Ladataan...

Halusin näin vuoden viimeisinä päivinä muistuttaa yhdestä asiasta. Rakkaudesta. Sitä on, olen varma siitä. Kirjoitin aiheesta pitkän tekstin, mutta lopulta pyyhin lähes kaiken pois. Yksi kysymys riittää:

Mitä toivoisit kaikkein eniten?

Vastaisitko: toivoisin rakkautta?

Jos vastaisit, todistit juuri rakkauden voiman. Jos kaiken sen jälkeen, mitä olemme kokeneet, pystymme vielä uskomaan ja toivomaan, niin varmasti olemme vahvoja ja osaamme rakastaa. Ja jos osaa rakastaa, saa rakkautta takaisin. Muistathan, että se on jo täällä, kaikkialla ympärillämme. Lumisateessa, metsään loikkivissa kauriissa, leikkivissä lapsissa, vastaan kävelevissä ihmisissä, meren aalloissa, sohvalle kiivenneissä koirissa. Rakkaus on sinussa.

Ehkä juuri tänään lähdet ulos, kävelet kaupungin katua, ja vastaan tulee joku toinen, joka myös osaa rakastaa. 

Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta kun rakkautta on, ja sitä on, kaikki on hyvin. 

Ihanaa uuden vuoden odotusta ja vuoden viimeisiä, murmelit!

 

Ehkä haluat lukea myös tämän: Rakkaudesta, osa tsiljoona

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Tiedättekö sen tunteen, kun yrittää juosta mörköjään karkuun, mutta tietää koko ajan, että ne saavat vielä kiinni. No, vähän niin kävi tänä vuonna.

Olen joutunut vuoden aikana kohtaamaan tunteita, jotka olen yrittänyt piilottaa itseltäni, muista nyt puhumattakaan. Olen ihan kirjaimellisesti törmäillyt niihin erinäisten ihmisten ja asioiden muodossa ja oppinut ehkä viimein sen, että jotkut asiat on vain pakko sanoa ja jotkut tunteet on käsiteltävä loppuun, jos niiltä haluaa rauhan. 

Kun pari muutakin juttua meni sitten vähän pieleen, olen ollut hieman kiukkuinen universumille. Kiitti vaan näistä sitruunoista, mutta riittäisitkö jo? 

Mutta sitten tajusin jotain. 

When life gives you lemons, make lemonade, sanotaan. Mitä jos ikävyyksistä löytäisikin jonkin hopeareunan? 

En nyt väitä, että kaikessa mitä meille tapahtuu, olisi jotain hyvää. Mutta monessa asiassa on, vaikkei alkuun tunnu siltä lainkaan. Jos ei muuta, niin niistä voi kasvaa, ja se taas saattaa tuoda elämään tulevaisuudessa ihan erilaisia asioita. Sellaisia, joita ei olisi koskaan kohdannut, jos ei olisi joutunut miettimään itseään ja elämäänsä. Tai sitten voi vain tajuta, miten hyvin kaikki lopulta onkaan. 

Ajatellaan vaikka, ettet saa unelmiesi työpaikkaa, vaikka yritit kaikkesi. Aika ikävä juttu, todellakin. Mutta mitä jos sen seurauksena alat yrittäjäksi, kuten olet aina salaisesti halunnut, yrityksesi menestyy ja elämästäsi tulee paljon parempaa kuin koskaan ennen? 

Tai ehkä olet ihastunut ihmiseen, joka ei halua olla kanssasi. Ehkä se saa sinut miettimään, mikä siinä tyypissä oli niin ihanaa ja ymmärtämään jotain itsestäsi. Ja ehkä se oivallettuasi kohtaatkin ihmisen, joka on paljon sopivampi sinulle ja tulet onnellisemmaksi kuin olisit koskaan voinut tulla sen toisen kanssa.

Tai ehkä vuokranantajasi irtisanoo ihanan kotisi vuokrasopimuksen. Sen seurauksena päätät ottaa työn ulkomailta, eihän se ihana koti enää sido sinua Suomeen. Ja siellä tapaat elämäsi rakkauden ja rakennat hänen kanssaan yhteisen kodin. 

Tai sitten mogaat verotuksesi ja saat samaan aikaan kasan isoja laskuja. Mutta ehkä ymmärrätkin sen kautta, että raha on vain rahaa, ja olet hirveän onnekas, kun sinulla on niitä laskuja, joita maksaa, koska ne liittyvät tärkeisiin asioihin. Ja olet hirveän onnekas myös sen tähden, että sinulla on työ, josta saamallasi palkalla voit maksaa niitä veroja.

Mitä ikinä elämässäsi tapahtuukin, voisiko siitä löytää jotain hyvää? Voisiko sitruunoista tehdäkin limua, voisiko ihan kaikesta huolimatta pitää mahdollisimman paljon hauskaa ja elää mahdollisimman kepeästi?

En tiedä teistä, mutta niin itse ajattelin tehdä.

 

hattu second hand, takki Samsoe & Samsoe, villapaita Hollannista ja vanha

Kuva Sari Kilpiäinen

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Eräänä kesäiltana pyöräilin Katajanokalta kotiin. Kanavarannan terassit olivat täynnä ihmisiä, kello oli ehkä kahdeksan, yhdeksän, jotain niillä main. Oli lämmin, sellainen täydellinen hetki, kun kesä on vasta alussa, eikä sen loppumisesta tarvitse huolehtia. Minulla oli sininen kukkatoppi ja risaiset farkut, puikkelehdin pyörälläni ihmisten välistä ja katselin laituriin kiinnitettyjä huviveneitä. Olin kauhean onnellinen. Vapaa ja onnellinen. 

Ja tässä kohtaa joudun tuottamaan teille pettymyksen, sillä ilta ei pääty siihen, että tapasin unelmieni miehen ja tajusin, että hitot vapaudesta. 

Sen sijaan tajusin jotain muuta. Pyöräilin nähkääs eteenpäin ja mietin, että miten ihanaa elämä voikaan olla, miten täynnä rakkautta, vaikkei elämässäni juuri silloin ollut mitään romanttista kuviota. En ole ikinä oikein kunnolla sisäistänyt ajatusta siitä, että rakkaus on kaikkialla. Mutta tuona iltana ymmärsin, mitä sillä tarkoitetaan.

En kaivannut elämääni ketään. Olin vain tosi onnellinen ja autuaan tietämätön siitä, mitä ja keitä kesä oli vielä tuova tullessaan. Se oli niitä lyhyitä välähdyksenomaisia hetkiä, joina on vähän aikaa yhtä kaiken kanssa ja ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse. Ja sitten hetki katoaa ja tunne ja varmuus sen mukana ennen kuin ne ehtii painaa kunnolla mieleensä, jotta niitä voisi käyttää myöhemmin. Sitten kun epäusko iskee, ja iskeehän se. Joskus nopeammin kuin kuvittelisikaan. 

Sinä iltana ajattelin, että rakkaus on tässä nyt ja aina, jos vain rakastan. Minussa. Kaikessa. 

Se on oikeasti aika yksinkertainen asia, ei lainkaan niin monimutkainen ja hankala kuin minkä me siitä teemme. Rakkaus on sitä, että rakastaa. Kaikkea, ei vain sitä yhtä seksikästä tyyppiä. 

Kun suhde päättyy, sanotaan usein, että rakkaus loppui. Mutta ei rakkaus lopu. Ihmissuhteet päättyvät. Rakkaus ei ole jotain, joka on sidottu yhteen ihmiseen ja jota on vain niillä, jotka ovat onnistuneet löytämään sen oikean, siis sen tyypin, jonka sankaritar aina sitten lopulta suurien vaikeuksien jälkeen saa kirjan tai leffan lopussa. Okei, elämä muistuttaa joskus romanttista komediaa, mutta hei: fiktio fiktiona kuitenkin. Ja ne vaikeudet sitten. Ajattelemmeko juuri näiden tarinoiden tähden, että tosirakkaus on mutkikasta ja hankalaa ja vaikeaa ja sydäntäsärkevää. Pyh. En usko yhtään. (Olen kyllä uskonut oman osani aikoinaan, eli ehkä kyse on vain katkeruudesta.)

Mutta takaisin tuohon iltaan, jona ymmärsin kaiken hetkeksi ja sitten taas kadotin sen löytääkseni sen myöhemmin jälleen. Kohta varmaan on taas kadottamisen aika. Siinäkin tapauksessa yritän kuitenkin muistaa, että rakkauden kaava on yksinkertainen:

Mitä enemmän rakastaa, sitä onnellisempi on, sitä enemmän rakkautta näkee, sitä enemmän rakkautta tuntee ja saa. Ehkä siltä ihanalta tyypiltä, ehkä vain maailmalta. Sillä ei ole niin väliä lopulta. 

Koska kun rakkautta on, ja sitä on,

kaikki on hyvin. 

 

 BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages