Ladataan...

Sellaiset kesäillat, joina melkein kaikki tuntuu mahdolliselta, tiedättekö ne? Kun ilma on linnunmaitoa, istutte jossain meren äärellä laseissa kuplivaa ja kaupunki ympärillä on täynnä riemua ja energiaa. Sellaisina kesäiltoina on helppo uskoa itseensä ja vähän muuhunkin.

Teräväkärkiset avokkaat ovat täällä taas, tykkään. Kun ne edellisen kerran olivat muotia, tanssin yöt Kaivohuoneella ja kävelin sieltä joskus kotiinkin Lauttasaareen. Tuntuu kuin siitä olisi pieni ihmisikä, ja niin siitä tavallaan onkin.

Yksi suosikkikosmetiikkabrändeistäni on jo vuosia ollut Absolution. Ensin ihastuin Addiction-kasvoöljyyn, joka tuoksuu nenääni täydelliseltä. Sellaiselta yrttiseltä, kiinnostavalta, vähän maskuliiniseltakin. En useinkaan ole hempeiden kukkaistuoksujen kannalla.

Toinen lempituotteeni on merkin mattapuna numero 19. Se on kirkas pinkki, joka pysyy kuin synti. Paras kesäpuna niinä päivinä, joina naamataulu kaipaa vähän lisäväriä.

Sain Jolielta nyt testiin muutaman Absolutionin uutuustuotteen ja tykkäsin kovasti. Saamassani paketissa oli ripsiväri, eyeliner, peitevoide ja silmänympärysvoide. Erityisesti silmänympärysvoide vei sydämeni, sillä olen pitkään etsinyt täydellistä yksilöä. Tämä imeytyy hetkessä ja tuntuu pehmeältä ja hoitavalta. Ihana.

Ripsiväri on suorastaan yllättävän tuuheuttava, eikä eylineria erottaisi synteettisestä, jos ei tietäisi. Pysyy koko päivän siis. Peitevoidekin oli pätevä, minulle vain liian vaalea.

On yksi vuoden kauneimmista hetkistä. Nauttikaa, murmelit.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Tuntuu kuin olisin tehnyt ison ympyrän ja palannut takaisin, mutten silti ihan samaan paikkaan. Tarkoitan: olen leiponut. Asia, josta muutama vuosi sitten päätin luopua ikuisiksi ajoiksi, uusi jännittävä elämä ja sillai, ei siinä ollut tilaa piirakoille.

Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä olen lähiaikoina tuntenut vastustamatonta halua upottaa sormet taikinaan. Kai se jotain kertoo, jos ihmisen bucket listiltä löytyy raparperipiirakka? Se siitä jännittävästä elämästä. 

On vapauttavaa keskittyä hetkeksi täysin siihen, mitä tekee käsillään, miltä taikina tuntuu, miten kypsyvän raparperin, sokerin ja vehnäjauhon seoksen tuoksu leijailee nenään. 

Kun en ole leiponut, olen kulkenut kameran ja koirien kanssa siirtolapuutarhassa ja kuvaillut salaa aitojen yli. Kauniita kukkia vain. Sisälläni asuu henkinen mummo, joka tahtoisi istua kesäillat omenapuun varjossa portviinilasi kädessä ja hyvä kirja edessä. Joku vanhan ajan dekkari tai muu sellainen. Juuri nyt luen vuosien jälkeen uudelleen Kuin surmaisi satakieltä. Olin unohtanut, miten hyvä se on.

Suunnittelen, että kaivaisin syksyllä puikot esiin, neuloisin taas jotain. 

Niin, sisimmältäni mummo, ainakin välillä. Kai se on vain sitä, että nautin kauniista, rauhallisista asioista. Silloin siis, kun en kaipaa seikkailuja ja janoa jotain tapahtuvaksi. Ristiriitaisia me kaikki, tai minä ainakin. Ja ihan hyvä niin, tylsäksihän se muuten kävisi.

Raparperipiirakan resepti on täältä. Korvasin ranskankerman kermaviilillä, hyvin toimi.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Haalarit ja luonnonvärit, se vihreä, mutta myös poltetut ruskeat, terrakotta, ne, jotka ovat kuin punaista maata jossain kaukana. Ne miellyttävät nyt, niitä tahdon ylleni ja kotiini. Valkoisen kera, tietenkin. 

Tykkään tästä haalarista enemmän kuin mistään vaatekappaleesta aikoihin. Se on unelmanpehmeä ja peittävä. Kunnes käännän selkäni. 

Viimeinen koulutehtävä on tehty. Nyt jännään, ehdinkö saada arvosanan ja valmistua kesäkuussa. Jos en, niin syksyllä sitten, ei sillä niin kiire ole. 

Olen vähän kärttyinen, tai ehkä se ei ole oikea sana. Venynyt, vanunut, väsynyt pikemminkin. En tahtoisi tehdä mitään hyödyllistä, jos voisin, karkaisin vain kesään, kävelisin metsissä ja lojuisin lämpimissä varjoissa, söisin pitkiä myöhäisiä aamiaisia ystävien kanssa, iltaisin valvoisin myöhään ja joisin kuplivaa. Kaipaan lepoa, tyhjää tilaa ympärilleni ja päähäni. Buukkasin kalenterin täyteen kaikkea kivaa, mutta sillä tavalla sopivasti, että jää aikaa hengittää. En edes ehtisi olla hyödyllinen, vaikka tahtoisinkin. Enkä minä tahdo.

Sanoin juuri ystävälleni, että tuntuu kuin mikään ei menisi eteenpäin. Silti jotain isoa on ehkä tapahtunut, jos minä olen oppinut vain olemaan. 

Tämä kesä tuntuu hyvältä. Raukealta elämältä. 

 

Haalari Mango, rannekoru Sidai Designs.

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages