Ladataan...

Syyskuun puolivälin paikkeilla istuin ystäväni kanssa lissabonilaisessa kahvilassa. Koska siellä oli wifi, yritin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja julkaista kuvan Instagramiin. Paha vain, etten keksinyt mitään sanottavaa. Ystäväni nappasi huomaamattani tämän kuvan (tällaiset vahinkokuvat ovat muuten ihan parhaita!), postasi sen Instaan ja kirjoitti kuvatekstiin: ”I'm a writer but instagram captions are the hardest.” Sitten hän ratkaisi kuvatekstiongelmani lainaamalla minulle kirjan. 

 

 

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on niitä kirjoja, jotka pitäisi lukea. Siis niitä, jotka kaikki kultturellit ystäväni lukevat niiden ilmestyessä ja joita minä boikotoin. Minulla on ajatus, että jos jotain kirjaa arvostetaan yleisesti, se ei ole viihdyttävä. 

Filosofiani selittyy ehkä sillä, että olen nuorempana lukenut vinon pinon klassikoita, joista moni oli mielestäni hieman puuduttava. En myöskään pidä kauhean kummallisista kirjoista. Esimerkiksi Oneiron ja Vegetaristi olivat vain liian outoja, jotta olisin voinut pitää niistä. Nyt siis tiedät kirjamakuni. 

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sai kehut monelta ystävältäni muutama vuosi sitten. Minä ajattelin, että kertomus naisesta, joka lähtee tutkimaan tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen kirjoittamaa kirjaa Japaniin, kuulostaa hyvin kultturellilta eikä kovinkaan jännittävältä. Voi kuinka väärässä olinkaan!

Rakastan Kankimäen tapaa kirjoittaa. Tuon tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen nimi on Sei, ja Kankimäki juttelee hänelle läpi kirjan.

(matkalla Japaniin)

”Sinä, Sei, et kyllä olisi lentoemäntänä pärjännyt. Törmään nimittäin toistuvasti mainintoihin siitä, miten sinä olit hyvin epätyypillinen nainen, etkä ainoastaan epätyypillinen, vaan myös jotenkin ärsyttävä ja epähyväksyttävä. Vaikka olit kova huomauttamaan muiden tyylivirheistä, et ilmeisesti itse käyttäytynyt lainkaan niin kuin olisi pitänyt. Olit liian äänekäs, liian kärkäs, liian aktiivinen, liian itsenäinen, liian itsevarma, liian sanavalmis. Levittelit kiinantaitojasi ja oppineisuuttasi. Haastoit vastaasi osuneet miehet, pilkkasitkin heitä, nautit, kun pääsit osoittamaan älyllisen ylivertaisuutesi. Makuuhuoneeseesi miehet kyllä kelpasivat, ainakin, jos osasivat käyttäytyä vaatimustesi mukaan - aika monetkin miehet, muistetaan aina mainita, ilmeisesti useammat kuin olisi ollut soveliasta.”

Aloin heti tykätä Seistä! Itsenäinen, omapäinen nainen aikana, jolloin se tuskin todellakaan oli normi. Mahtavaa!

Ja sitten hän vielä pelasti ne Instagramin kuvatekstini. Kas näin:

”Sopimattomia asioita:

Ruma käsiala punaisella paperilla.

Komea mies ruman vaimon kanssa.

Asioita joita ei haluaisi kuulla:

Sellaisen henkilön ääni, joka puhuu samalla kun mustaa hampaitaan.

Asioita jotka herättävät mieluisan muiston menneisyydestä:

Kun löytää palasen syvän violettia tai viinirypäleen väristä kangasta, joka on talletettu muistikirjan sivujen väliin.

Sataa ja sitä on ikävystynyt. Aikaa kuluttaakseen sitä alkaa käydä läpi vanhoja papereita. Käteen sattuu kirjeitä mieheltä, jota aikoinaan rakasti.

Asioita, jotka ovat parempia yöllä:

Syvänvioletin silkin hehku. Joku joka ei näytä kummoiselta, mutta jolla on miellyttävä luonne. Hototogisu-käki. Vesiputouksen ääni.

Harvinaisia asioita:

Hopeiset pinsetit, jotka ovat hyvät karvojen nyppimiseen.

Ja niin edelleen. Kuinka paljon voikaan sanoa yhdellä lyhyellä lauseella, joka alkaa: Asioita jotka...

