Ladataan...

- Kuule, jos mulle leikattaisiin polkka ja ehkä otsis, niin luuletko, että se olisi enemmän chic pariisilainen vai vaan supertylsä?

- Hmm, ehkä ensimmäinen. Mutta sä oot sanonut, etten enää ikinä saa leikata sulle polkkaa – tai otsista. Sä tykkäät siitä kuukauden ja sit alat kasvattaa. Aina käy samoin. 

---

Viikon päästä.

- Tiedätkö, ehkä perutaankin se leikkausaika, sullahan oli kiirettäkin.

- Kyllä mä ehdin sun hiukset leikata.

- Tota, mulla on tänään hyvä hiuspäivä.

- Sun kanssa!

- Joo, niin ehkei sit leikatakaan. 

---

Viikon päästä.

- Löydettäisiinkö me joku uusi hiustenleikkausaika?

 

Haaveilen vähän polkasta, mutta olen vannottanut kampaajiani koskaan tarttumasta saksiin, kun alan unelmoida polkasta tai otsiksesta. Syy: saatan haaveilla seuraavalla viikolla pitkästä tukasta. Jotain tälle kuontalolle olisi kuitenkin tehtävä, olen kyllästynyt kuiviin oransseihin latvoihin ja muutenkin ehkä tarvitsen jotain vähän uutta.

Saas nähdä. 

 

Kuvat Pinterestistä.

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

 

 

Share

Ladataan...

Syyskuun puolivälin paikkeilla istuin ystäväni kanssa lissabonilaisessa kahvilassa. Koska siellä oli wifi, yritin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja julkaista kuvan Instagramiin. Paha vain, etten keksinyt mitään sanottavaa. Ystäväni nappasi huomaamattani tämän kuvan (tällaiset vahinkokuvat ovat muuten ihan parhaita!), postasi sen Instaan ja kirjoitti kuvatekstiin: ”I'm a writer but instagram captions are the hardest.” Sitten hän ratkaisi kuvatekstiongelmani lainaamalla minulle kirjan. 

 

 

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on niitä kirjoja, jotka pitäisi lukea. Siis niitä, jotka kaikki kultturellit ystäväni lukevat niiden ilmestyessä ja joita minä boikotoin. Minulla on ajatus, että jos jotain kirjaa arvostetaan yleisesti, se ei ole viihdyttävä. 

Filosofiani selittyy ehkä sillä, että olen nuorempana lukenut vinon pinon klassikoita, joista moni oli mielestäni hieman puuduttava. En myöskään pidä kauhean kummallisista kirjoista. Esimerkiksi Oneiron ja Vegetaristi olivat vain liian outoja, jotta olisin voinut pitää niistä. Nyt siis tiedät kirjamakuni. 

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sai kehut monelta ystävältäni muutama vuosi sitten. Minä ajattelin, että kertomus naisesta, joka lähtee tutkimaan tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen kirjoittamaa kirjaa Japaniin, kuulostaa hyvin kultturellilta eikä kovinkaan jännittävältä. Voi kuinka väärässä olinkaan!

Rakastan Kankimäen tapaa kirjoittaa. Tuon tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen nimi on Sei, ja Kankimäki juttelee hänelle läpi kirjan.

(matkalla Japaniin)

”Sinä, Sei, et kyllä olisi lentoemäntänä pärjännyt. Törmään nimittäin toistuvasti mainintoihin siitä, miten sinä olit hyvin epätyypillinen nainen, etkä ainoastaan epätyypillinen, vaan myös jotenkin ärsyttävä ja epähyväksyttävä. Vaikka olit kova huomauttamaan muiden tyylivirheistä, et ilmeisesti itse käyttäytynyt lainkaan niin kuin olisi pitänyt. Olit liian äänekäs, liian kärkäs, liian aktiivinen, liian itsenäinen, liian itsevarma, liian sanavalmis. Levittelit kiinantaitojasi ja oppineisuuttasi. Haastoit vastaasi osuneet miehet, pilkkasitkin heitä, nautit, kun pääsit osoittamaan älyllisen ylivertaisuutesi. Makuuhuoneeseesi miehet kyllä kelpasivat, ainakin, jos osasivat käyttäytyä vaatimustesi mukaan - aika monetkin miehet, muistetaan aina mainita, ilmeisesti useammat kuin olisi ollut soveliasta.”

Aloin heti tykätä Seistä! Itsenäinen, omapäinen nainen aikana, jolloin se tuskin todellakaan oli normi. Mahtavaa!

Ja sitten hän vielä pelasti ne Instagramin kuvatekstini. Kas näin:

”Sopimattomia asioita:

Ruma käsiala punaisella paperilla.

Komea mies ruman vaimon kanssa.

Asioita joita ei haluaisi kuulla:

Sellaisen henkilön ääni, joka puhuu samalla kun mustaa hampaitaan.

Asioita jotka herättävät mieluisan muiston menneisyydestä:

Kun löytää palasen syvän violettia tai viinirypäleen väristä kangasta, joka on talletettu muistikirjan sivujen väliin.

Sataa ja sitä on ikävystynyt. Aikaa kuluttaakseen sitä alkaa käydä läpi vanhoja papereita. Käteen sattuu kirjeitä mieheltä, jota aikoinaan rakasti.

