Ladataan...

 

Vinkki 1, jonka antoi kukkakauppiaani: Lisää leikkokukkien veteen pari pisaraa kloriittia (joo, sitä pesuainetta), niin vesi ei samene eikä ala haista.

Tässä taas yksi hyvä syy ostaa kukat sieltä eikä marketista. Muita syitä on ainakin se, että kukkakaupasta ostetut kukat kestävät yleensä huomattavasti pidempään kuin tavallisesta kaupasta ostetut. Ja kolmanneksi vielä se, että tahdon tukea pieniä kivijalkaliikkeitä, jottei kaikkialla olisi pian pelkkiä ketjuja ja automarketteja. 

 

 

Vinkki 2, jonka pöllin somesta: lakritsitaatelit. Juu, tiedän, että tämä on jo melkein vanha juttu, mutta löysin nämä vasta. Voi tehdä joko itse pyörittelemällä taateleita lakritsijauheessa tai ostaa kaupasta. Nam. 

 

 

Vinkki 3, jonka sain eräältä kauneustoimittajagurulta: säilytä kynsilakat jääkaapissa. Olin heittänyt monta kokkareiseksi muuttunutta lakkaa roskiin ennen kuin kuulin tästä jekusta. Nyt laitan kynsilakan aina pariksi tunniksi jääkaappiin ennen lakkaamista. Jääkaappi siis pelastaa myös ne lakat, joiden koostumus on jo mennyt piloille. 

Tykkään muuten erityisesti näistä Treat Collectionin lakoista. Myrkyttömämpi koostumus ja ihania sävyä. Treatilla on myös maailman paras kynsilakanpoistaja, joka oikeasti hoitaa kynsiä. Vink, vink. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Oi miten rakastan näitä uusia aikoja! Vielä pari vuotta sitten vegaanijätski tarkoitti jotain ankeaa soijavalmistetta tai sorbettia (mikä ei ole jätskiä). Mutta nyt, nyt on taivas auki. 

Jäätelö on niitä ruokia, joissa ei ole mielestäni enää mitään järkeä valita eläinperäistä vaihtoehtoa. Miksi, kun ihania kasvisversioita on pakasteallas pullollaan. 

Olen maistellut niitä ihanuuksia aika ahkerasti ja löytänyt muutaman suosikin. 

Kolmen kaverin piparminttusuklaa ja Jymyn minttusuklaa. En osaa päättää, kumpi on parempi. Täydellinen suklainen raikas mintunmaku kummassakin, vähän kuin After Eightiä pakastettuna. Ja sitähän rakastan.

Kun kaipaa suklaakakun korviketta, Ben & Jerry'sin Chocolate Fudge Brownie on se juttu. 

Oatlyn kauravanilja. Klassikko, tätä oli saatavilla silloin entisaikoinakin. Yllättävän hyvää, kun sekoittaa pariin lusikalliseen hyvää kaakaojauhetta (mun suosikki on Clipperin violetti purkki). Toimii myös mansikoiden kanssa jopa kulinaristi-sekaani-pikkuveljeni mielestä. Ja tämä tyyppi valittaa, etten osaa keittää perunoita oikein. 

Tötterön aika jännä vadelma-chili-salmiakki ja mansikka-raparperi. Edellinen on outoudessaan ihana, jälkimmäinen sellainen turvallinen valinta, jos tykkää marjajätskeistä. 

Mutta yksi puuttuu. Missä on täydellinen vegaaninen lakritsijäde?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Share

Ladataan...

 

Olen tuuminut mielen ja kehon yhteyttä. Miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ihminen ole kokoelma irrallisia osasia, jotka toimivat itsekseen. 

Ehkä joogan myötä, ehkä elämän, olen oppinut herkemmäksi itselleni. En ohita kaikkia särkyjä, jomotuksia tai pahantuulenpuuskia elämään kuuluvina, vaan olen miettinyt, mitä niiden takana on.

Olen tiennyt aina, että nälkä tekee kiukkuiseksi. Mutta nyt viime aikoina olen tajunnut, ettei se kiukkuun lopu. Kun fyysinen energiani alkaa kulua loppuun, samoin käy mielelleni. Siitä tulee uupuneempi, alakuloinenkin joskus. Siitä tiedän, nyt pitää syödä ja levätä. Tehdä iso annos tuorepuuroa, ripotella päälle mansikoita, pähkinöitä ja banaania. Banaani, siinä vasta mielialan nostattaja. Muista se myös krapulassa, muistathan. 

Jos kehoni ei jaksa, mieleni ei jaksa. Ja toisinpäinkin se toimii. Kun kuormaa on paljon, kilometrit tuntuvat pitkiltä, raajoissa ei ole voimaa, kun päässä ei enää ole. Silloin pitää levätä, jättää ajatukset hetkeksi, käpertyä sohvalle täkin alle ja katsoa gameofthroneseja tai vastaavia. 

Joskus joogan jälkeen tuntuu rauhalliselta, mutta vähän kyyneleiseltä. Sanotaan, että keho varastoi tunteita eri osiinsa. Kaikki tietävät, että kireät hartiat pitävät sisällään pahoja tunteita, mutta että pakarat, takareidet, lonkatkin ja maksa. Kun aloin joogata, lonkkani eivät taipuneet mihinkään, takareiteni eivät tahtoneet suoristua, eikä vartaloni kiertyä. Tänään menee paremmin, on keyempi olo. Silti välillä on vaikea hengittää, kun yritän kiertyä taakse. Jokin siellä ottaa vastaan, onko se tunne? Kun ei saa happea, ahdistaa, itkettää. Vaikka luulin, että ne itkutunteet varastoituvat pakaroihin. Mutta ehkä jonnekin muuallekin, ken tietää.

Entä vatsa sitten! Ymmärsin alkukeväästä, että se ei ehkä olekaan ruisleipä ja kahvi, se ongelmien syy. Olin onnellisesti hiihtämässä Lapissa, ei ollut muuta huolta kuin se, milloin on evästauko ja osaanko laskea tunturin kaatumatta. Ruokavalioni: ruisleipää ja kahvia. Ei ongelmia. Kummastutti. 

Taitoni nukkua muuttuu stressitasoni mukaan, mutta että taitoni sulattaa ruokaakin. Kun olin alkukesästä pahan stressin kourissa, vatsani alkoi näyttää huolestuttavasti siltä kuin olisin raskaana. En voi enää ikinä käyttää makkarankuorimekkoja, ajattelin. Sitten stressi lähti, ei tarvinnut enää olla huolissaan. Vatsa litistyi. 

Joten seuraavalla kerralla, kun vatsasi turpoaa, alakulo valtaa ilman syytä tai hartioita särkee, ehkä vastaus ei olekaan ruokavalio, huono päivä tai selkäjumppa. Ehkä mielesi ja kehosi tahtovat kertoa jotain. 

Kuuntelethan. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages