Ladataan...

Yhteistyössä Kind for Dogs 

 

En ole koskaan ollut sellainen koiranomistaja, jonka koti on sisustettu koirien ehdoilla. Olen esteetikko ja haluan, että kotonani on kaunista. Silloinkin, kun Nessi tuli meille yli seitsemän vuotta sitten, kieltäydyin vakaasti kaikenlaisista koiraporteista ja häkeistä, joita meille suositeltiin. Ja ennen kuin kukaan älähtää, niin häkin tarkoitus on olla koiran pesä, sen ovi jätetään auki. Kamalalta se näyttää yhtä kaikki.

Harmittelin pitkään muutenkin, miten suurin osa koirantarvikkeista on esteettiseen silmääni ihan vääräntyylisiä. On kirkkaita värejä, vahvoja printtejä ja ihan vain tosi rumia tekeleitä.

Mutta sitten löysin Kind for Dogsin.

 

 

Kind for Dogs on suomalainen brändi, jonka tuotteiden idea on yhdistää koirat ja pohjoismainen muotoilu. Sen takana on ennen mainostoimistossa työskennellyt Maarit. Hän halusi alkaa yrittäjäksi ja perustaa pehmeitä arvoja kantavan lifestylebrändin, jonka tuotteet kestävät aikaa ja katseita. Tuotteet valmistetaan Suomessa ja Baltian maissa, ja niissä suositaan luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa, puuvillaa ja kasviparkittua nahkaa. Väripaletti on hillitty ja sopii ainakin minun kotiini täydellisesti.

 

 

Löysin Kind for Dogsin jo jokin aika sitten ja olen pitkään ajatellut, että uuteen kotiin meille tulee heiltä pedit ja ruokakupit.

Koirien vanhat pedit olivat hajoamassa käsiin, ja uudessa kodissa myös koirien kupit tulevat olemaan näkyvillä, kun nyt ne ovat katseilta piilossa kaikin puolin epäkuvauksellisessa minikeittiössäni. Haaveilenkin keraamisista harmaista tai vaaleanpunaisista kupeista. Sopisivat yhteen vetimettömien ovien ja sen messinkihanan kanssa, väitän. 

 

 

Olinkin tosi onnellinen, kun saimme Maaritilta Kindin Höyhensaari-pedin. Koirat ottivat sen heti omakseen, kumpikin. Vähän luulen, että meillä on edessä toisen samanlaisen hankinta! Nuo otukset kun ovat toisaalta ylimmät ystävykset, toisaalta aika mustasukkaisia omista jutuistaan. Eli kaksi petiä voisi olla hyvä idea.

Höyhensaari on paitsi kaunis myös käytännöllinen. Yli seitsemän vuoden koirakokemuksella tiedän nimittäin, että pelkkä korea ulkomuoto ei riitä koirien kanssa mihinkään. Pedin on oltava sen värinen, ettei kaikki lika näy, ja se pitää pystyä pesemään helposti. Höyhensaaren päällinen on irrotettava ja konepestävä. 

 

 

Minun koirani ovat melkoisia lellikkejä, mutta kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Kind for Dogsilla on myynnissä myös kuvan High Paw -kassi. Jokaisesta myydystä kassista lahjoitetaan kaksi euroa Rescueyhdistys Kulkureille

Jos kaipaat uutta pellavakassia, ehkä tämä on se. Samalla teet vähän hyvää, ja jonkun kodittoman koiran elämä paranee.

Ihanaa viikkoa, murmelit.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Yhteistyössä Dyson

 

Kerroin joskus, että imuroin joka päivä. Haluan, että kotona on siistiä, ja ilman päivittäistä imurointia täällä ei ole. Syitä on kaksi.

 

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että koirien pitää saada olla koiria. Niiden kuuluu juosta metsissä ja rymytä lätäköissä, ja niistä nyt irtoaa karvaa. Koirien kanssa ei voi elää, jos ei kestä yhtään sotkua. 

Pakkanen ja lumi ovat puhtausmielessä koiranomistajan parasta aikaa. Pahinta ovat kurakelit. Vaikka koiria miten pesisi (ja pesen!) ulkoilun jälkeen, kaikkea kuraa on mahdotonta saada turkin väleistä pois. Kun se kuivuu, se ropisee lattialle. Ei kiva. 

 

 

Kesäisin täällä olisi siistiä, jos tyytyisimme ulkoilemaan asvalttiteitä pitkin. Mutta ei kuulu tapoihin. Metsistä ja puistoista nuo otukset sitten keräävät mukaansa risuja, kuusenhavuja (niitä tarttuu ihan kivasti varsinkin Nanan turkkiin) ja kuivia lehtiä. Niillä on ihan raivostuttava taipumus kulkeutua hännän mukana lattioilleni. 

Karvanlähtöä en viitsi edes mainita. 

Tämän takia imuroin joka päivä. Ja nyt meillä on myös kunnon imuri.

 

 

Sain Dysonilta V6 Animalpro -imurin. Olen nyt siivonnut sillä muutaman päivän, ja ah, melkein nautinto. Imurointi ei kyllä ihan voi koskaan olla. 

 

 

Imuri on vanhaan masiinaani verrattuna minikokoa, mutta tehokas kuin mikä. Varsinkin matot se puhdistaa paljon entistä imuriani tehokkaammin. Siinä ei ole johtoa, ei pölypussia ja se on todella kevyt. Se vie myös puolet vähemmän tilaa vaatekaapistani kuin edeltäjänsä. Kyllä, se on imurini säilytyspaikka. Asun 1960-luvun talossa, eikä talon rakennusaikaan kai tarvittu säilytystilaa tai jotain. Unelmoin siivouskomerosta. 

 

 

Nanalla on kyllä edelleen viha-viha-suhde imuriin, ihan sama kuinka hieno se on.

En ole ikinä tavannut koiraa, joka ei vihaisi imuria. Mistähän se johtuu? Äidilläni on kaksi labradorinnoutajaa, ja hän hyödyntää niiden imurikammoa vähän erikoisella tavalla. Toinen koirista käy näes yksin ollessaan omin lupineen jääkaapilla. No, töihin lähtiessään äitini laittaa imurin seisomaan jääkaappia vasten, ja ahne labbis jää ilman välipalaa. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Yhteistyössä Haglöfs

 

Ennen kuin meille tuli ensimmäinen koira, en kauheasti viihtynyt ulkoilmassa. Tai siis: en tykännyt ulkoilusta yhtään. Ajatus, että olisin vapaaehtoisesti lähtenyt Lappiin hiihtämään moneksi päiväksi...hah, olisin nauranut sille. Siellähän on kylmäkin. Ja tuulee. Ei kiitos.

Nessi on nyt vähän yli seitsemänvuotias, ja noiden seitsemän vuoden aikana jotain on tapahtunut. Jos ottaa itselleen koiran ja vielä paimenkoiran ja niistä bordercollien, hankkii samalla menolipun ulos. Joka päivä, säässä kuin säässä. Ainoat sääilmiöt, jotka rajoittavat ulkoiluamme, ovat paukkupakkanen, ukkosmyrsky, kaatosade ja helle. Vähitellen siihen tottui. Aloin pitää ulkoilmasta.

 

MUUTAKIN TAPAHTUI. Ennen koiria halusin asua kaupungin keskustassa. Parin paimenkoiran kanssa kivikatujen tallaaminen ei kuitenkaan ole erityisen inspiroivaa. Niille kun ei riitä korttelin ympäri kävely. Ei todellakaan. Vähitellen aloinkin kaivata enemmän sinne, missä on vähemmän ihmisiä ja jalkojen alla pehmeitä polkuja. Metsät, pellot, merenrannat. Niistä tuli tuttuja, niistä tuli tärkeitä.

