Ladataan...

Jännää, marraskuu tuntuu ensimmäistä kertaa nyt jotenkin kivalta kuukaudelta. Viime viikkoon mahtui aurinkoisia päiviä, retkiä ystävien kanssa, uusia löytöjä vanhoilta poluilta, veden pintaan heijastuvia puita ja rajojen koettelua. Yhtenä aamuna maa oli huurteessa ja toisena päivänä tein ruoaksi täysjyväpastaa avokadolla, paistetuilla kirsikkatomaateilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä. Mausteeksi ruususuolaa ja mustapippuria. Aika hyvä pikaruoka.

Ihanaa viikkoa, syökää hyvin, kuvatkaa lumetonta maisemaa (tai pohjoisemmassa sitä kaunista puuteria, jota jo kaipaan) ja muistakaa, että jokainen hetki on ainutkertainen. Tällaista marraskuuta ei enää koskaan tule.

Share

Ladataan...

Oikeastaan on aika outoa kirjoitella tätä tänään, kun aurinko paistaa sisään ikkunoista ja aamuinen myrsky toi hurjasti energiaa. Tykkään myrskyistä. Juuri nyt marraskuu on aika ihana ihan sellaisenaan.

Perjantaina tuntui toiselta. Tiedättekö ne päivät, jolloin mikään ei onnistu? Rikoin kaiken mihin koskin, valvoin puoli yötä kipeän koiran kanssa ja yksi toive kariutui. Kaiken lisäksi oli matalapaine, jäinen tihkusade, pimeys. 

Ajattelin marraskuun taas uudelleen.

Mitä jos:

Marraskuun väri olisikin keltainen ja pinkki? Ruusukimppu tuo hirmuisesti iloa ja elämää kotiin juuri nyt. 

Ehkä nyt onkin aika syödä voimaruokaa, juoda tuorepuristettuja mehuja ja voimaantua vähän. Suunnitella tulevaa, lukea niitä hyvinvointikirjoja. Miettiä, mitä oikeasti haluaa.

Nyt on selvästi myös hetki hemmotella itseään. Syödä pannareita aamupalaksi ja kattaa pöytä kauniisti.

Ja olla ihana! Sain blogin kautta testiin Dr. Hauschkan Novum-huulipunan. Se on kuin marjapuuroa, juuri sopiva silloin, kun tarvitsee vähän jotain ekstraa.

Lopuksi voi aina mennä metsään, antaa mielen levätä, yrittää pysyä pystyssä märillä pitkospuilla, ihastella melkein neonvihreänä loistavia sammalmattoja ja hengittää syvään.

Iloista isänpäivää kaverit!

PS Vastaan edellisen postauksen kommentteihin asap!

PPS Kerron teille aina, jos saan jotain testiin blogin kautta. Enkä ikinä suosittele mitään, mistä en oikeasti pidä tai jota en itse käyttäisi.

Share

Ladataan...

Kun kääntää auton nokan kohti Helsingin Laajasalon länsirantaa ja näppäilee navigaattoriin osoitteeksi Päätie, löytää pian itsensä bussin numero 88 päätepysäkiltä, kauniin omakotialueen keskeltä. Jos jatkaa vielä vähän eteenpäin, saapuu alueen laidalle ja näkee oikealle kaartuvan hiekkatien. Tie on suljettu puomilla. Se vie vanhaan aarniometsään. 

Metsän siimeksessä vastaan tulee tumma lampi, jonka pinnasta puut katselevat kuvajaistaan. Lammesta kohoaa sammaloitunut tukki ja vastarannalla ikivanha puulaituri muistuttaa entisajoista. Kerran, kauan sitten täällä ui ja souteli herrasväkeä, Helsingin kermaa, puhuttiin ruotsia. Heidän jälkeensä tulivat porvarit, sitten työläiset. Kaupunki kasvoi ympärillä, maailma muuttui, kieli vaihtui. 

Lammen länsipuolella avautuu meri, sitä ei näe, sen vain aistii. Jyrkät rantakalliot erottavat sen mantereesta. Kallioiden ja lammen väliin jää huviloita, mansardikattoisia kaunottaria, joiden ikkunat on isketty sisään. Niiden sisäänkäyntejä koristavat lasinsirpaleet, seiniä toiseen, uudempaan aikaan kuuluvat piirrokset. Näissä huviloissa juotiin kerran shampanjaa, kuunneltiin jazzia, uskottiin valkoiseen Suomeen. Ehkä. Tai tanssittiin, käytiin piknikeillä rantakallioilla, uitiin sinisessä Itämeressä ennen kuin bikineistä oli kuultukaan.

Se oli aikaa, jolloin tänne saavuttiin veneellä, maaseudulle, kauas kaupungista. Vuosikymmenet kuluivat, tuli 1950-luku ja liikemies Aarne J. Aarnio. Tehtiin kaavaehdotus, joka hylättiin. Tilalle asteli epävarmuus, unohdus. Vuosien vieriessä huvilat autioituivat, rapistuivat, jäivät muistomerkiksi kauan sitten päättyneestä aikakaudesta.

Nyt täällä on surumielistä, taianomaista. Voi kuvitella aaveiden kulkevan, liitävän kirkkaina öinä lammen pinnalla, suojelevan huvilavanhuksia.

Nyt tänne voi tulla retkelle, pakata reppuun korvapuusteja ja chai-teetä, vetää jalkaan kumpparit ja istua lahonneen uimakopin lattialla styroksialustan päällä. Täällä, Kruunuvuoressa, aavekaupungissa. 

 

Kruunuvuoren vieressä sijaitsee Laajasalon vanha öljysatama, jonka paikalle rakennetaan uusi Kruunuvuorenrannan asuinalue. Se lohkaisee varmaan osan tästäkin paikasta.Vieraile täällä siis NYT.

PS Lisäsin blogin nyt vihdoin Blogilistalle. Jos haluat seurata minua sitä kautta, blogi löytyy täältä.

Share

Pages