Ladataan...

Minusta on kummallinen ajatus, että vuoden ensimmäinen päivä seuraa kuplien ja kimallusten yötä. Sehän on pyjamapäivä, päiväunien päivä, pitkien aamiaisten päivä. Ei uusien tuulien ja vahvojen päätösten päivä (jos ei lasketa sitä, että päätin neuloa enemmän ja juoda samppanjaa vähemmän). 

Niinpä päätinkin, että vuoden ensimmäinen päivä on tänään. Sillä tästä tulee hyvä vuosi. 

Tulkoon tästä suloisten hetkien, tuoksuvien kukkien ja värien vuosi. Vuosi, jona en pukeudu kuukausikaupalla mustaan ja harmaaseen, vaan jos niin olisi käymässä, huomaan sen ja teen asialle jotain. Tulkoon tästä ihanien vaatteiden ja hyvää tekevien asioiden vuosi. Kaunis vuosi.

Tämä on suunnitelmien ja projektien vuosi. Vuosi jona en valita harmaasta säästä tai napise pikkuseikoista, vuosi, jona keskityn olennaiseen, jona olen minä ja jona seuraan intuitiotani, vuosi, josta Pikku Myy pitäisi. Seikkailujen vuosi.

Gretchen Rubin jakaa Onnellisuusprojekti-kirjassaan vuoden kuukausiksi, joille jokaiselle on omat tehtävänsä. Tammikuu on enemmän puhdin kuukausi, silloin muun muassa:

- Mennään aikaisemmin nukkumaan. 

- Liikutaan paremmin. (Lupaan tehdä ne vatsalihakset ja punnerrukset edes sen kaksi kertaa viikossa. Ja venytellä vähintään yhtä usein.)

- Heitetään pois, kunnostetaan ja järjestellään. (Koti järjestyksessä, elämä järjestyksessä = Sisustamisen vuosi! Jippii!)

Lisäksi tämä on hyvän olon vuosi. Lupaan täten tehdä enemmän ruokaa ja syödä vähemmän juustovoileipiä.

Nyt on myös luovuuden ja kivojen, uusien asioiden vuosi. Tänä vuonna opettelen käyttämään PhotoShopin kevytversiota ja neulon villatakin. 

Mitä te päätitte?

 

Share

Ladataan...

Ne teistä, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, tietävät, että opettelin neulomaan - tai kutomaan, kuten meillä päin Espoota sanottiin - vasta kesällä. Sitä ennen olin pitänyt puikkoja käsissäni viimeksi varmaan ala-asteen kässäntunnilla. Ne tunnit olivat tuskaa, ja ompelukoneen kanssa emme edelleenkään ole väleissä. Mutta puikot. Niistä olen aina pitänyt.

En ole käsityöihminen. En sitten yhtikäs yhtään. Mutta kun kerran otin puikot käteen, en ole enää osannut päästää niistä irti. Silmukoiden hiljalleen kasvava ketju on oudon terapeuttinen, rauhoittava, jopa meditatiivinen. Ja ihan mahtavaa vastapainoa arjelleni, johon kuuluu avotoimistoja, täysiä kalentereita, palavereita, deadlineja. Tai sitten tietokone, ajatus ja minä. 

Näillä kaikilla on paikkansa. Neulominen vain eroaa muusta elämästäni siinä, että se on niin konkreettista. Ja täysin omissa käsissäni. Vähän niin kuin bloggaaminenkin.

Loppusyksyllä Kiseleffissä pidetyssä bloggari-illassa joku sanoi olevansa yhtä aikaa blogin AD, päätoimittaja, valokuvaaja.

Se on samalla suloista ja raastavaa. Varsinkin silloin, kun kuva ei vain näytä hyvältä, ilmaisista fonteista ei löydy mieluisaa tai siitä lempparista puuttuu ääkköset, eikä sanoista muodostu sellaista tarinaa, jonka haluaisi kertoa. Silti on ihanaa, kun on jotain täysin omaa. Ja on vastuussa kaikesta ihan itse. 

Blogeja ja sosiaalista mediaa ylipäätään kritisoidaan usein siitä, miten niistä näkee vain osan kertojan elämästä ja senkin paranneltuna. Te siellä ruudun toisella puolella tiedätte minusta sen puolen, jonka olen valinnut näyttää täällä. Neulojan, luontotytön, wannabe-valokuvaajan, unelmoijan. Elämääni kuuluu kuitenkin paljon muitakin asioita, joista saattaisin tahtoa teille kertoa, mutta jotka ovat vielä jääneet piiloon. Ehkä ensi vuosi tuo jotain uutta tullessaan blogiinkin, ehkä ei. Joka tapauksessa se on jälleen kerran uuden alku, muutosten ja lupausten hetki. 

Nyt ei ole puikkojen päivä. Tänään on pikkumustien, punahuulten, korkokenkien, samppanjalasien yö. Tänä yönä taivas loistaa, tässä yössä on taikaa ja kimallusta.

Ihanaa uutta vuotta teille jokaiselle, nähdään taas ensi vuonna!

PS Keskimmäisen pipon ohje löytyy täältä.

PPS Jos neulominen ei nappaa, pipoja voi myös ostaa. Miltä kuulostaisi entisen ammattisurffarin (aah) Myssyfarmi?

 

Share

Ladataan...

Vuoden viimeisiä päiviä viedään. Kiireinen vuosi, ajatusten vuosi, kaunis vuosi, vähän ärsyttäväkin vuosi. Auringonlaskujen, vihreiden polkujen, pimeiden iltojen ja myrskytuulten vuosi. 

Olin ajatellut kerätä koko vuoden kollaaseiksi, mutta sitten käviki niin, että alkuvuoden Instat ovat kadonneet! Olen varmaan jossain käsittämättömässä siivouspuuskassa tuhonnut ne, ja nyt ollaan ilman tammi-huhtikuuta. Tässä siis vuosi toukokuusta joulukuuhun, olkaa hyvät.

Toukokuu Luonnon heräämisen kuu. Valkovuokkomattoja, avoin meri, kevättuulen tuiverrus, kuolleiden lehtien alta nousevia sinivuokkoja, oman pihan ensimmäiset tulppaanit, vappu, rantakalliot, hillomunkki. Auringon ja elämän kuu.

Kesäkuu Ilon kuu. Vehreys, yötön yö, mökkilaituri, kesän ensimmäiset paljaat varpaat, mansikkaleivokset, kukkien väritulitus, ukkospilvet, syreenin tuoksu. Valon kuu.

Heinäkuu Lomakuu. Puun alle levitetty viltti, dekkari ja aurinkolasit, Skiathoksen saari, silmukoiden opettelua, Mamma Mia ulkoilmaleffassa, kreikkalaisia otuksia, mustikkaämpäreitä. Vapauden kuu.

Elokuu Lämmön kuu. Paluu rutiineihin, kaurapuuroa mansikoilla, pitenevät varjot, järvivesi linnunmaitoa, vanhoja taloja, avoimia ovia, pinkkejä pilviä, herkkuja ja aamupalavereita. Noin tsiljoona pyöräilykilometriä. Energian kuu.

Syyskuu Värien kuu. Heijastinliivit, pimenevät illat, kesän leiskuvat jäähyväiset, juoksulenkit merenrannassa, kaikkein kaunein valo, lapaset ja pipo, ensimmäiset viileät hetket. Ilta-auringon kuu.

Lokakuu Metsäretket, korvapuustit, ensimmäiset lyhdyt portailla, leimuavat lehdet, vesilintujen iltakonsertti, vielä aamulla näyttäytyvä aurinko, kanervat. Syksyn viimeinen kuu.

Marraskuu Pimeiden iltojen kuu. Ystäviä, pitkospuita, huurretta ja voimaruokaa, kalpea aurinko, veden tyyni pinta, myrskyjä, viimeinen muisto kesästä. Talven ensi kuu.

Joulukuu Juhlien kuu. Lumi, joka tuli ja meni, herkkuja, heikosti paistava aurinko, kumpparikelit, paketteja, iloa, hämäriä aamuja, sysimustia iltoja, kynttilöitä, ensimmäiset villasukat ja päättymätön tie. Vuoden viimeinen kuu.

Hurjasti onnea vuodelle 2014! Olkoon se vielä parempi.

Share

Pages