Olen aina halunnut seikkailla ja nähdä uusia paikkoja. Olen nähnyt monia maailman suurimmista kaupungeista, tiedän miltä tuoksuu (haisee) Nykissä, miltä Bangkokin lämmin kostea ilma tuntuu ja paljonko maksaa lauttalippu Hongkongissa. Mutta mitä enemmän olen luonnossa, sitä vähemmän haluan isoihin kaupunkeihin. Niiden sijaan tallennan muistiini kuvia korkeista aalloista, jättiläispuista, kaukaisuuteen jatkuvista erämaista, avarista pelloista, jylhistä aavikoista.

Sisälleni on kasvanut ulkoilmaihminen, joka ei tyydy pelkkiin lähimetsiin. Se on käynyt hiihtovaelluksella ja kolmen viikon purjehduksella, yöpynyt luonnonsatamissa ja kaavaillut vaeltavansa yksin Lapissa. Ties minne se vielä päätyy.

 

JOTTA VOISI VIETTÄÄ pitkiä aikoja ulkona ja erilaisissa sääolosuhteissa, on opeteltava myös pukeutumaan. Seitsemän vuotta sitten pätevä ulkoiluvaatetus oli mielestäni farkut ja tennarit. Seitsemän vuotta myöhemmin pätevä ulkoiluvaatetus koostuu mielestäni seuraavista: lenkkarit, vaelluskengät tai kumpparit, vettä ja tuulta pitävä takki, kevytvanutakki, fleece, vettä ja tuulta hylkivät housut, aluskerrasto. Ulkona ei ole kylmä, ei edes pohjoisessa, kun on pukeutunut oikein. 

Muissa vaatteissa en ole erityisen merkkiuskollinen, enkä niin kauhean tarkka laadun suhteen. Ulkoiluvaatteissa olen. Kirjoitan tätä Lapissa, minne tulimme muutaman päivän hiihtoreissulle. Sain reissua varten vettä hylkivän ja tuultapitävän Gram Comp -kuoritakin Haglöfsiltä. Kun mietin, mitä muita merkkejä ylläni on, tulos oli hämmentävä: housut, fleece ja kevytvanutakki: Haglöfs. Ne kaikki ovat vuosia vanhoja, ja olen itse ostanut ne aikoinaan. Kaikki ovat priimakunnossa. 

Kun kesällä purjehdimme Saaristo- ja Ahvenanmerellä, tuuli nousi välillä kovaksi ja vaikka maissa oli helle, merelle sopiva varustus oli ihan sama kuin tälle hiihtoreissulle. Näillä samoilla vaatteilla voi ulkoilla vuoden ympäri hyvin erilaisissa olosuhteissa, kun vain vähentää tai lisää kerroksia lämpötilan ja tuulen mukaan. 

 

LOPUKSI OLEN hyvin onnellinen, että minusta tuli ulkoilmaihminen. Olen päässyt paikkoihin, joihin en ennen olisi edes ymmärtänyt haluta, en ole juuri koskaan kipeänä sillä ulkoilma karaisee, kaupungin kiireinen rytmi vaihtuu säännöllisesti luonnon rauhallisempaan, ja se jos mikä tekee hyvää. 

Joogasta saa yoga glow'n, mereltä, metsistä, pelloilta ja tuntureilta saa outdoor glow'n. Se on punaiset posket, kirkkaat silmät ja ymmärrys siitä, miten pieni ihminen on ja miten suuri luonto on.

Ja siellä ymmärtää, miten me kaikki olemme yhtä ja miten me olemme osa luontoa ja jos luonto kärsii, lopulta ihminenkin kärsii.

Ulkona paistaa aurinko, räystäästä roikkuu pitkiä jääpuikkoja ja minä suuntaan tuntureille. Menkää tekin ulos.

 

Lue myös:

Elämä tiivistettynä, eli mitä opin merillä

Purjehdin, olen siis olemassa

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages