinka yrittäisi, tulevaisuutta ei voi ennustaa. Se on avoin, muovautuu elämämme mukaan, valintojemme, haaveidemme ja kohtaamiemme asioiden mukana.

Miten voisi tietää, missä on kymmenen vuoden päästä, kun ei voi tietää, millainen tyyppi on silloin? Tai sitä, millainen tyyppi on niinä kaikkina kymmenenä vuotena matkalla tulevaisuuden minäksi.

En olisi puoli vuotta sitten tiennyt olevani tänään tällainen, ajattelevani näin, tuntevani näin. Jos joku olisi kertonut, en olisi uskonut.

Tämä suloinen, jännittävä, epävarma elämä.

Ihanaa viikkoa, murmelit!

 

 

Share

Ladataan...

Kävelin eilen illalla kotiin mustassa tihkusateessa. Mietin viikonloppua, jona oli lunta. Illallisella Ragussa syömääni maailman parasta leipää. Kynttilänvaloa ja proseccoa. Sitä, miten joku toinenkin kuuntelee jo Michael Bublén joululevyä. Tiedättehän, että nyt sitä kuuluu soittaa tauotta suunnilleen seuraavat 33 päivää (ja sitten unohtaa se taas 11 kuukaudeksi).

Tulin kotiin. Vaihdoin korkkarit kumppareihin, valkoisen takin mustaan, sitaisin hiukset ponnarille ja lähdin pimeään meren rantaan koirien kanssa. Ajattelin, miten erilaisista palasista elämäni koostuu. Ja miten hauskaa se on. Ei tarvitse olla yhdenlainen, ei elää joka päivää samalla lailla.

Ehkä nyt ymmärrän, mitä Tove Jansson tarkoitti.

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.”

Puss.

 

 

Share

Ladataan...

Vanha intiaaniviisaus kuuluu näin:

”There is battle of two wolves inside us all.

One is evil. It is anger, jealousy, greed, resentment, lies, inferiority and ego.

The other is good. It is joy, peace, love, hope, humility, kindness, empathy and truth.

The wolf that wins? The one you feed.”

Ajattelen, että jokaisen sisällä on paljon enemmän kuin kaksi sutta. Meistä kaikista löytyy monta puolta, ne kaikki kolme kulkijaa, jotka kävelevät meren rantaa ja monta muutakin. Mutta se puoli, jota ruokimme, vahvistuu.

Jokaisen tielle sattuu paljon erilaisia asioita. Osa on hyviä, osa ihania, osa kurjia, osa surullisia. Yhteistä niille on, ettemme useinkaan voi juuri vaikuttaa niihin.

Mutta voimme vaikuttaa ajatuksiimme niistä.

Kun kohtaamme jotain huonoa, tunnemme ja ajattelemme sen suhteen yleensä vahvasti. Ja hetken aikaa se ensimmäinen tunne on ihan hyvä, oli se sitten miten ikävä tahansa. En missään nimessä usko, että tunteensa kannattaa kätkeä tai jättää huomiotta. Tunteet kuuluu tuntea tai ne syövyttävät sisältä päin. Mutta sitten, kun on tuntenut sen suurimman pettymyksen, surun, häpeän ja ahdistuksen, on valinnan aika. Silloin voi päättää, ettei jää kiinni pahaan oloon, vaan päästää irti menneestä ja pahaa tekevistä tunteista. Antaa niiden mennä.

Jos olen huonolla tuulella tai surkeana jostain, pyrin ajattelemaan, että tuntemani tunteet ovat vain tunteita. Ne eivät ole yhtä kanssani eivätkä määritä minua. Kun olen valmis, voin päästää niistä irti. Keskittyä hyvään. Nähdä kauneuden. Vahvistaa sitä puoltani, jonka tunnen parhaaksi. Sitä onnellista sutta.

Ja se toimii. Silloin ajatukset eivät jää kiertämään kehää huonojen asioiden ympärille, eivätkä ne suurene ja suurene, kunnes mitään muuta ei enää näe. Huono mieli on sekin vain yksi susista. Mitä enemmän sitä ruokkii, sitä vahvempi siitä tulee. Ja jos yhdelle sudelle antaa paljon ruokaa, ne toiset, ystävällisemmät sudet, jäävät väkisinkin vähemmälle.

Ajatuksista tulee sanoja, sanoista tekoja ja teoista elämä.

Olkoon ajatuksemme kauniita.

 

Share

Pages