Ladataan...

Luonto on kadottamassa värinsä. Vielä hetki sitten puissa leimunneet lehdet makaavat nyt maassa ruskeina, oksat kurottelevat paljaina kohti harmaata taivasta, siellä täällä vielä jokunen koivu sinnittelee, mutta niidenkin keltaiseen pukuun on jo sekoittunut pala talviunta, hetkellistä väritöntä kuolemaa. Keräsin viimeiset vaahteranlehdet talteen, prässäsin ja asettelin maljakkoon. Ne säilyttävät värinsä vielä hetken.

Kelloja käännettiin, nyt on aina pimeää. Mietin viime viikolla entistä, sitä miten jokainen valinta johtaa uusien valintojen äärelle, sinne, missä olemme juuri nyt. Se voi olla oikea paikka, tai vähän vinossa siitä, mutta joka tapauksessa se on paikka matkallamme.

Talvi on tulossa, lumi, pakkanen, tähtikirkkaat yöt, jolloin jalkojen alla narskuu ja oksat paukkuvat kylmyydessä. Pidän talvesta, mutta inhoan pimeää. Ja siksi mietin sitä, mitä oli joskus. En moneen vuoteen huomannut tätä pitkää yötä, joka on kuin kuukausiksi venynyt suden hetki ennen lumentuloa. Matkustin koko ajan, näin valoa muualla, joten sen puuttuminen kotona ei haitannut. Nyt haittaa. Sorruin ja sytytin ensimmäiset talvivalot, vaikka lupasin: vasta marraskuussa.

Kynttilät, tee, puikot. On pimeydessä toki puolensakin.

Kivaa viikkoa!

PS Tiesittekö, että Sandrosta saa mahtavaa seitan-burgeria? Söin sellaisen ystäväni 30-vuotisjuhlissa lauantaina, ensimmäinen kerta, kun maistoin seitania muuten. Nam. 

 

 

Share

Ladataan...

Lauantai, aamu. Harmaa taivas, polkua piiskaava sade, kumisaappaat, meikittömät kasvot, jäljen perässä vetävä koira, toinen. Kaunis tyyni järvi, luonto, rauha. 

Illalla viiniä kuplilla ja ilman, nauravia naamoja, pikkumekkoja, punaisia huulia. Yhden ihanan syntymäpäivä, kukkia, kynttilöitä, sumuinen yö, väsyneet silmät, ohi mennyt nukkuma-aika. Muisto yhdestä elämänvaiheesta, pieni haikeus, katselin joskus revontulia Grönlannin yllä. 

Sunnuntaina kaksi karvaista kuonoa, neljä nappisilmää ihan lähellä. ”Joko se herää? Nälkä, ulos. Hei, se liikahti, jos vähän huitaisen tassulla...” Lakujätskiä ja Neiti Marple, laaksoihin vyöryvä salaperäinen sumu, kaunis ja mystinen. On kohta kummitusten yö.

Share

Ladataan...

Neuloin uuden lämpöisen tuubihuivin ja lapaset Novitan harmaasta Isoveli-langasta. Huivin ohje on taitavalta Paperikaupan tytöltä ja lapaset syntyivät Novitan neuvoilla. Tervetuloa talvi, olen valmiina! 

Tuubihuivi helmineuletta ja palmikkoa

1. Luo 40 silmukkaa esimerkiksi pyöröpuikoille. Käytän itse aina pyöröpuikkoja suoraa neuloessani, jotta silmukat eivät vahingossa tipahtele.

2. Ensimmäinen kerros: Neulo 11 silmukkaa helmineuletta, eli joka toinen silmukka oikein, joka toinen nurin. Aloita oikealla silmukalla. Palmikko: Neulo tämän jälkeen kaksi nurjaa ja ota kolme silmukkaa toiselle, vähän ohuemmalla puikolle odottamaan (näin silmukat eivät veny liikaa). Älä neulo äläkä kierrä silmukoita. Vie se puikko, jolla on ne kolme silmukkaa, toisen puikon taakse ja jätä se sinne odottamaan. Neulo kolme silmukkaa oikein. Neulo sen jälkeen ne odottamassa olevat silmukat myös oikein. Neulo sitten kaksi nurjaa ja ota jälleen kolme silmukkaa toiselle puikolle odottamaan. Vie nyt tämä puikko muiden puikkojen eteen. Jätä silmukat odottamaan ja neulo kolme oikeaa. Neulo tämän jälkeen odottavat silmukat oikein. Neulo lopuksi kaksi nurjaa ja 11 silmukkaa helmineuletta. Aloita helmineule oikealla.

3. Neulo viisi riviä niin, että neulot ensin 11 silmukkaa helmineuletta aivan samoin kuin ensimmäisellä rivillä. Palmikko: sileää neulosta, parilliset kerrokset: 2 oikein, 6 nurin, 2 oikein, 6 nurin, 2 oikein; parittomat kerrokset: 2 nurin, 6 oikein, 2 nurin, 6 oikein, 2 nurin. Neulo lopuksi vielä 11 silmukkaa helmeä niin, että aloitat sen aina oikealla silmukalla. 

4. Kuudennella kerroksella tehdään palmikon mutka, eli toistetaan ensimmäinen rivi.

5. Kun neuletta on niin paljon, että se kiertyy kaksi kertaa kaulan ympäri, päättele työ ja ompele parsinneulalla päät yhteen tuubiksi.

Ihania neulontahetkiä!

PS Minulla on lainassa työkaverini linssi, Canonin 55 mm f 1.4. Alempi kuva on otettu sillä. Ylempi kuva on otettu omalla peruslinssilläni, Canon 18-55 mm f 3.5-5.6. Omasta mielestäni alemmassa kuvassa on paljon kivempi tunnelma, mitä mieltä te olette?

Terkuin Wannabe-valokuvaaja

 

Share

Pages