Ladataan...

Okei, puolustaudun nyt sillä, että mennyt vuosi on ollut ehkä hieman väsyttävä. Ei mitenkään huonolla tavalla kylläkään. Pikemminkin niin, että nyt, kun se, mitä piti tänä vuonna saada aikaan, on tehty, olen nostanut kädet ylös ja siirtynyt sohvalle. (Olen kyllä sohvan lisäksi kiinnostunut kaikenlaisesta hauskasta, viinistä, brunsseista, matkoista ja sen sellaisesta, mutta mitään hyödyllistä ei huvita tehdä.) Tämä pohjustus siis jälleen uudelle sarjasuositukselle.

Katsoin Netflixistä Keskustytöt-sarjan ensimmäisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa (Googlen mukaan niitä pitäisi olla tulossa lisää, jee!). Ihan loistava! Olen selvästi nyt erikoistunut 1920-luvun epookkisarjoihin ja huomannut samalla, että vaikka rakastan tuon aikakauden muotia, olisi ollut melko kamalaa olla nainen silloin. Siitä kertoo Keskustytöt. 

On puhelinyhtiö, jossa puheluiden yhdistämiseen tarvitaan puhelinkeskusta, ja sinne keskustyttöjä. Naisia, jotka ovat päässeet töihin, ja joille jokaiselle työ tarjoaa jonkinlaista itsenäisyyttä ja vapautta miehistä. Miehistä, joiden maailma 1920-luvun Espanja on. Naisilla ei ole oikeuksia, ja isät ja aviomiehet vetelevät heidän elämänsä naruista. Tässä maailmassa naiset ovat olemassa miehiä varten, kotia ja lapsia varten. 

Mutta se maailma on muuttumassa.

Keskustytöt, tai siis Las chicas del cable, on kiehtova kuvaus tuosta ajanjaksosta. Siinä vilisee kauniita naisia, komeita miehiä, niitä ihania vaatteita, polkkatukkia (tahdon!) ja kaikki espanjaksi. Sarja toimii siis hyvin myös kielikylpynä. 

Oletteko katsoneet?

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Okei kaverit, nyt on paras sarajsuositus ikinä: Miss Fisher's Murder Mysteries. Oletteko katsoneet?

Olen pahasti koukussa tähän. Menossa on jo kolmas tuotantokausi, ja joudun käymään kauppaa itseni kanssa: Anna, nyt kirjoitat yhden blogipostauksen, niin sitten saat katsoa yhden jakson. Ja ensin se postaus!

Sarjan tapahtumapaikka on 1920-luvun lopun Australia. Päähenkilö on nimeltään Miss Phryne Fisher, kaunis, rikas ja itsenäinen naisetsivä, joka asuu Melbournessa, harrastaa seksiä komeiden miesten kanssa ja ratkoo murhia. Ja mikä vaatekaappi hänellä onkaan! (Turkiksista en kyllä ole innoissani, mutta menkööt tällä kertaa aikakauden piikkiin.)

Sarja on Australian versio Agatha Christielle, päähenkilö vain on paljon seksikkäämpi. Ja juuri päähenkilön takia se on niin kiehtova, vaikka toki murhamysteeritkin ovat jänniä. Miss Fisher käyttäytyy täysin päin vastoin kuin 1920-luvun naisen kuului. Hän asuu yksin, harrastaa lyhyitä romansseja ja tekee muutenkin ihan mitä lystää. Sarjassa keskustellaankin myös naisen asemasta eri hahmojen kautta. 

Niin ja lisäksi sarjassa on komea rikoskomisario Jack Robinson! Hänen ja Miss Fisherin välillä on mieletön kemia, sellainen aavistus romanssista, josta tietää, että se olisi täydellinen, jos vain saisi mahdollisuuden. Tiedättekö sellaiset?

En kerro enempää, etten vahingossa paljasta juonta. Mutta siis, suosittelen tätä todella!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Blogia pidempään seuranneet tietävät, että tykkään vanhoista kunnon dekkareista. Agatha Christien ja varsinkin ruotsin alkuperäisen dekkarikuningattaren Maria Langin mysteerit ovat parhaita. Myös Sujata Masseyn murhia ratkova japanilais-amerikkalainen antiikkikauppias Rei Shimura on mieleeni. Nykydekkarisitit sen sijaan usein eivät. 

Monet uudemmat dekkarit ovat minulle liian raakoja ja pelottavia. Luin Camilla Läckbergin ensimmäiset dekkarit sitä mukaan, kun ne ilmestyivät. Ne olivat kamalia, mutta niin koukuttavia, etten pystynyt jättämään lukematta. Sitten muutama vuosi sitten yksi niistä tuli uniini. Näin painajaisia siitä ja tajusin, että ehkä minun ei kuulu lukea näitä raakuuksia. Suunnilleen vuosi sitten aloin lukea Leijonankesyttäjää. Heitin sen menemään parinkymmenen sivun jälkeen. Tahdon jännittäviä psykologisia mysteereitä, joissa murhataan yksi ihminen (ja ehkä yksi tai kaksi murhan todistajaa sen jälkeen). Leijonankesyttäjän jälkeen päättelin, että Läckberg ei ole minua varten. 

Olen kuitenkin aina pitänyt Läckbergin henkilöhahmoista ja Fjällbackasta. Sydämessäni on oma paikka idyllisille pikkukylille. Kun sitten löysin Netflixistä Fjällbackan murhat, päätin antaa Läckbergille vielä tilaisuuden. Vähän kyllä pelkäsin, että lopetan yhden jakson jälkeen, mutta katsoinkin koko kuuden jakson tuotantokauden parissa viikossa. Ihan parasta! Epäilen, että näitä tarinoita on siivottu pahimmista raakuuksista telkkaria varten tai sitten sarja ei vain tunnu yhtä pelottavalta kuin kirja. 

 

 

Netflixissä on toinenkin sarja, jota ehdottomasti suosittelen kaikille vanhojen kunnon dekkarien faneille: Maria Langin Crimes of passion. Niille, joille Maria Lang ei ole tuttu, kerrottakoon, että tarinoissa ratkotaan murhia 1950-luvulla idyllisissä puitteissa Ruotsissa. Ratkojina ovat Puck Eksted, Einar Bure ja rikoskomisario Christer Wijk. Kolmikon välillä leiskuu myös romantiikka, joka tietenkin tekee kaikesta paljon kiinnostavampaa. Tosin Langin teoksissa ei muistaakseni ole ihan tällaista kuviota. Kaikki kolme päähenkilöä (ja kaikki muutkin) polttavat koko ajan, mikä kertoo paljon aikakaudesta, jolla Lang on alun perin kirjoittanut dekkarinsa, eli 1950-luvusta.

Sarja on kiehtova myös tyylin tähden. Mitä ihania, fifties-asuja!

Onko teillä dekkarisarjasuosikkeja (ei kauhean raakoja sellaisia)?

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages