Ladataan...

 

Miltä näyttää pari vuotta sitten värjätty hius?

Vastaus: paremmaltakin voisi näyttää, haha.

No ei vaisinkaan, olen oikeastaan ihan tyytyväinen hiuksiini. Latvat tosin kärähtivät edelliskesän purjehduksella auringon ja meriveden yhteisvaikutuksesta, eivätkä ole toipuneet ja tuskin toipuvat. Lääke olisi tässä kohtaa sakset, mutta niihin en ainakaan vielä tahdo tarttua. Tästä muuten näkee tosi hyvin auringon vaikutuksen: suojasin tuolla reissulla ihoni tosi tunnollisesti, hiuksia en lainkaan. Iho pysyi hyvänä, hiuksiin ilmestyi vaaleita raitoja, jotka katkesivat keskeltä kahtia. 

Mutta asiaan. Värjäsin hiukseni viimeksi vuoden 2016 tammikuussa ja aion pysyä tällä luomulinjallani ainakin toistaiseksi. Sanoisin, että ikuisesti, mutten uskalla luvata kuitenkaan. Ei voi tietää, millä tavalla hiukseni aikanaan harmaantuvat ja päädynkö sitten taas väripurkille. Tosin silloinkin päädyn kyllä aika satavarmasti ekokampaamon väripurkille. 

Lopetin hiusten värjäämisen kahdesta syystä. Ensimmäinen on oma ja ympäristön hyvinvointi. Monissa tummissa synteettisissä hiusväreissä on kemikaalia nimeltä PPD, eli parafenyleenidiamiini, tai sen johdannaisia. Se imeytyy verenkiertoon (!) ja voi ärsyttää ja allergisoida. Vaalennusaineissa PPD:tä ei ole, joten blondaaminen on siinä mielessä turvallisempaa. Se heikentää hiusta, mutta vaikutus jää siihen. 

Huolestuin aiheesta kunnolla muutama vuosi sitten, kun sain lievän reaktion hiusväristä. Olin kampaajalla, ja hiuksiani värjättiin samalla tummalla värillä kuin monta kertaa aiemminkin. Yhtäkkiä päänahkaani alkoi kirvellä ihan hirveästi. Turhamainen kun olen, suurin pelkoni ei tässä kohtaa suinkaan ollut terveyteni. Pelkäsin, että hiukseni tippuvat päästä. Väri pestiin pois ja kirvely lakkasi, mutta pelästyin kuitenkin episodia sen verran, että siirryin hennaväreihin joksikin aikaa. Vähitellen sitten unohdin asian ja palasin kampaamon synteettisiin väreihin.

Hiusvärien turvallisuus mietitytti minua silti aina välillä. Tutkimusten mukaan kampaajilla on  enemmän syöpiä kuin muulla väestöllä. On myös aika hirveä ajatus, mikä määrä kemikaaleja ympäristöön kulkeutuu, kun hiusvärit huuhdotaan päästä viemäriin. Kaiken lisäksi olin harmissani värjäyskierteestä, johon olin joutunut. 

Sitten on kuitenkin vielä toinen syy, kevyempi sellainen. Kun hiukseni värjättiin viimeksi puolitoista vuotta sitten, valitsimme kampaajani kanssa jälleen tummanruskean värin. Olin vuosia ajatellut, että olen hyvin tumma, joten ajatus oli vain korostaa omaa väriäni. No, lopputulos oli kaunis, mutta tosiaan hyvin tummanruskea, melkein musta. Yllättäen huomasin ajattelevani, että hiusteni väri sopi ihonsävyyni paremmin ennen värjäystä. Se kulahtaneeksi muuttunut peruspunaruskea siis, jollainen hiuksieni sävystä aina tulee, kun värjäyksestä kuluu tarpeeksi aikaa.

 

Tässä se vuoden 2016 alun hiusväri. Onhan se tosi kaunis ja huoliteltu, joo pakko myöntää. Mutta aika kaukana omasta väristäni, jos vertaa ylempään kuvaan.

 

Kuukaudet menivät, väri haalistui, mutta en kaivannut kampaajalle. Nyt on kulunut yli puolitoista vuotta, enkä edelleenkään ole tahtonut väriä päähäni. Oikeastaan vähän ihmettelen, että miksi ylipäätään olen värjännyt hiuksiani yläasteikäisestä saakka. Nyt kun oma väri on saanut kasvaa, olen aika tykästynyt siihen. Se ei olekaan niin tumma kuin luulin, mutta ihan kiva, kesäisin vaaleanruskea, talvisin keskiruskea. Latvat ovat toki vanhojen värien jäljiltä lähinnä oranssit, mutta ne kasvavat aikanaan pois. 

Ehkä tässäkin näkyy ikä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään niistä asioista, jotka minulle on syntyessä annettu. En halua peittää ihoani paksun meikkikerroksen alle, enkä värjätä omaa väriäni piiloon. Toki ymmärrän olevani aika onnekas. Minulla on hyvä iho ja hiusväri, joka on oikeasti ihan kiva. 

Mitä te ajattelette hiusten värjäämisestä?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Sampoo, joka tekee luonnontaipuisat hiukset ilmaviksi muttei pörröisiksi? Oh yes, please.

Suomeen rantautui loppuvuodesta uusi hiustenhoitosarja: Maria Nila. Se on ruotsalainen ja vegaaninen brändi, jonka tuotteet ovat sertfioineet PETA, Leaping Bunny ja The Vegan Society. Tuotteet valmistetaan Helsingborgissa Ruotsissa. 

Minusta on ihanaa, että eetisyys ja ekologisuus on tärkeää yhä useammalle brändille. Maailma muuttuu, hitaasti ehkä, mutta muuttuu kuitenkin.

Tosin eettisyydestä ei ole kauheasti iloa, jos tuotteet eivät toimi. Nämä toimivat. Olen nyt käyttänyt kuukauden päivät Volume-sarjan sampoota ja voin sanoa, että se on uusi lempparini. Minulla on luonnontaipuisa, värjäämätön pitkä oma tukka. Se ei ole ohut muttei paksukaan, vaan jotain siitä väliltä. Taipuisuuden vuoksi hiukseni tarvitsevat kosteutta, sillä taipuisa hius on aina suoraa kuivempi. Liian rankoilla aineilla pestynä tukkani on siis kuiva ja karhea. Liian hoitavilla taas suora ja liukas. Kumpikaan ei ole tavoitetilani. 

Tämä sampoo tekee hiuksistani ilmavat ja vähän laineilevat, ne eivät lentele minne sattuu eivätkä ole liian silkkiset. Ei näytä haittaavan, ettei niitä ole värjätty vuoteen (nämä ovat siis värjättyjen hiusten tuotteet), ja tuoksukin on kiva. Sellainen rauhallinen, eikä liian hallitseva. Iso peukutus. Ja hoitoainekin on oikein kiva, mutta erityisesti sampoo vei sydämen.

Onko teillä hiustenhoitosuosikkeja?

Lue myös:

8 x parempi talvi-iho

5 ihonhoitotuotetta, joista en luovu

Luomupunat testissä

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share