Okei, Sei vaikuttaa, hmm hieman pisteliäältä, mutta kiinnostavalta tyypiltä. Hän eli niin kovin erilaisena aikana, mutta silti moniin hänen ajatuksiinsa on helppo samaistua. Vai mitä sanotte:

”Asioita jotka haluaa mahdollisimman nopeasti nähdä tai kuulla: kirje mieheltä, jota rakastaa.”

Sei oli myös selvästi oman aikansa feministi:

”Kun ajattelenkin, millaista olisi olla yksi niistä naisista, jotka asuvat kotona ja palvelevat uskollisesti miehiään - naisista, joilla ei ole ainuttakaan jännittävää tulevaisuudennäkymää odotettavissaan ja jotka silti kuvittelevat olevansa aivan onnellisia - tunnen halveksuntaa. He ovat usein hyväsyntyisiä, mutta siltikään heillä ei ole mahdollisuutta nähdä maailmaa. Toivoisin, että he voisivat elää edes hetken täällä hovissa, vaikka sitten hovinaisina, niin että saisivat nähdä millaisia iloja tällainen elämä tarjoaa.

En voi sietää miehiä, joiden mielestä palatsissa palvelevat naiset ovat kevytmielisiä ja käyttäytyvät sopimattomasti.”

Jos et ole vielä lukenut, suosittelen.

Kuva minusta Saara Helkala

Share

Ladataan...

Hyviä asioita nyt: urbaaniviidakkosisustustrendi (mikä sanahirviö), messinki ja se, kun isot kosmetiikkabrändit kiinnostuvat luonnollisemmista tuotteista. 

ALOITETAAN VIIDAKOSTA. Tehän tiedätte, että rakastan luontoa ja kukkia. Rakastan myös viherkasveja, ja kotonani onkin niitä melkoisen monta. Tässä asiassa olen sitä mieltä, että enemmän on enemmän. Kasvit nimittäin paitsi näyttävät kauniilta myös kosteuttavat ilmaa ja jopa poistavat siitä epäpuhtauksia.

Uuteen kotiini, jonne muutan toivottavasti kevättalvella, aionkin luodan jonkinlaisen urbaanin viidakon. Visioissani on amppeleita ja seinille kiinnitettyjä kasveja. Saas nähdä, lupaan näyttää sitten, kun se on ajankohtaista. Siihen asti haen inspiraatiota Pinterestistä ja kirjoista. Lueskelen parhaillaan Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken Green Home Bookia ja Car Langtonin ja Rose Rayn Vihreä valtaa kodin -kirjaa. Molemmat keskittyvät vihersisustukseen ja antavat kasvien hoito-ohjeita.

MESSINKI. Siinä vasta lämpöinen ja kivan glamöröösi lisä sisustukseen. Tykkään kovasti siitä, että lämpöiset metallit ovat nyt in. Sinänsä minulle on kyllä ihan sama, mikä on in, mutta kun jostain asiasta tulee trendi, sitä on myös helpommin saatavilla.

Olen joskus ennenkin kertonut, etten varsinaisesti ole minimalistisen skandidesignin ystävä, vaikka sitä arvostankin, ja se näyttää mielestäni kauniilta. Viehätyn jännittävistä, mutta harmonisista kodeista, joissa on vanhaa ja uutta sekaisin, joiden esineisiin liittyy tarinoita, joissa on murrettuja värejä ja ehkä hieman sellaista vanhan maailman taikaa. Haluaisin siis pitsihuvilan tai vähintäänkin kakluunilla varustetun kaupunkiasunnon. Sen sijaan olen muuttamassa vuoden 2018 uudiskohteeseen. Mutta ehkä sinnekin voi tuoda ripauksen tätä henkeä. Ehkä. Lissabonilaiselta kirppikseltä löytynyt messinkipapukaija ainakin pääsee mukaan. Ken tietää, mitä sekin on elämässään nähnyt. Himoitsen myös sellaista isoa, vanhaa peiliä, jossa olisi näyttävät kullatut kehykset. Mistä sellaisen löytäisi, onko ideoita?

LUMENEN HARMONIA. Olin viikko sitten Lumenen lehdistötilaisuudessa, missä esiteltiin heidän uusi luonnollinen ihonhoitosarjansa Harmonia. Katja Kokko olikin jo tutkinut sarjan inci-listat, eli jos tarkemmat tiedot raaka-aineista kiinnostavat, käykää lukemassa Katjan postaus. Lyhyesti tiivistettynä Harmonia on 95-99 prosenttisesti luonnollinen, ja sarjan kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Raaka-aineet tulevat pitkälti Suomen luonnosta: on turveuutetta, pakurikääpää ja lähdevettä. Parabeeneja, silikonia, synteettisiä hajusteita tai väriaineita ja natriumlauryylieetterisulfaatteja ei tuotteista löydy.

Olen ehtinyt kokeilla kunnolla vasta Turvenaamion, johon tartuin heti, koska iholleni on lähiaikoina ilmestynyt hieman epäpuhtauksia. Turve tunnetaan ihoa puhdistavista ominaisuuksistaan. Levitin siis naamion kasvoilleni yhtenä iltana. Sen jälkeen iho tuntui pehmeältä. Seuraavana aamuna suupieleeni ilmestynyt finni oli poissa.

Mahtavaa, että Suomen suurin ja tunnetuin kosmetiikkabrändi Lumene on tarttunut luonnonkosmetiikkatrendiin! Tällaiset lanseeraukset tekevät minut erittäin iloiseksi, sillä se, että kosmetiikkajätit tuovat markkinoille omat luonnonkosmetiikkasarjansa, kertoo siitä, että liike todella on iso ja tullut jäädäkseen. Jee, hyvä Lumene!

Oletteko te ehtineet kokeilla Harmoniaa?

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

Blogia pidempään seuranneet tietävät, että tykkään vanhoista kunnon dekkareista. Agatha Christien ja varsinkin ruotsin alkuperäisen dekkarikuningattaren Maria Langin mysteerit ovat parhaita. Myös Sujata Masseyn murhia ratkova japanilais-amerikkalainen antiikkikauppias Rei Shimura on mieleeni. Nykydekkarisitit sen sijaan usein eivät. 

Monet uudemmat dekkarit ovat minulle liian raakoja ja pelottavia. Luin Camilla Läckbergin ensimmäiset dekkarit sitä mukaan, kun ne ilmestyivät. Ne olivat kamalia, mutta niin koukuttavia, etten pystynyt jättämään lukematta. Sitten muutama vuosi sitten yksi niistä tuli uniini. Näin painajaisia siitä ja tajusin, että ehkä minun ei kuulu lukea näitä raakuuksia. Suunnilleen vuosi sitten aloin lukea Leijonankesyttäjää. Heitin sen menemään parinkymmenen sivun jälkeen. Tahdon jännittäviä psykologisia mysteereitä, joissa murhataan yksi ihminen (ja ehkä yksi tai kaksi murhan todistajaa sen jälkeen). Leijonankesyttäjän jälkeen päättelin, että Läckberg ei ole minua varten. 

Olen kuitenkin aina pitänyt Läckbergin henkilöhahmoista ja Fjällbackasta. Sydämessäni on oma paikka idyllisille pikkukylille. Kun sitten löysin Netflixistä Fjällbackan murhat, päätin antaa Läckbergille vielä tilaisuuden. Vähän kyllä pelkäsin, että lopetan yhden jakson jälkeen, mutta katsoinkin koko kuuden jakson tuotantokauden parissa viikossa. Ihan parasta! Epäilen, että näitä tarinoita on siivottu pahimmista raakuuksista telkkaria varten tai sitten sarja ei vain tunnu yhtä pelottavalta kuin kirja. 

 

 

Netflixissä on toinenkin sarja, jota ehdottomasti suosittelen kaikille vanhojen kunnon dekkarien faneille: Maria Langin Crimes of passion. Niille, joille Maria Lang ei ole tuttu, kerrottakoon, että tarinoissa ratkotaan murhia 1950-luvulla idyllisissä puitteissa Ruotsissa. Ratkojina ovat Puck Eksted, Einar Bure ja rikoskomisario Christer Wijk. Kolmikon välillä leiskuu myös romantiikka, joka tietenkin tekee kaikesta paljon kiinnostavampaa. Tosin Langin teoksissa ei muistaakseni ole ihan tällaista kuviota. Kaikki kolme päähenkilöä (ja kaikki muutkin) polttavat koko ajan, mikä kertoo paljon aikakaudesta, jolla Lang on alun perin kirjoittanut dekkarinsa, eli 1950-luvusta.

Sarja on kiehtova myös tyylin tähden. Mitä ihania, fifties-asuja!

Onko teillä dekkarisarjasuosikkeja (ei kauhean raakoja sellaisia)?

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages