Ladataan...

Sellaiset kesäillat, joina melkein kaikki tuntuu mahdolliselta, tiedättekö ne? Kun ilma on linnunmaitoa, istutte jossain meren äärellä laseissa kuplivaa ja kaupunki ympärillä on täynnä riemua ja energiaa. Sellaisina kesäiltoina on helppo uskoa itseensä ja vähän muuhunkin.

Teräväkärkiset avokkaat ovat täällä taas, tykkään. Kun ne edellisen kerran olivat muotia, tanssin yöt Kaivohuoneella ja kävelin sieltä joskus kotiinkin Lauttasaareen. Tuntuu kuin siitä olisi pieni ihmisikä, ja niin siitä tavallaan onkin.

Yksi suosikkikosmetiikkabrändeistäni on jo vuosia ollut Absolution. Ensin ihastuin Addiction-kasvoöljyyn, joka tuoksuu nenääni täydelliseltä. Sellaiselta yrttiseltä, kiinnostavalta, vähän maskuliiniseltakin. En useinkaan ole hempeiden kukkaistuoksujen kannalla.

Toinen lempituotteeni on merkin mattapuna numero 19. Se on kirkas pinkki, joka pysyy kuin synti. Paras kesäpuna niinä päivinä, joina naamataulu kaipaa vähän lisäväriä.

Sain Jolielta nyt testiin muutaman Absolutionin uutuustuotteen ja tykkäsin kovasti. Saamassani paketissa oli ripsiväri, eyeliner, peitevoide ja silmänympärysvoide. Erityisesti silmänympärysvoide vei sydämeni, sillä olen pitkään etsinyt täydellistä yksilöä. Tämä imeytyy hetkessä ja tuntuu pehmeältä ja hoitavalta. Ihana.

Ripsiväri on suorastaan yllättävän tuuheuttava, eikä eylineria erottaisi synteettisestä, jos ei tietäisi. Pysyy koko päivän siis. Peitevoidekin oli pätevä, minulle vain liian vaalea.

On yksi vuoden kauneimmista hetkistä. Nauttikaa, murmelit.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 Kulmat saatu, kiitos Suvi Tiilikainen! <3

 

Kun astuin sisään Velvet Töölöön ilman kulmameikkiä, vastassa ollut kulma-artisti Suvi Tiilikainen sanoi: ”Tämä ei olekaan ihan niin nopea juttu kuin ajattelin.” 

Tunnen Suvin työni kautta. Hän oli nähnyt minut ennen ainoastaan meikattuna ja kuvitellut kuten aika moni muukin, että minulla on luonnostaan hyvät kulmakarvat. Ei ole. Oikeasti minulla on vain kulmien alkuosa. 

Olen halunnut tuuheat kulmakarvat kauan. Kun ympärilläni sitten noin vuosi sitten alkoi näkyä microbladingilla tehtyjä kulmakarvoja, mietin: voisinko minäkin. Pitkään kuitenkin epäröin. En ole kahteen vuoteen edes värjännyt hiuksiani, joten microblading kuulosti aika hurjalta. Halusin, että minulla olisi kulmakarvat heti herättyäni, mutta pelkäsin, että microbladingkulmat näyttäisivät liian tehdyiltä meikittömissä kasvoissa.

Lopulta kuitenkin rohkaistuin ja eräänä marraskuisena iltana löysin itseni Suvin microbladingveitsen alta. Vähän jännitti. 

 

 

Tiesin alusta asti, että jos minulle microbladingkulmakarvat tehdään, ne tekee Suvi Tiilikainen. Olen nähnyt, miten kauniisti ja luonnollisesti Suvi meikkaa ihmisiä, joten tiesin, että voin luottaa häneen. Ja jos ihan totta puhutaan, halusin sille tekijälle, jonka niin moni malli ja missi on valinnut. Kyse on kuitenkin kasvoistani.

MITEN MICROBLADINGKULMAKARVAT TEHDÄÄN?

Suvi aloitti kulmien teon piirtämällä niiden ääriviivat kasvoihini ja kysymällä, näyttääkö omalta. Näytti. Hän piirtää microbladingkulmat vapaalla kädellä, eikä käytä apunaan sellaista harppimaista apuvälinettä, joilla luodaan täydelliset siipimäiset kulmakarvat. Ne eivät nimittäin sovi kaikkien kasvoihin. 

Suvi suunnittelee kulmat yhdessä asiakkaan kanssa, mutta ei välttämättä täysin hänen toiveidensa mukaan. Hän ei suostu tekemään epäluonnollisen tuuheita tai tummia kulmakarvoja, vaan kulmat mukailevat mahdollisimman paljon kunkin omien kulmakarvojen linjaa. Näin ne sopivat varmasti ihmisen kasvoihin ja näyttävät hyviltä vielä silloinkin, jos tuuhea kulmakarvamuoti joskus väistyy – ja väistyyhän se. Minä olen syntynyt 1980-luvulla, ja olen ehtinyt kokea jo ohuemman kulmamuodin ja tämän nykyisen muhkean. Joskus yläasteaikoinani oli myös hetki, jona oli ainakin teinien keskuudessa coolia leikata kulmiin koloja. Kaikkea sitä.

Kun kulmat oli sommiteltu, asetuin selälleni. Suvi otti veitsen esiin. Microbladingkulmakarvat tehdään vetämällä ihoon karvoilta näyttäviä ohuita viiltoja terävällä veitsellä. Sitten viiltoihin levitetään väriä. 

 

 

SATTUUKO MICROBLADING?

En ollut etukäteen juurikaan huolestunut kivusta. Minulla on tatuointi, ja olin päätellyt, että microblading ei satu yhtä paljon. Muuten siitä olisi ihan varmasti varoitettu ja kunnolla. 

Tatuoinnin tekeminen tuntui minusta siltä kuin ihoani revittäisiin auki terävällä veitsellä. Microblading nipisti. Se tuntuu hieman epämukavalta, muttei mielestäni varsinaisesti satu. Tähän kuitenkin vaikuttaa kipukynnys ja se, miten hyvin puudutusaine kohdallasi toimii. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä microblading sattuu ihan hirveästi. Ajatukseen kannattaa siis ehkä varautua.

OVATKO MICROBLADINGKULMAT HETI KAUNIIT?

Makasin veitsen alla kaksi tuntia. Siinä ehtii mietiskellä monenlaista. Kun kulmat olivat valmiit, Suvi levitti niihin hoitogeeliä ja antoi hoito-ohjeet. Samalla hän varasi minulle suoraan vahvistusajan kuukauden päähän, sillä yksi microbladingkerta harvoin riittää. Iho puskee osan väristä pois. Kuinka paljon väriä lähtee, riippuu ihmisestä. Yleensä nuorempi iho hylkii väriä enemmän kuin vanhempi, mutta tätä ei voi varmasti ennustaa. Kun kulmat ovat kuukauden kuluttua parantuneet, niitä vahvistetaan. 

Lähtiessäni kotiin, katsoin peiliin ja kulmat näyttivät ihanilta. Hieman tummilta, mutta minähän halusin kunnon kulmakarvat. 

Tunnin kuluttua katsoin peiliin kotona. Jaahas. Kulmat ovat todella aika tummat. Aamulla ne olivat vielä tummemmat. 

Tässä kohtaa muistin Suvin sanoneen, että älä sitten huolestu, jos kulmat näyttävät ensin hyvin tummilta ja teräviltä. Ne pehmenevät ja vaalenevat nopeasti. Huolestuin silti. 

Töissä aika moni tuli kysymään: Anna, onko nyt joku uusi, kiiltävä kulmakarvamuoti?

Jos kuvittelet pitäväsi uusien microbladingkulmiesi kanssa matalaa profiilia, voit unohtaa sen. Kulmiin pitää levittää hoitogeeliä kahdesti päivässä parantumisen ajan, ja se geeli kiiltää. Toinen microbladingiin liittyvä ikävyys on, että kulmien teon jälkeen ei saa harrastaa viikkoon hikiliikuntaa. Ehdin kaivata sen viikon aikana joogaa aika paljon.

Kulmat vaalenivat selvästi noin viikossa. Huolestuminen oli siis turhaa. 

KUINKA KAUAN MICROBLADING PYSYY?

Vaikka noudatin ohjeita tarkasti, minun ihoni puski aika paljon väriä pois. Kun kuukauden kuluttua marssin vahvistukseen, kulmani näyttivät siltä, että vahvistusta kyllä tarvitaan. Vahvistuksen jälkeen kulmat olivat melkoisen täydelliset. 

Nyt tuosta vahvistuksesta on noin kuukausi, ja kulmani ovat mielestäni aivan ihanat. Ne vaalentuivat vielä aika paljon, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Halusin koko ajan mahdollisimman luonnolliset kulmat, en epäluonnollisen tuuheita ja tummia kulmia. Kuvat puhukoot puolestaan. Tästä näkee, miltä kulmat näyttivät heti vahvistuksen jälkeen ja tästä, miltä pari viikkoa sen jälkeen. 

Microblading kestää kulmissa vuodesta puoleentoista. Sitten niitä pitää jälleen vahvistaa. Minä tiedän jo nyt, että tapaamme sitten jälleen Suvin veitsen kanssa. Minulla on nyt kulmat heti herätessäni, niitä ei tarvitse meikata ollenkaan, ja näytän mielestäni oikein passelilta myös kokonaan ilman meikkiä. Olen rakastunut. 

Kulmat saatu, jättikiitos!

Kuvat: Satu Nyström <3

 

Ladataan...

En ole varmaankaan ainoa ihminen, jonka iho ja hiukset voivat parhaiten jossain ihan muualla kuin Suomen talvi-ilmastossa? Esimerkiksi Portugalin sääolosuhteet tuntuivat aika paljon suosiollisemmilta kauneudelleni. Siellä kun aamulla heräsin, hiuksissani oli kivat laineet ja ihoni hehkui lievästi päivettyneenä. Toista se on täällä. 

Rakastan muuten pakkasta, mutta se saa hiukseni nousemaan pystyyn, silmäni vuotamaan, ihoni kiristämään ja hiuspohjani hilseilemään kuivuudesta. Kun olin tässä muutamana aamuna säikähtänyt omaa punasilmäistä harmaankalpeaa peilikuvaani, päätin tehdä asialle jotain. 

Ongelma 1: KUIVUVA HIUSPOHJA. Olen selättänyt kuivuudesta johtuvan hilseilyn hieromalla hiuspohjaan kosteuttavaa hiustenhoitoainetta. Toimin siis juuri niin, miten hoitoaineen kanssa ei yleensä neuvota toimimaan. Se kuuluu levittää hiusten latvoihin ja pituuksiin, ei päänahkaan. On totta, että hiuspohjaan saakka levitetty hoitoaine lässäyttää tukan, mutta hei: mieluummin se kuin hilseily. Ja littatukkaan auttaa aina kuivasampoo, tupeerauskampa ja hiuskiinne. Niinä päivinä, joina hiuspohja silti näyttää kuivalta, olen levittänyt siihen Acon Special Care Dry Scalp -hiuspohjanhoitogeeliä. Sen voi levittää kuiviin hiuksiin, ja se toimii. 

Ongelma 2: VUOTAVAT SILMÄT. Okei, tämä ei ehkä ole mikään uutinen kenellekään muulle kuin minulle, mutta silmätipat auttavat. Samoin se, että käyttää silmälaseja, jos sellaiset on määrätty, eikä yritä tihrustaa näyttöä ilman niitä. Olen myös meikannut ärtyneitä silmiä vähemmän. Ja kas: punoitus on poissa. 

Ongelma 3: KIRISTÄVÄ IHO. Siirryn aina talvella täyteläisempien voiteiden käyttäjäksi, mutta lisäksi otan ihonhoitorutiineihin mukaan kasvoöljyn. Levitän sitä illalla seerumin jälkeen oikein kunnon kerroksen ja aamulla ihan pienen tipan, jottei iho jää kiiltäväksi. Öljy paitsi ravitsee myös suojaa ihoa viimalta. Koko ihonhoitorutiinini menee siis näin: kasvovesi, seerumi, kasvoöljy, silmänympärysvoide, kosteusvoide. 

Ongelma 4: HARMAA NAAMATAULU. Kesällä en yleensä käytä meikkivoidetta, mutta talvella todellakin. Ensinnäkin meikkivoide on taas yksi lisäkerros suojaa talven kuivattavia ja punakoittavia ilmasto-olosuhteita vastaan. Lisäksi se on maailman helpoin ratkaisu, jos talvi kalventaa ihon epäterveen näköiseksi. Kokeile vaikka. Oma suosikkini on tällä hetkellä Idun Mineralsin Norrsken, johon olen aivan rakastunut. Se tekee ihosta todella tasaisen ja kauniin. Puuteria en talvella käytä lainkaan. En tiedä, olenko se vain minä, mutta pakkasella puuterikerros kiristää ja kutittaa. Toinen näppärä keino saada väriä naamaan on meikkaajaystävältäni: ”Laita lisää meikkiä. Erityisesti kirkas huulipuna auttaa. Jep, näin on.

Onko teillä hyväksi todettuja kauneusvinkkejä Suomen talveen?

 

Kuva Satu Nyström

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages