Ladataan...

 

”My darling girl, when are you going to realize that being ”normal” isn't necessarily a virtue? It sometimes rather denotes a lack of courage.”

Tai kuten Meryl Streep sen sanoi:

”What makes you different or weird – that's your strength.”

Yritin pitkään elää sillä tavalla, mitä ihmiset ympärilläni pitivät viisaana. Melko heikoin tuloksin, kuten on varmasti käynyt ilmi. Yritin survoa itseäni erilaisiin muotteihin ja tavoitella yleisesti hyväksyttyjä asioita. Ja sainkin ne kaikki: vakityön, pitkän suhteen, rivitalon, katumaasturin (joo, tiedän...), pari koiraa ja pian varmaan olisin saanut lapsiakin. 

No sitten kuitenkin päätin elää toisin. Sain nimittäin myös sen ortoreksian, ahdistuksen ja pahan tyhjyyden tunteen. Kaikki oli hyvin, mutta mikään ei tuntunut miltään. Lopulta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ymmärtää, mitä todella haluan. 

Te tiedätte senkin, mitä sitten tapahtui. Vaihdoin työpaikkaa ja alaa, sillä en vain ollut hyvä enkä varsinkaan onnellinen lentoemäntä. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa. Monena epätoivoisena hetkenä yritin puhua järkeä päähäni: enkö todellakaan voisi olla tyytyväinen lentoemäntänä? En voinut.

Ja lopulta sain ensimmäisen toimittajan työni. Sen, josta maksettiin tonni vähemmän kuin lentämisestä.

Se työ kai muutti elämäni. Kun onnistuu jossain vaikeassa ja kestää monia, monia, monia epäonnistumisia sitä tavoitellessaan, löytää sisältään vahvuutta. Tajusin, että voin todella elää toisin kuin olen elänyt. 

No sitten perustin blogin, erosin, vaihdoin omistusrivarin vuokrakaksioon, aloin koirien yksinhuoltajaksi, hankin katumaasturin tilalle pyörän, särjin sydämeni ainakin kerran ja tutustuin siinä matkalla vaikka kehen.  

Ja nyt olen tässä. 

Ja nyt kaikki on hyvin.

Tyhjyys on poissa suunnilleen 363 päivää vuodesta. Se on mielestäni aika hyvä saavutus. 

Salaisuus oli etsiä minut sieltä muiden silmissä täydellisen elämän kulisseista ja tajuta, että olin siinä elämässä outolintu. Tajusin, etten tahdo elää vaaleassa maalaisromanttisessa rivarissa ja käydä töissä virkapuvussa jokainen suortuva paikoillaan. Tahdoin boheemiin värikkääseen paikkaan, tukka sekaisin ja sydän elämästä soikeana. Minut toi tähän se, että seurasin outouttani: haluani kirjoittaa, kertoa tarinoita ja etsiä syvää yhteyttä ihmisiin ja tähän maailmaan.

Sillä tiellä olen edelleen. Etsimässä. 

Ja tänään elämä on keskeneräistä. Ja jännää. Ja outoa. Ja ihanaa.

 

Ensimmäinen lainaus Aunt Frances, Practical Magic (eli Pinterestistä)

 

Silloin, kun rysäytin elämäni:

Mistä tässä kaikessa on kyse?

Day 1

Parhaista ihmisistä, yksinäisyydestä ja puutarhajuhlista

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Silloin kun en ole ollut koulussa tai töissä tai jossain ulkona elämässä, ajatukseni ovat pyörineet paljolti rataa: petrolinsininen vai valkoinen, sametti vai pellava, pyöreä vai neliskulmainen. 

Uusi asunto on onnistunut herättämään sisäisen sisustajani. Siis se koti, joka valmistuu vuoden päästä. Ja minä sisustan täällä mielessäni täyttä häkää tätä nykyistä asuntoa. Ei, luottokorttia ei tarvitse vinguttaa, jos sitä mietitte. Olen sen verran tarkan markan nainen (ja pelkäsin sisustajani heräämistä), että budjetoin itselleni sisustusrahaa ennen tätä opiskeluelämää. Siellä ne makaavat, säästötililläni.

Sisustajani on uinunut jonkinlaisessa horroksessa aika kauan. En ole pannut sitä pahakseni. Sen kaverina herää nimittäin helposti toinen tyyppi. Perfektionisti. Siinä missä sisustaja tuhoaa vain talouteni, perfektionisti tuhoaa mielenrauhani. Olemme vanhoja tuttuja, me kolme. 

Tällä kertaa homma vain menee niin, että minä sanelen säännöt. Sääntö yksi: Uudesta kodista tulee nätti. Sääntö kaksi: Sisustus pysyy budjetissa. Olen tosissani, kuuletko! Sääntö kolme: Uudesta kodista ei tule täydellistä, ei sisustuslehtikamaa, ei Pinterestiin sopivaa. Menikö jakeluun?

Uudesta kodista tulee ihana ja epätäydellinen ja vähän boheemi ja paljon kodikas. Sellainen, missä on hyvä olla ja jonka feng shuita ei täydellisyyden tavoittelu tuhoa. 

Ja, puhun nyt sinulle, perfektionisti. Voit hylätä kuvitelmasi siitä samettisesta Chesterfield-sohvasta. Nykyinen sohva saa uudet vaatteet, siinä se. Ja unohda se pyöreä sohvapöytä. Meillä on vallan hyvä neliskanttinen. Ei, älä edes mainitse DAW-tuolia.

 

Lue myös:

Materiaalivalintoja ja sisustusinspiraatiota

Kaikin puolin hyvä matto

Kotiuutisia

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Ladataan...

 

Okei, tunnustus (taas): olen kukka-addikti. Yksi unelma-ammateistani oli ja on puutarhuri. Tosin ei täällä Suomessa.

Kotonani on epämääräinen lajitelma viherkasveja ja lähes aina leikkokukkia. Olen takuuvarma, että ne tuovat mukanaan hyvää feng shuita. Harmi vain, että niihin saa uppoamaan aikalailla rahaa, jos ostaa uuden kimpun kukkakaupasta joka viikko. 

Noh, minullahan on nyt tämä opiskelubudjetti, eikä siihen oikein mahdu plus 50 eurolla kukkia kuussa (jaahas, yksi rahanreikä havaittu). Sitä paitsi, jos haluaa näyttäviä kimppuja, 50 euroa kuussa ei riitä mihinkään.

Oletko joskus miettinyt, että miksi kukkakimppusi näyttävät jotenkin vaatimattomilta? No tähän pätee sama lainalaisuus kuin tyynyihin: hotellien sängyt näyttävät muhkeilta, koska niissä on jättityynyt. Oma sänky ei voi näyttää samalta 50 x 60 cm lituskoissa. Samoin niissä sisustusjuttujen ja -blogien näyttävissä asetelmissa on paljon erilaisia kukkia. Ja sehän tarkoittaa yhtälailla näyttävää hintalappua.

Muuta ei hätää, minulla on jekku. Marketin viiden euron ohuella kimpullakin voi tehdä taikoja:

Älä laita pientä kimppua yhteen isoon maljakkoon. Jaa se sen sijaan moneksi osaksi. Voit käyttää pikkumaljakkoina esimerkiksi kivoja juomalaseja tai pulloja. Kokoa sitten pariton määrä maljakoita lautaselle tai asettele ne ympäri huonetta. Ai miksi pariton määrä? Jostain syystä pariton luku näyttää asetelmissa vain parillista paremmalta. Sama pätee muuten luetteloon tekstissä. Vink, vink.

Voit myös ostaa kukkaupasta yhden ison kukan. Se ei tarvitse muita rinnalleen. Tai vaikka viisi pientä ruusua ja antaa jokaiselle oman pikkumaljakon. Kesällä kannattaa tietenkin hyödyntää luonnonkukkia. Itse saksin myös tienvierustan pensaita ja puita, krhöm. 

 

Lue myös:

Takaisin kouluun osa 1, eli ajatuksia matkoista ja luopumisesta

Takaisin kouluun osa 2: puhutaanpa rahasta

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Pages