Ladataan...

 

 

Ihan hyvin menee vielä.

Ennen lakon aloittamista tilaamani espadrillokset saapuivat. Aion palauttaa ne.

Katselin kaverin Birkenstockeja sillä silmällä. Näyttäisivät hyviltä jaloissani.

Vanhat Raybanit tuskastuttavat. Tahtoisin sellaiset isot ja mustat glamourlasit, jotka peittävät puolet kasvoista. Näyttäisin hyvältä niissä. Itse asiassa omistin jo sellaiset. Ostin ne toukokuussa ketjuliikkeestä. Kahdessa viikossa niistä lähti sanka irti. Universumin kosto?

Lasketaanko asusteet mukaan lakkoon? Kengät ainakin lasketaan. Ja laukut. Onneksi en osta jälkimmäisiä käytännössä koskaan. Ainakin jokin osa tästä lakosta on helppo toteuttaa. Huoh. 

Vietin pari päivää Lissabonin Bershkasta vuosi sitten ostamassani mustassa haalarissa, asustin sen vain eri tavoin. Haalari on periaatteessa ihana, mutta valitettavasti tämä on niitä vaatteita, joissa hinta näkyy. Sillä huonolla tavalla. Haalari on vuodessa venynyt ja vanunut, sitä ei voi enää käyttää pelkästään. Sen yläosa valuu tarkoitettua alemmas, ja lopputulos on melkoisen siveetön. Kangas on nuhjaantunut ja sitä laatua, joka kerää kaikki koirankarvat. Se on muuten jännää. Toiset mustat kankaat ovat ihan mahdottomia tässä suhteessa, toisiin ei tartu mikään. 

En ole ihan varma noista punaisista korviksista. Toisina päivinä tykkään niistä, toisina ne ovat vähän liikaa. 

Nuden värisistä avokkaista kysytään jatkuvasti. Ne ovat Zarasta. Tekonahkaa ja kauniit, mutta natisevat kävellessä ja puristavat varpaista. Käytän niitä silti koko ajan. Ovathan ne nätit.

Shoppailulakko alkoi viikko sitten sunnuntaina, alkuviikolla käytin näitä asuja. Asut löytyvät myös Instagramin kohokohdista nimellä Päivän asut. Kerään sinne kaikki lakon aikana käyttämäni eri asukokonaisuudet. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

 

 

Siivosin lauantai-iltana vaatekaappiani ajatuksenani raivata sieltä paljon vaatteita kirppikselle. Sovitin jokaista lähtemään tuomitsemaani vaatetta peilin edessä ja kokeilin, mihin muihin vaatteisiin se sopii vai sopiiko mihinkään. Sitten aloin kaivaa kirppiskassiani ja kokeilla vaatteita, jotka olin jo henkisesti hylännyt. Arvaatteko mitä tapahtui? Kirppikselle meneviä vaatteita ei ollutkaan kovin montaa. Kivoja asukokonaisuuksia sen sijaan oli vaikka kuinka. 

Yllättäen tuntui samalta kuin shoppaillessa, kun löytää jotain kivaa ja itselle sopivaa. 

Minulla on pitkään ollut lista, jonka mukaan ostan uusia vaatteita. Kirjoitan siihen ne vaatteet, jotka koen tarvitsevani, jotta vaatekaappini olisi täydellinen. Paha vain, että se lista ei lyhene koskaan, keksin sille aina jotain uutta. Lisäksi se saa minut kaipaamaan uusia vaatteita. Se saa minut tuntemaan, että garderobistani puuttuu jotain. 

Ja nyt ollaan asian ytimessä. Siksihän me nimittäin shoppailemme: täyttääksemme jotain tyhjiötä, todellista tai kuviteltua. Shoppailu on nopea tapa saada mielihyvää ja tuntea uudistuvansa.

Lauantai-iltana tuon peilini edessä tajusin, että minulla on aivan hirveästi kivoja vaatteita. Ja niistä kivoista vaatteista syntyy vaikka kuinka monta tosi kivaa asukokonaisuutta. 

Kun siinä sitten mietiskelin, mikä olisi sellainen kesätilaisuus, johon kaapistani ei löydy mitään sopivaa ja nättiä päällepantavaa, en keksinyt ainuttakaan. Joo, en edelleenkään omista sitä täydellistä hapsumekkoa tai pitkää boheemia kukkakaapua. Vaan haittaako se? Missä tilaisuuksissa oikeasti tarvitsisin juuri noita vaatekappaleita? Entä ehtisinkö edes käyttää niitä kaikkien jo omistamieni vaatteiden lisäksi niin usein, että niiden ostaminen kannattaisi?

Tätä pohdittuani tajusin, etten todellakaan tarvitse nyt uusia vaatteita. Siksi lupaan, etten osta yhtään uutta vaatetta kesän aikana. Ehkä jatkan lakkoa kesän jälkeenkin. Oikeastaan toivon niin. Ja tiedän: kesä on säälittävän lyhyt aika, mutta muistakaa, että olen vaateaddikti. 

Päätin aloittaa Vaatekaapin kartoitus -projektin ja haastan sinut mukaan. Tutkin, mitä vaatteitani oikeasti käytän ja millaisia asukokonaisuuksia niistä syntyy. Lisäksi otan jokaisesta peiliselfien. Epäilen, että lopputulos tulee konkretisoimaan minulle (ja sinulle), että omistat valtavan määrän ihania vaatteita, etkä oikeasti kaipaa juuri mitään uutta. 

Julkaisen näitä päivän asujani IG-storyssa ja täällä aina silloin, kun olen saanut muutaman uuden kokoon. En tietenkään pukeudu joka päivä eri asuun, joten katsotaan, onnistuuko kuvien julkaiseminen joka viikko. Saattaa kyllä onnistuakin, sen verran paljon kivoja vaatteita taidan kuitenkin omistaa.

Ne vaatteet, joita en enää koe omakseni, laitan myyntiin ja kierrätykseen.

Tähän projektiini on monta syytä.

Ensimmäinen on, että olen kyllästynyt tuntemaan, että elämästäni puuttuu vaatteita. Sehän on ihan kreisiä, kun sitä alkaa ajatella. 

Toinen on, että inhoan shoppailua. 

Kolmas on, että näin saan käyttää luovuuttani ja löydän varmasti uusia kokonaisuuksia vanhoista vaatteistani. 

Neljäs on, että minun täytyy säästää rahaa erästä unelmaani varten ja nykyisin tuhlaan joka kuukausi satasia uusiin vaatteisiin, joita en tarvitse. Vaatteiden ostaminen köyhdyttää minut.

Viides on, että maailma ei kestä nykyisenlaista kulutusta. 

Kuudes on, että tahdon alkaa elää arvojeni mukaan. Kertakäyttökulutus ja jatkuva uuden ostaminen on hyvin kaukana arvomaailmastani.

Seitsemäs on, että jatkuva vaateshoppailu lähinnä sekoittaa tyyliäni, aiheuttaa minulle morkkista ja vie aikaa, jonka tahtoisin käyttää ihan toisin. 

Kahdeksas on, että minua kiinnostaa ihan uteliaisuudesta, kuinka monta erilaista asukokonaisuutta omistamistani vaatteista syntyy.

Haaste alkakoon. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Niin kauan kuin muistan, pukeutuminen on merkinnyt minulle paljon enemmän kuin vaatteita. Se on ollut tapa kertoa maailmalle ja ennen kaikkea minulle itselleni, kuka oikein olen. 

Tyylini oli monta vuotta hieman hakusessa. Pidin monenlaisista vaatteista ja tyyleistä, enkä osannut valita niistä yhtä. Yhtenä päivänä kuvittelin olevani klassinen, toisena pukeuduin kukkamekkoon, kolmantena olin tennarityyppi ja neljäntenä vedin jalkaani prätkäbuutsit ja mustat farkut.

Kadotan tyyli-identiteettini edelleen silloin tällöin. Kun olin huhtikuussa parin päivän vierailulla linnassa, uskoin monta viikkoa tarvitsevani uusia edustusvaatteita, sellaisia neljän ruokalajin kynttiläillalliselle sopivia. Lomalla Amsterdamissa ihastuin vintagemekkoon, jota en käyttänyt Suomeen palattuani kertaakaan. Etelänlomilta hamstraan hellehattuja, jotka kotona ripustan seinälle. 

Alan lomilla elää helposti kuviteltua elämää ja pukeutua sen mukaan. Siitä seuraa virheostoksia ja turhaa rahanmenoa. Todellisuudessa minulle nimittäin riittää pari hienompaa asukokonaisuutta, vintagevaatteet eivät tunnu omilta ja olkihatuille ei Helsingissä ole kovin usein käyttöä.

Siksi minun ei kannata shoppailla ulkomaanlomilla, jollen sitten pysty pitämään mielessäni todellista elämääni. Siihen sopivat rennohkot, yksinkertaiset vaatteet, pääosin rauhalliset sävyt (sillä niihin en kyllästy) ja matalat kengät. En tee mitään lukuisilla bilemekoilla, korkkareilla tai jakuilla, vaan niiden kohtalo on jäädä kaappiin lojumaan, olivat ne sitten miten ihania tahansa.

Virheostoksilta välttyy parhaiten, kun tuntee oman tyylinsä ja elämäntapansa. Tyyli onkin siinä mielessä identiteetikysymys, että sen avulla voi kirkastaa itselleen, mitä oikein on. 

Tunnen oloni epämukavaksi vaatteissa, jotka eivät mielestäni heijasta olemustani, kuten kovin tyttömäisissä asuissa. Vaikka tykkään kuvata kukkia, olen henkisesti kuitenkin enemmän mustat farkut + t-paita -tyyppiä kuin herkkää ja romanttista lajia. Pidän selkeistä linjoista, hyvin laskeutuvista ja melko simppeleistä vaatteista. Yhdistän mielelläni erilaisia materiaaleja, kuten kuvan tyllihameen ja t-paidan tai farkut ja silkkitopin. Käytän aina samoja koruja. En halua näyttää liian laitetulta, enkä missään nimessä keneltäkään toiselta.

Tyylini muistuttaa minulle, kuka olen. Se pätee vaatteiden lisäksi sisustukseen. Väitän, että jos pää on kovin sekaisin, oman tyylin etsiminen voi auttaa selkiyttämään sen. Olen monesti saanut lohtua siitä, että kotini ja asuni näyttävät vihdoin vuosien hakemisen jälkeen ihan minulta. Se kuulostaa pikkujutulta, mutta jos pikkujutut lopulta loksahtavat paikoilleen, varmasti niin käy myös isommille asioille, eikö? Ainakin tiedän, millainen olen, ja se on tässä maailmassa jo paljon. 

Oman tyylin löytäminen on myös vastuullinen teko, sillä silloin tekee vähemmän hutiostoksia (toki vastuullisinta kaikista olisi olla ostamatta mitään, mutta jos et ole sille linjalle lähdössä, niin sitten kannattaa ostaa itseä oikeasti miellyttäviä vaatteita).

Lopuksi huomaan, että palaan yhä uudelleen samoihin vaatekappaleisiini. On vaatteita, joihin kyllästyn, ja vaatteita, joihin en koskaan. Kun löytää kaapistaan lempivaatteita, saattaa huomata, että ne ovat parempia kuin mitkään tarjolla olevat uudet vaatteet. Silloin ei ole mitään järkeä shoppailla uutta. Rahaa säästyy, ympäristöä säästyy ja itse säästyy jatkuvalta shoppailulta ja sen aiheuttamilta erinäisiltä kriiseiltä, kuten maailmantuhoutumiskriisi ja olenkosittenkinkukkamekkotyyppi-kriisi, jotka ovat ainakin minun mielestäni todella rasittavia.

Kun löytää oman tyylinsä, on parempi olo omissa nahoissaan. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages