Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Pura Finland

Juuri nyt luottoasuni on tämä. Vaaleat, Joutsenmerkityt Bik Bokin rennot farkut, valkoinen laskeutuva paita, Pura Finlandin harmaa villatakki, nahkatakki ja maiharit tai Converset. Ei voi mennä pieleen. 

Kaikki tämän asun vaatekappaleet ovat klassisia vaatteita, joiden omistaminen tekee pukeutumisesta usein helpompaa. Ne on hyväksi havaittu ja toimivat hyvin monessa eri asukokonaisuudessa. Se, että omistaa klassisia vaatteita ei siis tarkoita, että välttämättä pukeutuu aina (tai ikinä) klassisesti. Itse tykkään yhdistellä tällaisia hillittyjä vaatteita myös väreihin tai ripustaa kaulaaan monta korua päällekkäin. Ja jos asu on klassinen, hiukset saavat olla mahdollisimman rennot.

Sain kuvien pehmoisen neuletakin Pura Finlandilta. Kiitos! <3 Se on juuri sellainen neuletakki, joita itse rakastan: lämmin, kevyt ja hieman reilu. Hankin neuleeni yleensä kokoa liian suurina, sillä ne näyttävät mielestäni niin parhaalta. Tämä neule on kuitenkin ulkoisten ominaisuuksien lisäksi myös muuten ihana. 

Pura Finland on suomalainen, vastuullinen brändi. Kaikki Puran tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, niin minunkin neuleeni. Puran neuleiden villa on mulesingvapaata ja tulee Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Etelä-Amerikasta. Se kehrätään langaksi Euroopassa ja neulotaan neuleiksi Suomessa. 

Olen huomannut, että rakastan itse aina eniten niitä vaatteita, joiden alkuperän tiedän vastuulliseksi. Ne yllä on paras olla. 

Onko Pura Finland teille tuttu?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kuvat minusta: Inka I <3

Share

Ladataan...

Sanotaan, että jos haluaa muuttaa jotain, on tehtävä jotain erilailla. Muutettava rutiinejaan, tapojaan tai ajatteluaan. Sillä jos vain jatkaa samoin kuin aina ennenkin, saa aika luultavasti samaa kuin ennenkin. 

Minulle ehkä yksi tärkeimmistä muutoksista on ollut päästää irti täydellisyyden tavoittelusta. Hyväksyä se, että asiat ja elämä eivät ole täydellisiä, ja minä ja tuotokseni ovat kaukana täydellisyydestä. Se on hyvin vapauttavaa.

Kun ei tavoittele täydellistä, uskaltaa tehdä paljon enemmän asioita ja kokeilla, mihin kaikkeen pystyy. Se on myös lempeyttä ja armollisuutta itseään kohtaan. Kumpaakin kannattaa opetella, elämä on kivempaa niin. 

Löysimme eilen lenkillä ensimmäiset kukat. Kevät on täällä, ja se jos mikä on uuden aikaa. Joogaopettajani kertoi, että talvi on irtipäästämisen aikaa ja kevät uudistumisen. Ja niinhän se menee: jotta jotain uutta voisi tulla, on ensin päästettävä irti vanhasta. Olkoon se sitten perfektionismi, liian myöhään valvominen, huonoissa ajatuksissa vellominen, kehon kaltoinkohtelu, ihmissuhde, jonka on jo aika mennä, tai mitä ikinä.

Jos on jotain, mitä haluat elämässäsi muuttaa, nyt on hyvä hetki siihen.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Share

Ladataan...

Olen viime aikoina miettinyt paljon, millaisia asioita haluan päästää elämääni. Aloin ajatella asiaa, kun heräsin yhtenä yönä painajaiseen, jossa zombie ajoi minua takaa. Olen katsonut aika paljon ihan kauheaa sarjaa nimeltä Fear the Walking Dead. Se on dystopia, jossa kuolleet ihmiset muuttuvat ihmissyöjäzombeiksi ja harvat jäljelle jääneet ihmiset ovat hekin aika ilkeitä tapauksia (minulla on ajoittain 15-vuotiaan gootin sarjamaku).

Joka kerta, kun katsoin sarjaa, siitä jäi jäljelle vain paha olo. Kun sitten näin vielä painajaisia, tuli mieleen, että ehkei minun kannattaisi katsoa koko ohjelmaa. 

Pari viikkoa myöhemmin aloin lukea synkkää dekkaria. Jälleen tuloksena oli vain pahaa mieltä. 

Kun olin äsken muutaman päivän hiihtämässä Lapissa, pidin samalla vahingossa yhtä pitkän Facebook-lakon. Oli aika ihanaa olla neljä päivää näkemättä kenenkään avautumisia tai fiidiini ilmestyviä ikäviä ja surullisia uutisia ympäristöön ja eläimiin ja maailmaan liittyen. En tarkoita, että pitäisi olla uutispimennossa, mutta monelta tiedolta välttyisin ihan mielelläni. Olen esimerkiksi aikoinani lukenut niin paljon eläintenoikeuksista, että tiedän ilman lisäinfoakin sydäntäraastavan paljon. 

No, tästä kaikesta johtuen olen alkanut miettiä, mitä haluan päästää elämääni. Lopetin sen sarjan katsomisen ja synkkien dekkarien lukemisen ja otin tilalle kirjoja, joista saan hyvää mieltä. Juuri nyt luen Sarah Knightin Viis veisaamisen elämänmullistavaa taikaa, Richard Adamsin klassikkoa Ruohometsän kansaa ja Meri Mortin Lumoava nainen -kirjaa. Suosittelen kaikkia.

Facebookia välttelen. Viikonloput ajattelin pitää siitä täydellistä taukoa. 

Juuri nyt saan iloa kukista, sulavasta lumesta, koirista, ystävistä ja värikkäistä vaatteista. Suunnittelen kodin sisustusta vähän lisää ja nautin kevätauringosta. Jotenkin nautin myös tällaisesta huolettomasta ei niin justiinsa -meiningistä kodin ja blogin ja kaiken suhteen, josta olen lähiaikoina höpissyt aika paljon. Yritän kuunnella itseäni ja antaa asioiden virrata niin kuin ne haluavat. Olla pakottamatta (mistä syystä näette kuvissa lähinnä collieta, bortsu kun inhoaa kameraa). Ja seuraavan kerran, kun maailma alkaa tuntua ankealta paikalta, palaan tähän listaani.

Mieti:

- mitä katsot?

- mitä luet?

- mitä selaat?

- ketä seuraat somessa?

- ketä tapaat?

- kenen neuvoja kuuntelet?

- millaisiin väreihin ja vaatteisiin pukeudut?

- mitä kuuntelet?

Se, mitä päästämme lähelle muokkaa tunteitamme, ajatuksiamme, käytöstämme ja siis lopulta ehkä elämäämme. Siksi on tärkeää, ettei päästä mieleensä ja sydämeensä ihan mitä tahansa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages