Ladataan...

 

Miltä näyttää pari vuotta sitten värjätty hius?

Vastaus: paremmaltakin voisi näyttää, haha.

No ei vaisinkaan, olen oikeastaan ihan tyytyväinen hiuksiini. Latvat tosin kärähtivät edelliskesän purjehduksella auringon ja meriveden yhteisvaikutuksesta, eivätkä ole toipuneet ja tuskin toipuvat. Lääke olisi tässä kohtaa sakset, mutta niihin en ainakaan vielä tahdo tarttua. Tästä muuten näkee tosi hyvin auringon vaikutuksen: suojasin tuolla reissulla ihoni tosi tunnollisesti, hiuksia en lainkaan. Iho pysyi hyvänä, hiuksiin ilmestyi vaaleita raitoja, jotka katkesivat keskeltä kahtia. 

Mutta asiaan. Värjäsin hiukseni viimeksi vuoden 2016 tammikuussa ja aion pysyä tällä luomulinjallani ainakin toistaiseksi. Sanoisin, että ikuisesti, mutten uskalla luvata kuitenkaan. Ei voi tietää, millä tavalla hiukseni aikanaan harmaantuvat ja päädynkö sitten taas väripurkille. Tosin silloinkin päädyn kyllä aika satavarmasti ekokampaamon väripurkille. 

Lopetin hiusten värjäämisen kahdesta syystä. Ensimmäinen on oma ja ympäristön hyvinvointi. Monissa tummissa synteettisissä hiusväreissä on kemikaalia nimeltä PPD, eli parafenyleenidiamiini, tai sen johdannaisia. Se imeytyy verenkiertoon (!) ja voi ärsyttää ja allergisoida. Vaalennusaineissa PPD:tä ei ole, joten blondaaminen on siinä mielessä turvallisempaa. Se heikentää hiusta, mutta vaikutus jää siihen. 

Huolestuin aiheesta kunnolla muutama vuosi sitten, kun sain lievän reaktion hiusväristä. Olin kampaajalla, ja hiuksiani värjättiin samalla tummalla värillä kuin monta kertaa aiemminkin. Yhtäkkiä päänahkaani alkoi kirvellä ihan hirveästi. Turhamainen kun olen, suurin pelkoni ei tässä kohtaa suinkaan ollut terveyteni. Pelkäsin, että hiukseni tippuvat päästä. Väri pestiin pois ja kirvely lakkasi, mutta pelästyin kuitenkin episodia sen verran, että siirryin hennaväreihin joksikin aikaa. Vähitellen sitten unohdin asian ja palasin kampaamon synteettisiin väreihin.

Hiusvärien turvallisuus mietitytti minua silti aina välillä. Tutkimusten mukaan kampaajilla on  enemmän syöpiä kuin muulla väestöllä. On myös aika hirveä ajatus, mikä määrä kemikaaleja ympäristöön kulkeutuu, kun hiusvärit huuhdotaan päästä viemäriin. Kaiken lisäksi olin harmissani värjäyskierteestä, johon olin joutunut. 

Sitten on kuitenkin vielä toinen syy, kevyempi sellainen. Kun hiukseni värjättiin viimeksi puolitoista vuotta sitten, valitsimme kampaajani kanssa jälleen tummanruskean värin. Olin vuosia ajatellut, että olen hyvin tumma, joten ajatus oli vain korostaa omaa väriäni. No, lopputulos oli kaunis, mutta tosiaan hyvin tummanruskea, melkein musta. Yllättäen huomasin ajattelevani, että hiusteni väri sopi ihonsävyyni paremmin ennen värjäystä. Se kulahtaneeksi muuttunut peruspunaruskea siis, jollainen hiuksieni sävystä aina tulee, kun värjäyksestä kuluu tarpeeksi aikaa.

 

Tässä se vuoden 2016 alun hiusväri. Onhan se tosi kaunis ja huoliteltu, joo pakko myöntää. Mutta aika kaukana omasta väristäni, jos vertaa ylempään kuvaan.

 

Kuukaudet menivät, väri haalistui, mutta en kaivannut kampaajalle. Nyt on kulunut yli puolitoista vuotta, enkä edelleenkään ole tahtonut väriä päähäni. Oikeastaan vähän ihmettelen, että miksi ylipäätään olen värjännyt hiuksiani yläasteikäisestä saakka. Nyt kun oma väri on saanut kasvaa, olen aika tykästynyt siihen. Se ei olekaan niin tumma kuin luulin, mutta ihan kiva, kesäisin vaaleanruskea, talvisin keskiruskea. Latvat ovat toki vanhojen värien jäljiltä lähinnä oranssit, mutta ne kasvavat aikanaan pois. 

Ehkä tässäkin näkyy ikä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään niistä asioista, jotka minulle on syntyessä annettu. En halua peittää ihoani paksun meikkikerroksen alle, enkä värjätä omaa väriäni piiloon. Toki ymmärrän olevani aika onnekas. Minulla on hyvä iho ja hiusväri, joka on oikeasti ihan kiva. 

Mitä te ajattelette hiusten värjäämisestä?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Kun niistä aurinkorasvoista nyt tuli muutama postaus sitten puhe:

Minulla oli Lissabonissa kaksi erilaista luonnonkosmetiikan aurinkovoidetta. Kasvoille käytin Hynt Beautyn Sun Prep -primeria, jossa on suojakerroin 30. Täydellisesti toimi: kasvoni eivät punoittaneet kertaakaan. Tämä voide on siitäkin ihana, että se on tarkoitettu meikin alle. Se tekee ihosta mattapintaisen, ja sen päälle voi sipaista meikkiä. Saaralla oli muuten samaa voidetta, vink, vink.

Vartalolle suihkutin Alga Mariksen aurinkosuojasuihketta, jossa on myös suojakerroin 30. Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että käräytin käsivarteni viimeisenä päivänä. Otan siitä kuitenkin täyden vastuun. Grrr. Istuimme tunnin polttavan kuumassa auringonpaisteessa, oli iltapäivä ja olin laittanut voidetta vain aamulla herättyäni. Eihän nyt tunnissa voi palaa, eihän? No eipä.

Uskon punertuneista käsivarsistani huolimatta Alga Marikseen. Käytin nimittäin saman sarjan voidemaista, sk 30, aurinkosuojaa viime kesän kolmen viikon purjehduksella. Koska tiesin, että veneessä on suuri riski polttaa ihonsa, lisäsin sitä tunnollisesti koko ajan sekä kasvoille että vartalolle. En punertanut kertaakaan koko reissun aikana. Hiuksiini sen sijaan ilmestyi vaaleita raitoja, jotka katkesivat keskeltä kahtia. 

PS Alga Maris tuoksuu ihanalle!

 

Voiteet saatu blogin kautta.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Yksi helppo tapa vaikuttaa mielialaan on tuoksu. Sillä voi rauhoittua, piristyä, saada juhlavan fiiliksen tai tuntea itsensä skarpimmaksi. Ja tietenkin tuoksut kantavat mukaan muistoja. Ne vievät hetkiin, jotka haluaa muistaa (ja ehkä toisiin, joita ei haluaisi). Siksi ne ovat tärkeitä.

Käytän ihan erilaisia tuoksuja iltaisin ja päivisin. Iltatuoksuni saavat olla aika tummia ja vähän jännittäviä, päivätuoksuni tietenkin kevyempiä. Tykkään yleensä myös hieman erikoisista ja maskuliinisistakin tuoksuista, enkä ole yhtään kepeiden kukkaistuoksujen ystävä. Niinpä onkin kummallista, että nyt olen suihkutellut päivisin ylleni 100 bonin Davana & Vanille Bourbonia. (100 bon lausutaan muuten suunnilleen son bon. Minusta on inhottavaa sanoa ääneen nimiä, joita en osaa lausua. Niinpä kerroin tämän nyt teillekin.)

Ehkä selitys on, että tässä tuoksussa ei ole lainkaan sellaista monelle synteettiselle kukkaistuoksulle tyypillistä pistävyyttä. 100 bon on siis luonnonkosmetiikkatuoksusarja ja Davana & Vanille Bourbon on nenääni pehmeä ja jotenkin iloisen pirkahteleva. Myös pullo miellyttää. Siinä on sama idea kuin Byredon tuoksuissa: jokainen pullo on samanlainen, vain sisältö muuttuu.

Tuoksuthan ovat tosi henkilökohtainen juttu. Se mikä tuoksuu toisen nenään ihanalta, on toisesta kamala (kuten vaikka ne synteettiset kukkaistuoksut minun nenääni). Eräs vanhoista tuoksusuosikeistani on Chanelin Misia. Suihkutan sitä aina, kun olen lähdössä juhliin. Mielestäni se on äärettömän sensuelli ja seksikäs.

Ystäväni mielestä se tuoksuu mummolta.

Onko teillä luomutuoksusuosikkeja?

 

Lisää kauneusasiaa:

Luomumeikkipohjat testissä

Kerro, kerro kuvastin

Luomupunat testissä

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages