Ladataan...

Kävimme toissa viikonloppuna Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, kuten ehkä jo tiesittekin. Tapahtuman idea on, että ihan oikeasti asutut vanhat talot avaavat päiväksi ovensa vierailijoille. Koska jokainen talo on jonkun koti, elämän jäljet ovat selvästi nähtävissä. Mielestäni se on ihan parasta. 

Inspiraatiota ja sisustusideoita Loviisasta löytäisi vaikka kuinka monen postauksen tarpeisiin, mutta keräsin teille muutaman kauniin yksityiskohdan ja  tilan. Kas tässä.

Ritva Kronlundin keltainen Juhannusruusu-tapetti vasten rosoista hirsiseinää. Toimii, ja keltainen ja valkoinen on ihanan raikas yhdistelmä.

Vihreä kranssi lasiovessa on kaunis ja sopii vanhan talon tunnelmaan.

Pöydän ympärille on kerätty murretun punaisia tuoleja, mutta kokonaisuuden rikkoo kaksi erilaista. Pidän hurjasti tällaisesta eriparisuudesta ja huolettomasta viimeistelemättömyydestä. Kaipaisin sitä myös omaan kotiini. Ja tuo punaisen sävykin on jännä.

Vanhasta tuolista saa uniikin tarttumalla pensseliin.

Kuluneet siniset tuolit omenapuun alla. Pidän tuosta väristä ja lohkeilleesta maalista.

Huomaan keränneeni kuvia sinisistä ja punaisista tiloista ja asioista. Vanhojen talojen värien käyttö viehättääkin itseäni kovasti, välillä jotain muuta kuin valkoista, beigeä ja mustaa.

Valkoiset varjot vasten vihreää puutarhaa. Tarvitseeko tästä edes sanoa mitään?

Tässä ei kuitenkaan ollut vielä ihan kaikki, jätin nimittäin jotain jemmaan, sokerin pohjalle. Siitä toisella kertaa.

Ihanaa iltaa!

Share

Ladataan...

Paljon ulkoilua vielä vihreissä metsissä, niitä vanhoja kauniita taloja Loviisassa, nauravia ja nukkuvia koiria, aurinkoa, muutama sadepisara, pastellityynyjä, pinkkejä pilviä, kaurapuuroa marjoilla ja pähkinöillä, aamupalaveri Café Engelin aamiaisen äärellä. Miksei, jos kerran voi? Pieniä, kivoja hetkiä ei ole koskaan liikaa.

Arkiaamujen kirpeydessä tuntuu jo syksy, aukeilla paikoilla mustikanvarvut punertuvat ja maahan on pudonnut keltaisia lehtiä. Iltaisin tekee taas mieli lämmintä teetä ja sateen kastelemat sormet kaipasivat aamulla sormikkaita. Alkaa olla myös sosekeittojen aika, tein tänään pitkästä aikaa lemppariani, purjo-perunasosekeittoa. Annan reseptin teille toisella kertaa. Posti toi punaiset kumpparit, monet viljapelloista on jo niitetty ja omput odottavat kerääjäänsä.

Suloista sunnuntaita ja energiaa uuteen viikkoon!

Share

Ladataan...

Vanha talo Helsingin Annalassa, luokkahuoneellinen luonnonkosmetiikasta kiinnostuneita naisia, ihana aamiaisbrunssi hirssipuurosta ja porkkana-purjosmoothieista (kuulostaa kamalalta, oli hyvää), inspiroivimmat sanat vähään aikaan:

”Everybody else is taken, so I can only be me.”

Kaikki muut on jo varattu, voin olla vain minä.

Suloinen totuus. Viisaat sanat lausui Weledan hyvinvointilähettiläs, ruotsalainen yrttiguru, homeopaatti ja kirjailija Lisen Sundgren. Hän oli kertomassa Weledan uudesta hiustenhoitosarjasta, joka pohjautuu kolmeen viljaan: kauraan, hirssiin ja vehnään. Weleda on maailman vanhin luomukosmetiikan valmistaja, jolla on omat luomuviljelmät ympäri maailmaa, mutta hiustenhoitotuotteet ovat uutuus. 

Hirssi uudistaa ja säilyttää hiusten luonnollisen hyvinvoinnin, vehnä auttaa epätasapainoon ja hilseeseen ja kauran sanotaan tuovan elinvoimaa, rakentavan ja korjaavan hiusta. Viljojen lisäksi tuotteissa on käytetty muita luonnon ainesosia. Kaurashampoossa on esimerkiksi puhdistavaa ja suojaavaa salviaa ja kosteuttavaa jojobaöljyä. Tuoksu syntyy mimosasta ja tonkapavusta.

Juuri tästä pidän luonnonkosmetiikassa: raaka-aineet ovat yksinkertaisia, tulevat luonnosta ja ymmärrän, mistä on kyse. Lisen Sundgren kehottikin uhraamaan ajatuksen kosmetiikan alkuperälle. Mistä se tuli ja miten sen tuottaminen vaikutti ihmisiin, ympäristöön ja eläimiin. 

Kauran voi varmasti huoletta huuhtoa alas viemäristä eikä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa koskaan ole testattu eläimillä. Hyvä olo ja hyvä mieli.

Lisää aiheesta löytyy esimerkiksi WeledanPro Luonnonkosmetiikka ry:n tai Jolien sivuilta.

Kauneutta päivään!

Share

Pages