Ladataan...

Olen tallentanut kesää. Kerännyt puhelimeen kuvia kukkivasta, vihreästä maailmasta. Ajatellut, että palaan niihin talvella, sitten kun tämä vehreys uinuu piilossa kylmiltä tuulilta, maisema on kadottanut värinsä ja pimeys laskeutuu aikaisin. Silloin muistan nämä hetket ja hymyilen, sillä tiedän, että ne tulevat taas.

Olin Sidewaysissä. Taivas oli sininen, sääret paljaat ja suuresta, hyväntuulisesta ihmisjoukosta kumpuavan energian pystyi melkein tuntemaan. Festarilapsia, me kaikki. Se oli yksi kesäkuun parhaista päivistä.

Olen nostanut kädet ilmaan, hihkunut riemusta ja juonut samppanjaa. Saanut vakituisen työpaikan, ihan yllättäen. Ollut hirveän onnellinen.

Luen edelleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan ties kuinka monetta osaa. Sen nimi on Sydänverelläni kirjoitettu ja siinä on 1200 sivua. En ole lukenut aiempia osia, mutta se ei näköjään haittaa. Olen kököttänyt sohvannurkassa tunteja torkkupeiton alla kirja kädessäni. Päättänyt, että kun loma koittaa, juuri tätä aion tehdä. Lukea. Ja neuloa. Antaa ajatusten virrata. Olla. Ja sitten minulla on toivottavasti enemmän sanottavaa, ehkä sitten saan taas ideoita ja kirjoitan paljon.

Nyt tunnen itseni vähän ohueksi, venyneeksi. Niin kuin Frodo Tarussa Sormusten Herrasta, muistatteko? Se ei ole huono tunne, pitkät joutilaat lomapäivät tulevat viemään sen pois. Niitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää.

Kiitos kesäkuu, olit vallan hurmaava! Joinain päivistäsi kuuntelin Mew:tä, kuunnelkaa tekin nyt hetki:

Share

Ladataan...

Toukokuussa taivaalla lipui poutapilviä. Levitin huulille paloautonpunaa ja silmiin pelkkää ripsiväriä. Näin Edelleen Alice -elokuvan. ”Se on vähän surullinen, mutta enemmän vain ihana”, lipunmyyjätyttö lupasi. Hermostuin matkauteluihin. Luin kaksi kirjaa. Mew soitti. Leivoin siemennäkkäriä. Söin vuoden ensimmäisen tikkujäätelön, valkoisen Magnumin. Eräänä iltana kävelin suuressa puutarhassa ja ajattelin, että voisin jäädä sinne ikuisesti. Tulppaaneiden keskellä rouvat hymyilivät meille. Join punaviiniä ja keskustelin politiikasta – kuinka aikuista. Pohdin, miten kauan kestää, ennen kuin rikkinäisestä tulee ehjä. Päätin matkustaa Italiaan. Tai ehkä Portugaliin.

Besos, toukokuu. Olit hurmaava!

Share

Ladataan...

Huhtikuu.

Kukkia, sulkia ja mojitoja, metsäpolkuja, valoisia iltoja, liian myöhäisiä öitä, aamuja, jotka pelasti vain Supermoodin Eyes Wide Open -silmänympärysseerumi kera karpalomehun. (Tuo seerumi on muuten hyvä. Se supistaa silmänympärysihoa, eli auttaa turvonneisiin silmiin.)

Huhtikuu oli vähän raju. Ravisteleva. Tapahtui paljon. Jännittävyyksiä, ihanuuksia ja outouksia. Kuu, joka ehkä tahtoi sanoa näin:

”The more things you try,
the more likely it is
that you will try the one thing
that will make all the difference.”

Kivaa toukokuuta, tyypit! Toivottavasti vappu oli ihana.

(Lainaus Brian Tracy)
 

Share

Pages