Ladataan...

 

Karita Sainio kirjoittaa Hyvin eletty -kirjansa alkusanoiksi näin:

”Vastuullisuus on elämäntapana aika sweet. Se on tyylikästä, hurmaavaa, inspiroivaa, älykästä. Se on ajankohtaista ja nykyaikaista: vastuullisuus on modernin naisen luontevia valintoja, joita ei tarvitse erikseen miettiä. Ja itsekyyttäkin se on: ei meistä moni halua tietoisesti myrkyttää itseään ruoalla tai kosmetiikalla.

On voimauttavaa todeta, että voimme itse vaikuttaa meitä ympäröivään todellisuuteen. Vastuullisuuden kautta saamme siihen intohimoa, inspiraatiota, tyylikkyyttä, kuplia ja lämpöistä fiilistä. Silloin on hyvä olla.”

 

 

Olen lukenut Hyvin elettyä innoissani. Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa, että joku toinen ajattelee samalla lailla tai on miettinyt samoja asioita? Sen tunteen Hyvin eletty minussa herättää. Karita avaa kirjassaan monta sellaista vastuullisuuteen liittyvää kysymystä, joita olen itse pohtinut, mutten ole saanut kunnolla selvitettyä. 

Mitä oikeasti ovat vastuulliset valinnat vaatteissa? Miten ympäristömyrkyt vaikuttavat ravintoomme? Voiko EU:n lakiin eläinkokeettomasta kosmetiikasta luottaa? Mitkä ruoat kannattaa oikeasti ostaa luomuna? Mitä kodin pintamateriaalit ja pesuaineet tekevät meille, eläimille ja ympäristölle?

Hyvin eletty antaa vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin muodin, sisustuksen, ruoan ja kosmetiikan vastuullisuuden osalta. Se ei kuitenkaan ole pelkkää tiukkaa asiaa, vaan sen sivuilta löytyy monta inspiroivaa naista. Muiden muassa Virpi Mikkonen, Katja Kokko, Ina Mikkola, Mia Jokiniva ja Anne Kukkohovi kertovat oman tarinansa. Minäkin olen mukana ihan pienesti.

Kuten Karita sanoo: Vastuullisuus on chic tapa elää. 

Se on kepeää, kaunista ja ihanaa, ja siitä tulee hyvä mieli.

Karita itse vasta inspiroiva onkin. Tutustuin häneen aikoinaan hänen perustamansa vastuullisiin tuotteisiin erikoistuneen PR-toimiston Sugar Helsingin kautta. Meistä tuli ystäviä ja nykyisin hän on esikuvani paitsi vastuullisuudessa myös unelmien toteuttamisessa. Jos joku nimittäin on oman uransa ja unelmansa toteuttanut girlboss, Karita on. 

Kysyin häneltä, miten maailmaa muutetaan ja miten girlbossiksi tullaan.

Miten päädyit työskentelemään vastuullisuuden pariin?

Se on ollut aina itseeni sisäänkirjoitettu juttu. Vastuulliset valinnat tuntuvat make sense, ne ovat minulle maalaisjärkeä. Olen myös aika herkkä, ja minun on helppo kokea empatiaa esimerkiksi eläimiä tai luontoa kohtaan. Sen takia vastuulliset valinnat ovat helppoja. En halua riistää heikommassa osassa olevia omilla valinnoillani.

Työskentelin ennen toimittajana ja aloin erikoistua vastuullisuuteen: luontevin tapa minulle on viestiä siitä kevyesti, jokapäiväisten juttujen kautta. Kirjoitin muun muassa eettisestä muodista ja luomukauneudesta. Sitten perustin Sugar Helsingin, viestintä ja PR-toimiston, joka ottaa asiakkaikseen vain vastuullisia brändejä. Halusin näyttää, että myös vastuullisilla arvoilla on mahdollisuus tehdä kannattavaa liiketoimintaa. 

Millaisena näet tulevaisuuden maailman ja kuluttamisen?

Olen rehellisesti sanottuna todella huono visioimaan tulevaisuutta, esimerkiksi Suomen vegaanibuumi tuli minulle täysin (superiloisena) yllätyksenä. On ihan sairaan siistiä, että ihmiset eivät enää yksinkertaisesti halua olla osana lihan tehotuotantoa, joka ei vain tuota järkyttävää määrää kärsimystä mutta on myös merkittävä syy ilmastonmuutokseen.

Ilmassa on paljon mielenkiintoisia innovaatiota, esimerkiksi vaateteollisuuteen kehitetään Suomessakin kiinnostavia uusia tekstiilejä, kuten havupuukuitua, jolla on aito mahdollisuus olla vaihtoehto moniongelmalliselle puuvillalle. Jo olemassa oleva kotimainen Pure Waste on taas innostava esimerkki tekstiilijätteen uudelleenkäytöstä siten, että leikkuujätteestä prosessoidaan uutta lankaa. Uskon, että Pure Wastesta tulee vielä iso. Lisäksi näkisin jo lähitulevaisuudessa, että vaatekaupat alkavat myös vuokrata vaatteitaan.

Parasta on, että monet uusiobrändit ovat luonnostaan vastuullisia, eettisyys on uuden sukupolven start-upeille itsestäänselvyys, oli tuote tai palvelu sitten mikä tahansa.

Millainen on tulevaisuuden kuluttaja?