Asioita, jotka ovat parempia yöllä:

Syvänvioletin silkin hehku. Joku joka ei näytä kummoiselta, mutta jolla on miellyttävä luonne. Hototogisu-käki. Vesiputouksen ääni.

Harvinaisia asioita:

Hopeiset pinsetit, jotka ovat hyvät karvojen nyppimiseen.

Ja niin edelleen. Kuinka paljon voikaan sanoa yhdellä lyhyellä lauseella, joka alkaa: Asioita jotka...

Okei, Sei vaikuttaa, hmm hieman pisteliäältä, mutta kiinnostavalta tyypiltä. Hän eli niin kovin erilaisena aikana, mutta silti moniin hänen ajatuksiinsa on helppo samaistua. Vai mitä sanotte:

”Asioita jotka haluaa mahdollisimman nopeasti nähdä tai kuulla: kirje mieheltä, jota rakastaa.”

Sei oli myös selvästi oman aikansa feministi:

”Kun ajattelenkin, millaista olisi olla yksi niistä naisista, jotka asuvat kotona ja palvelevat uskollisesti miehiään - naisista, joilla ei ole ainuttakaan jännittävää tulevaisuudennäkymää odotettavissaan ja jotka silti kuvittelevat olevansa aivan onnellisia - tunnen halveksuntaa. He ovat usein hyväsyntyisiä, mutta siltikään heillä ei ole mahdollisuutta nähdä maailmaa. Toivoisin, että he voisivat elää edes hetken täällä hovissa, vaikka sitten hovinaisina, niin että saisivat nähdä millaisia iloja tällainen elämä tarjoaa.

En voi sietää miehiä, joiden mielestä palatsissa palvelevat naiset ovat kevytmielisiä ja käyttäytyvät sopimattomasti.”

Jos et ole vielä lukenut, suosittelen.

Kuva minusta Saara Helkala

Share

Ladataan...

Kaipaan jo aika kaukaisilta lentoemäntäajoiltani kaikkein eniten thaimaalaista ruokaa. (No okei, palmut, aurinko ja Nykki olivat myös ihan jees.) Ruokarakkauteni menee niin pitkälle, että kävin kerran jopa päivän kokkauskurssin Chiang Maissa. Halusin oppia yhdistämään sitruunaruohon, inkiväärin, kookosmaidon ja muut thaimaalaisen ruoan raaka-aineet myös kotikeittiössäni. Pitkään kokkailinkin suosikkejani, vihreää currya ja pad thaita, mutta sitten innostus lopahti. Viime vuosina olen lähinnä yrittänyt selvitä kokkaamisesta mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Koska kokkaan useimmiten vain itselleni, on tuntunut tyhmältä kauheasti keksittyä ruoanlaittoon. 

Nyt olen kuitenkin pitkästä aikaa taas innostunut! Onhan oikeasti aika ihanaa syödä kunnolla reseptin mukaan tehtyä ruokaa eikä vain jotain nopeasti yhteen kyhättyä tekelettä. Olen enemmän arvoinen.

Tämän reseptin löysin Pinterestistä, se on Lauren Caris Cooksin, mutta muokkasin sitä vähän lähi-Alepani valikoimaan sopivaksi. Tuoretta sitruunaruohoa ei näes ollut tarjolla ja unohdin ostaa porkkanoita ja pari muutakin asiaa, jotka kuuluivat alkuperäiseen reseptiin. Ei haitannut. 

 

NUUDELIKEITTO TOFULLA, KORIANTERILLA JA INKIVÄÄRILLÄ

(3 isoa annosta, 25 minuuttia)

 

KEITON POHJA:

1 kuivattu chili tai maun mukaan

2 tl soijakastiketta

1 tl juustokuminaa

3 valkosipulinkynttä

tuuman verran raastettua inkivääriä

pari teelusikallista kuivattua sitruunaruohoa

1 limen mehu

 

MUUT AINEET:

reilusti viipaloituja tuoreita herkkusieniä 

1 sipuli

1 paketti Jalotofun marinoitua tofua

1 tölkki kookosmaitoa

2 dl kasvislientä

200 g riisinuudeleita

kourallinen tuoretta korianteria

 

1. Tee ensin keiton pohja. Hienonna valkosipuli ja inkivääri ja chili. Sekoita kaikki pohjan ainekset tahnaksi sauvasekoittimella, tehosekoittimessa tai morttelissa. 

2. Pilko tofu ja paista palasia 3-4 minuuttia öljyssä kuumalla pannulla molemmilta puolilta niin, että niihin tulee rapea kuori ja ne saavat väriä. Laita sivuun odottamaan.

3. Kuullota pilkottu sipuli isossa kattilassa. Lisää tahna, kasvisliemi ja kookosmaito ja jätä hautumaan.

4. Pilko herkkusienet ja paista pannulla niin, että ne saavat väriä. Laita sivuun odottamaan.

5. Valmista riisinuudelit ohjeen mukaan (peitä kiehuvalla, suolalla maustetulla vedellä ja odota pari minuutta). Valuta.

6. Kokoa keitto lautasille niin, että asetat pohjalla riisinuudelit, sen jälkeen nesteen ja asettelet päälle tofunpaloja, herkkusieniä, tuoretta korianteria ja limenviipaleen.

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages