Ladataan...

 

Elämäni muistutti jokin aika sitten uhkaavasti jotain tosi surkeaa b-luokan leffaa. Sellaista tragikomediaa, jonka juonenkäänteet ovat niin älyttömiä, että niitä ei voisi mitenkään kuvitella ennalta. Juoni on ihan lässähtänyt ja yleisö pettynyt: kuka typerys tän on käsikirjoittanut, eihän noin nyt voi käydä! Buuu.

En oikein tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa. Pieleen meni ja pahasti, mutta stoori on hyvä! Niin epäuskottava, ettei mielikuvitukseni koskaan olisi pystynyt kehittämään sitä. Niin sitten hetken itkettyäni ja raivottuani valitsin naurun. 

En kerro teille tästä enempää, mutta kaikki on ihan hyvin. Sain kolauksen (tai siis kunnolla turpaan), mutta ei se lopulta ole niin vakavaa. Kuten eräs ystäväni sanoo:

”Harva asia elämässä on oikeasti kovin dramaattinen.” 


Se on totta, sen tajuaa, kun hetken miettii. Tietenkin on oikeasti kauheita suruja ja vakavia asioita, mutta iso osa kaikesta vähän lievemmästä murheesta ja draamasta tulee oman pään sisältä. Siitä, että elää mennyttä tai tulevaa, ei hyväksy asioita ja ihmisiä sellaisina kuin ne ovat, luo liikaa odotuksia ja pettyy sitten, antaa onnen muiden käsiin, antaa itsetunnon muiden käsiin, ei suostu jatkamaan eteenpäin, ei suostu päästämään irti, jää vellomaan pahaan oloon. 

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmiselämään. Täällä saa ja kuuluu itkeä ja raivota aina välillä. Mutta niihin tunteisiin ei kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa kiinni.

Valitsin naurun siksi, että kurjissa tunteissa vellominen satuttaa aina eniten sinua itseäsi. Siksi on parasta valita nauru ja antaa huonojen asioiden mennä. Muistaa, että tunteet ovat vain tunteita, tulevat ja menevät. Juoni jatkuu.

Valitsin naurun siksi,

että täällä kannattaa olla

ONNELLINEN.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Pyöräilin yhtenä sumuisena aamuna kohti keskustaa ja tunsin itseni vapaaksi ja onnelliseksi. Oli sumu, oli aamu, oli vähän raivokasta musaa kuulokkeissa ja maailma ympärillä. Tunsin, että universumi tahtoo minulle pelkkää hyvää ja uskoin vahvemmin kuin aikoihin, että olen turvassa ja rakkauden ympäröimä.

Tajusin siinä polkiessani ehkä selvemmin kuin koskaan aiemmin, että turva ei tule kenestäkään toisesta, se on minussa itsessäni. Rakkaus ei tule kenestäkään toisesta, se on minussa ja kaikkialla ympärilläni. Tiesin, että mitä ikinä tapahtuukin, jokin merkitys sillä on, jotain hyvää siitä on tarkoitus seurata. 

Niin kuin perhosen siiven isku voi sysätä alkuun jotain suurta, niin jokainen tapahtuma, jonka kokee, ja valinta, jonka tekee, vaikuttaa tulevaan. 

Ja jos jostain olen varma, niin siitä, että jotain on aina tulossa. Jotain hyvää, jos vain itse elää hyvin.

Mene siis ja ELÄ.

Anna hyvän tulla.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Tiedättekö ne kerrat, kun ei oikein huvita lähteä mihinkään, mutta sitten lähtee kuitenkin ja kaikki onkin tosi hyvin ja on superhauskaa? Tämä oli sellainen ilta toukokuun lopulla. 

Pukeuduin viininpunaiseen luottomekkoon, koska en jaksanut miettiä asiaa. On hyvä olla luottovaatteita, niitä, joissa on aina hyvin eikä voi mennä pieleen. Ne kannattaa vetää ylleen, jos on yhtään epävarma tai väsynyt tai luovuus on vain hukassa.

Joimme skumppaa Tislaamon terassilla vilttien alla ja pohdimme kaikenlaista syvällistä ja vähemmän syvällistä, kuten elämää ja rakkautta ja sitä, millainen tatuointi pitäisi ottaa ja minne. 

Pyöräilimme ympäri Kalliota ja oli välillä kuuma ja välillä tosi kylmä. Suvilahden kohdalla aurinko oli jättämässä päivän taakseen, antamassa yölle sijaa. Tuuli puhalsi hiuksiin juuri oikein, ja oli pakko ottaa vähän kuvia. 

Tällaisina iltoina tuntuu, että kaikki on mahdollista, koska on kesä ja valoa ja ympärillä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi pohtia sitä tatuoinnin paikkaa tai mitä muuta tahansa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAMYOUTUBE

 

Share

Pages