Ladataan...

Kuulkaa kaikki, olen löytänyt second hand -vaatteet!

Juu, tiedän. Ei siinä kauan kestänytkään.

Toki olen pitkään ajatellut, että olisi ihanaa ja vastuullista löytää kirpparilta, netin kierrätysryhmistä tai vintagekaupoista jonkun toisen käyttämiä vaatteita, jotka saisivat minun ylläni uuden elämän. Mutta vaikka rakastan vaatteita, en lainkaan rakasta niiden ostamista. Oikeasti inhoan sitä.

Eräs kaverini rentoutuu surffailemalla iltaisin erilaisissa Facebookin kierrätysryhmissä. Hänellä on ihania vaatteita. Aina, kun kysyn jonkun niistä alkuperää, vastaus on: Kruununhaka/Ullanlinna/Katajanokka kierrättää tai jokin kivijalkakirppis. Minäkin haluan, olen ajatellut. Ja sitten en ole tehnyt asialle mitään.

Olen vältellyt kirppiksiä tehokkaasti siksi, että mielestäni niillä kiertely (virtuaalisesti tai livenä) on ollut rasittavaa. Suuntaan vaateostoksille yleensä vain silloin, kun mielessäni on jotain, mitä tarvitsen (sen tarpeen tärkeydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä). Kirppiksiltä on paljon vaikeampi löytää juuri tietty vaatekappale kuin kaupasta. Siksi olen dissannut niitä.

 

 

Lissabonissa kuitenkin ihastuin. Sellaisiin suloisiin vintagekauppoihin, kuten tuossa kuvassa, ulkoilmakirppiksiin – ja ystäväni Saaran ja hänen kämppiksensä kierrätettäviksi tuomitsemiin vaatteisiin. Niistä kaksi matkasi mukanani Helsinkiin.

Olen viimeisen kuukauden aikana hankkinut käytettynä punaisen mekon (näette sen pian toisessa postauksessa), sinisen tunikan, viininpunaisen hatun, vintage-Levikset (jollaisia olin pitkään himoinnut) messinkisen papukaijan (jep) ja kaksi vaaleanpunaista pientä viinilasia. Rakastan niitä kaikkia! Rakastan kirppiksiä!

 

PS Ilmianna suosikkikirppiksesi Helsingissä.

 

Kuvat Saara Helkala

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share