Ladataan...

Kookos on niitä elämän asioita, jotka jakavat ihmisiä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat. Samaan kategoriaan luisuvat ainakin salmiakkisuklaa (rikos salmiakkia ja suklaata kohtaan), banaanijäätelö (yök, banaani banaanina ja jäätelö jäätelönä) ja se, voiko sandaaleihin laittaa sukat.

Oma kantani kookokseen tulikin selväksi jo otsikossa. Rakastan sitä. Tiedättekö ne kookospallerot, joita myydään leivostiskeissä? Tai Bounty-kookossuklaan? Lapsuusherkkujani kumpikin. 

Nykyisin syön muun muassa kookosjugurttia, laku-kookosjätskiä ja suunnilleen joka toisessa suosikkiruoassani käytetään kookosmaitoa. Niin tässäkin. Tavallisesta riisistä tulee ihan eri makuista, kun sen keittää kookosmaidossa. 

Olen muutenkin ihastunut kaikenlaisiin kulhoruokiin. Tosi helppoa ja terveellistä. Tarvitaan vain jokin hiilaripohja (riisiä, kvinoaa, kuskusia, perunaa, bataattia...), erilaisia kasviksia, pähkinöitä tai avokadoa ja kasvisproteiinia. Nam. 

Kuvan kulhossa on siis suolalla maustettua basmatiriisiä, johon lisäsin ihan keittämisen loppuvaiheessa noin desin kookosmaitoa, cashewpähkinöitä, herkkusieniä, inkivääri-Nyhtökauraa, retiisiä ja paprikaa. Korianteri olisi tehnyt myös terää, mutta unohdin sen jääkaappiin. (Miksiköhän musta ei tullut koskaan ruokabloggaajaa..)

Olen arkiruokieni suhteen jossain määrin spartalainen, joten en kaipaa tähän kastiketta. Jokin avokadopohjainen sekoitus toimisi kyllä varmasti tosi hyvin. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

 

 

Siivosin lauantai-iltana vaatekaappiani ajatuksenani raivata sieltä paljon vaatteita kirppikselle. Sovitin jokaista lähtemään tuomitsemaani vaatetta peilin edessä ja kokeilin, mihin muihin vaatteisiin se sopii vai sopiiko mihinkään. Sitten aloin kaivaa kirppiskassiani ja kokeilla vaatteita, jotka olin jo henkisesti hylännyt. Arvaatteko mitä tapahtui? Kirppikselle meneviä vaatteita ei ollutkaan kovin montaa. Kivoja asukokonaisuuksia sen sijaan oli vaikka kuinka. 

Yllättäen tuntui samalta kuin shoppaillessa, kun löytää jotain kivaa ja itselle sopivaa. 

Minulla on pitkään ollut lista, jonka mukaan ostan uusia vaatteita. Kirjoitan siihen ne vaatteet, jotka koen tarvitsevani, jotta vaatekaappini olisi täydellinen. Paha vain, että se lista ei lyhene koskaan, keksin sille aina jotain uutta. Lisäksi se saa minut kaipaamaan uusia vaatteita. Se saa minut tuntemaan, että garderobistani puuttuu jotain. 

Ja nyt ollaan asian ytimessä. Siksihän me nimittäin shoppailemme: täyttääksemme jotain tyhjiötä, todellista tai kuviteltua. Shoppailu on nopea tapa saada mielihyvää ja tuntea uudistuvansa.

Lauantai-iltana tuon peilini edessä tajusin, että minulla on aivan hirveästi kivoja vaatteita. Ja niistä kivoista vaatteista syntyy vaikka kuinka monta tosi kivaa asukokonaisuutta. 

Kun siinä sitten mietiskelin, mikä olisi sellainen kesätilaisuus, johon kaapistani ei löydy mitään sopivaa ja nättiä päällepantavaa, en keksinyt ainuttakaan. Joo, en edelleenkään omista sitä täydellistä hapsumekkoa tai pitkää boheemia kukkakaapua. Vaan haittaako se? Missä tilaisuuksissa oikeasti tarvitsisin juuri noita vaatekappaleita? Entä ehtisinkö edes käyttää niitä kaikkien jo omistamieni vaatteiden lisäksi niin usein, että niiden ostaminen kannattaisi?

Tätä pohdittuani tajusin, etten todellakaan tarvitse nyt uusia vaatteita. Siksi lupaan, etten osta yhtään uutta vaatetta kesän aikana. Ehkä jatkan lakkoa kesän jälkeenkin. Oikeastaan toivon niin. Ja tiedän: kesä on säälittävän lyhyt aika, mutta muistakaa, että olen vaateaddikti. 

Päätin aloittaa Vaatekaapin kartoitus -projektin ja haastan sinut mukaan. Tutkin, mitä vaatteitani oikeasti käytän ja millaisia asukokonaisuuksia niistä syntyy. Lisäksi otan jokaisesta peiliselfien. Epäilen, että lopputulos tulee konkretisoimaan minulle (ja sinulle), että omistat valtavan määrän ihania vaatteita, etkä oikeasti kaipaa juuri mitään uutta. 

Julkaisen näitä päivän asujani IG-storyssa ja täällä aina silloin, kun olen saanut muutaman uuden kokoon. En tietenkään pukeudu joka päivä eri asuun, joten katsotaan, onnistuuko kuvien julkaiseminen joka viikko. Saattaa kyllä onnistuakin, sen verran paljon kivoja vaatteita taidan kuitenkin omistaa.

Ne vaatteet, joita en enää koe omakseni, laitan myyntiin ja kierrätykseen.

Tähän projektiini on monta syytä.

Ensimmäinen on, että olen kyllästynyt tuntemaan, että elämästäni puuttuu vaatteita. Sehän on ihan kreisiä, kun sitä alkaa ajatella. 

Toinen on, että inhoan shoppailua. 

Kolmas on, että näin saan käyttää luovuuttani ja löydän varmasti uusia kokonaisuuksia vanhoista vaatteistani. 

Neljäs on, että minun täytyy säästää rahaa erästä unelmaani varten ja nykyisin tuhlaan joka kuukausi satasia uusiin vaatteisiin, joita en tarvitse. Vaatteiden ostaminen köyhdyttää minut.

Viides on, että maailma ei kestä nykyisenlaista kulutusta. 

Kuudes on, että tahdon alkaa elää arvojeni mukaan. Kertakäyttökulutus ja jatkuva uuden ostaminen on hyvin kaukana arvomaailmastani.

Seitsemäs on, että jatkuva vaateshoppailu lähinnä sekoittaa tyyliäni, aiheuttaa minulle morkkista ja vie aikaa, jonka tahtoisin käyttää ihan toisin. 

Kahdeksas on, että minua kiinnostaa ihan uteliaisuudesta, kuinka monta erilaista asukokonaisuutta omistamistani vaatteista syntyy.

Haaste alkakoon. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

”Is there anything more dangerous than dissatisfied and irresponsible gods who don’t know what they want?”

Luin Yuval Noah Hararin Sapiens: A Brief History of Humankind, eli Ihmisen lyhyt historia. Se kertoo, miten meistä tuli meitä, miten monta vallankumousta siihen tarvittiin ja mitä niistä seurasi.

Maatalouden vallankumous vapautti osan ihmisistä tekemään muutakin kuin hankkimaan ruokaa.

Teollinen vallankumous räjäytti väestönkasvun.

Tieteellinen vallankumous teki meistä entistäkin vaarallisempia.

Raha antoi meille tarkoituksen.

Lopputulos ei ole kovin kaunista luettavaa.

Sapiensin voi lukea monella tavalla. Julia esimerkiksi ajatteli sen luettuaan biologian ja kulttuurin suhdetta. Minä taas tulin tapani mukaan vähän surulliseksi maapallon puolesta ja ihmisen tekojen tähden.

Ihminen on saavuttanut olemassaolonsa aikana hienoja asioita. Valitettavasti olemme käyttäneet valtaamme pitkälti muiden elävien olentojen, toisten ihmisten ja tämän maapallon tuhoamiseen. Se on surkeaa.

En nykyisin useinkaan lue esimerkiksi eläinoikeuksiin liittyvää kirjallisuutta, sillä uskon lukeneeni aikoinani ihan tarpeeksi, ja minun on vaikea päästä eroon verkkokalvoilleni piirtyneistä kidutettujen eläinten kuvista. Sapiens sai minut kuitenkin taas miettimään, miten oikein itse elän ja voisinko elää toisin.

En halua olla osallisena eläinten tehotuotantoon ja tahdon elää edes jotenkin kestävällä tavalla ympäristön kannalta. Siksi päätin jälleen kerran siirtyä vegaanisempaan ruokavalioon ja jättää ostamatta juustot ja maitojugurtit. En aio alkaa täysin vegaaniksi, mutta maito ja kananmunat jäävät tästä lähin kauppaan.

Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille. Se on osin vähän raskaslukuinen, mutta ehdottoman tärkeää luettavaa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Pages