Ladataan...

 

Luin Johanna Elomaan Säästä ajatuksesi eläviä varten. Tuli mieleen Eat, Pray, Love. Taas kysyin, kuka voisi vastustaa naista, joka lähtee seikkailemaan maailmalle ja tahtoo muuttaa elämänsä?

Kirja kertoo tarinan Elomaan omasta elämästä. Hänen pikkuveljensä hyppää parvekkeelta Vietnamissa, pitkä parisuhde kohtaa loppunsa ja hektinen työ mediatalossa ahdistaa. Niinpä suunta kohti Intian jooga-ashrameita, Borneon orankeja ja tietenkin Balia (ymmärrätte ehkä Eat, Pray, Love -vibat).

”Olin miettinyt ainoastaan asioita, joihin en voinut vaikuttaa. Olin etsinyt ratkaisua henkeäni haukkoen ympäriltäni. Sitten minulta loppui happi. Päätin, että miettisin jatkossa vähän vähemmän menneiden hetkien uudelleenjärjestämistä ja tulevaisuuden saavutuksia. Pohtisin vähän vähemmän sohvatyynyjen sävyjä ja vähän enemmän sitä, mitä tapahtui juuri nyt minussa itsessäni.”

Kuinka helppo onkaan kadota niihin sohvatyynyihin, menneeseen tai tulevaan. Vaikka on vain nyt.

”Jos näet itsesi epävarmana, voimattomana ja kelpaamattomana, sinusta myös tulee särkyvää.”

Sillä on merkitystä, millaista tarinaa kerrot itsellesi.

”Jos toivomme ulkoisten asioiden tai ihmisten tekevän meistä onnellisia, joudumme pettymään. Uuden takin sisällä on sama ihminen, uusissa kengissä on samat jalat, uudessa autossa sama kuski ja uudessa suhteessa sama sinä.”

Ihan itse pitää onni tehdä.

”Rakasta itseäsi ja tee itsestäsi sellainen kuin tahdot toisesta. Sillä aina saat peilin, itsesi heijastuman.”

Itseään voi muuttaa, muita ei.

”Kun olet auki ja vapaa, et saa ainoastaan yhtä asiaa. Saat elämääsi kaiken, mitä uskallat pyytää.”

Vetovoiman laki.

Tämä kirja sai tahtomaan Intiaan ja viidakoihin, seikkailemaan ja maistamaan hetkeksi erilaista elämää. Balillekin, toki, mutta se ei ole kirjan ansiota. Sinne olen halunnut kauan. 

Ennen kaikkea tämä kirja kuitenkin sai ajattelemaan,

että elämää kannattaa elää omalla tavallaan,

kannattaa uskaltaa, 

kannattaa uskoa itseensä.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Share

Ladataan...

 

Olen ollut mahtavilla treffeillä ja tavannut tosi kiinnostavia ihmisiä, jotka ovat sanoneet hyviä juttuja. Ja sitten olen ollut toisenlaisilla treffeillä:

 

”Vaikka olet tuollainen itsenäinen nainen, niin etkö kuitenkin oikeasti vain haluaisi löytää aviomiehen ja jäädä kotiin perheen kanssa?”

(No words. Paitsi että näytän kai potentiaaliselta vaimo- ja äitimateriaalilta.)

 

”En tykkää koirista, mutta haluaisin viedä sut treffeille.”

”Yks juttu mua mietityttää: noi koirat.”

”Kuinka kauan sun koirat elää?”

 (Koirista ei vissiin saa lisäpisteitä.)

 

”Mä oon pelimies. Mutta haluisitko sä olla mun Helsinki-heila?”

”Mun terapeutti on sanonut, että mun kannattaa tapailla montaa naista yhtä aikaa.”

”Niin, on mulla vaimo.”

 (Näytän sittenkin potentiaaliselta rakastajattarelta.)

 

”Ai miksi tahdoin tavata sut? No sun ulkonäön takia tietenkin.”

(Jaa, se ei sitten ollutkaan mun ihana persoona...)

 

Sitten on ollut niitä, jotka ovat tarjonneet viinin ekoilla treffeillä ja minä sitten seuraavilla ja toisia, jotka ovat toisenlaisesta treffikulttuurista:

”Olisi loukkaus minua kohtaan, jos maksaisit oman alkuruokasi, pääruokasi ja viinisi.” (australialainen ja amerikkalainen) 

 

Ja sitten niitä kolmansia:

”Anteeksi, tarjoilija. Tahdomme puolittaa tämän laskun, joka sisältää kaksi kuppia kahvia.”  

”Ai me juotiinkin eilen sun viinisi. No, mä voisin viedä sen tuomani viinipullon mennessäni.” 

 

Ja sitten vielä ystävälleni tapahtunutta:

”Lompakko jäi (taas) kotiin. Sun täytyy (taas) maksaa.” (Mies, joka kutsui naisen (taas) brunssille ja tienaa 4000 e.)

 

 

Lue myös:

10 asiaa, jotka opin 35 vuodessa

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAMYOUTUBE

Share

Pages