Nykyaikainen nainen tai mies ainakin meidän yhteiskunnassamme voi jo nyt helposti tehdä vastuullisia valintoja esimerkiksi ruoan tai muodin suhteen. Vastuullisuus on mielestäni älykästä, eleganttia ja puoleensavetävää. Se on myös todella voimauttavaa: olla tietoinen ympärillämme tapahtuvista epäkohdista ja sen tiedon kautta toimia toisin. Haluaisin ihmisille luottamusta siihen, että yksilön valinnoilla voi oikeasti vaikuttaa.

Miten girlbossiksi tullaan?

Kovalla työllä. Original girlboss uskaltaa luoda jotakin ihan uutta tyhjästä, on visiolleen uskollinen, toimii arvopohjaisesti ja osaa myös nauttia työnsä tuloksista eli toisin sanoen relata.

 

Kuva Karitasta myös Hyvin eletty -kirjan kuvannut ihana Ida Hanhiniemi

Share

Ladataan...

 

Yksi parhaista rentoutumiskeinoistani on epäilemättä todellisuuspako. Ei niin, etten tykkäisi todellisuudestani, mutta välillä on kiva kadota johonkin toiseen maailmaan hetkeksi. 

Olen myös aina ollut mestari siinä. Antakaa käteeni kirja tai katsottavakseni sarja, jossa taivaalla lentää lohikäärmeitä ja maailma pitää pelastaa, ja minä unohdan deadlinet, opinnäytetyöt ja kaikki pienet ärsytyksen ja stressin aiheet, joita meillä kaikilla on. 

Jos nyt vielä jäi jotenkin epäselväksi: rakastan fantasiaa. Ja olen löytänyt kaksi uutta fantasiatrilogiaa. Genrellehän on siis ominaista, että tarina jatkuu kirjasta toiseen. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Aina on uutta odotettavaa, mutta se odottaminen. Ei kuulu vahvuuksiini. 

Luin Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-trilogian ensimmäisen osan. Viimeinen valtakunta kertoo maailmasta, jossa tuhka peittää maan, kasvit ovat ruskeita ja suurin osa väestöstä orjuutettu. Valtaa pitävät aateliset, joista osalla on taikavoimia. Heistä kaikkein voimakkaimpia ovat usvasyntyiset. 

Kirja oli viihdyttävä, nopealukuinen seikkailu, jossa fantasialle tyypillisesti käydään taistelua hyvän ja pahan välillä. Mutta onko pahassakin hyvää ja ovatko asiat niin mustavalkoisia? Entä hyväksymmekö me maailman tilan pitkälti sen mukaan, mitä meille on opetettu ja kerrottu? 

Toinen parhaillaan lukemani trilogia on Erika Vikin Kaksosauringot-sarja. Sen ensimmäinen osa on nimeltään Hän sanoi nimekseen Aleia, jonka luin keväällä. Nyt sain juuri käsiini seuraavan osan, Seleesian näkijän, joka on lukulistallani seuraavana. 

Oletko lukenut viime aikoina jotain kiinnostavaa? Vinkkaa, jos olet. Ei tarvitse olla fantasiaa. Sisäistän, että suurin osa kolmikymppisistä naisista tuskin jakaa tätä palaa kirjamaustani. Mutta tiedättehän te: ei sillä niin väliä, kunhan itse tykkäät.

 

Kirjat saatu luettavaksi, kiitos Jalava ja Gummerus!

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Kun vinkkasin kevyestä kesälukemisesta, kommenteissa vinkattiin takaisin: Alan Bradley ja sankaritar Flavia De Luce, 11-vuotias kartanontytär, joka ratkoo murhia.

Miten olin voinut unohtaa?

Olen lukenut tähän mennessä vain yhden Flavia-kirjan, Piiran maku makean. Sain sen ystävältäni lahjaksi, ja luin sen hetkessä joskus keväällä. Takakannessa sitä kuvaillaan näin: 

Tarina on kuin tehty niille, joiden yöpöydällä notkuu pino Neiti Marpleja ja jotka eivät koskaan kasvaneet yli Viisikoista. 

Check. En osaisi paremmin kuvailla.


Eräänä iltana Lissabonissa kävelimme sisään italialaiseen ravintolaan paikallisesti pöyristyttävän aikaisessa vaiheessa iltaa. Kello oli ehkä seitsemän, paikka oli tyhjä ja meillä oli nälkä. Tilasimme molemmat oman alkupalalautasen, ja tarjoilija katsoi meitä oudoksuen. 

- Annos on tarkoitettu jaettavaksi. Se on iso.

- Joo, me otetaan silti omat. Ja sitten proseccoa myös.

Se prosecco tuli hienossa pullossa, vähän kuin kristallisessa.

- Ihana pullo! Tähän voisi laittaa kukkia.

Tuo ihana tarjoilija hymyili, haki jostain toisen tyhjän pullon, raaputti molemmista etiketit pois ja antoi ne meille matkaan. 


Yhtenä viimeisistä päivistä olimme ostoksilla.

- Tarvitsisin lasinalusen. Kahvikupista (tai lasi se oikeasti on) jää jälkiä pöytään. 

- Ota tuo onnellinen norsu!

Ja niin minä otin. Siinä se nyt on, sohvapöydälläni, onnellinen norsu Lissabonista. 

 

Muita kirjasuosituksia:

Kevyttä kesälukemista

Säästä ajatuksesi eläviä varten

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages