Ladataan...

Huulissa Benecosin paloautonpunainen, jaloissa vähän hassut raitasukat, kädessä vanha kasvikirja, jonka sivuille meinaan keksiä uutta käyttöä.

Noissa sukissa on ihaninta se, että ne ovat jo valmiit. Ja niistä tuli paljon paremmat kuin ensimmäisistä villasukistani, jotka ovat noin kokoa 45. Nämä tein Novitan ohjeen mukaan numeron 30 jaloille, sopivat oikein kivasti myös 39:n tassuihin. Käsialassani on ehkä vielä hiomista, mutta sillä on nyt monen monta silmukkaa mahdollista kehittyä.

The Villatakkia on nyt jo 42 senttiä. Vähän yli toinen mokoma puuttuu, plus hihat. Eniten minua huolettaa se, että neulon innoissani takin valmiiksi, ja sitten siitä ei tulekaan hyvä. Se on ihan mahdollista, kun muistaa ne ensimmäiset villasukkani.

En kuitenkaan aio luovuttaa. Oikeastaan villatakkiprojekti liittyy nimittäin myös edelliseen postaukseen. Tarvitsen todella lämpöisen, harmaan neuletakin. Mielellään superlaadukkaan sellaisen. Ja olen päättänyt tehdä sen itse.

Uusi villatakkini on täysin omissa käsissäni, kaupasta en sitä osta.

Kivaa päivää!

Share

Ladataan...

Kävimme toissa viikonloppuna Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, kuten ehkä jo tiesittekin. Tapahtuman idea on, että ihan oikeasti asutut vanhat talot avaavat päiväksi ovensa vierailijoille. Koska jokainen talo on jonkun koti, elämän jäljet ovat selvästi nähtävissä. Mielestäni se on ihan parasta. 

Inspiraatiota ja sisustusideoita Loviisasta löytäisi vaikka kuinka monen postauksen tarpeisiin, mutta keräsin teille muutaman kauniin yksityiskohdan ja  tilan. Kas tässä.

Ritva Kronlundin keltainen Juhannusruusu-tapetti vasten rosoista hirsiseinää. Toimii, ja keltainen ja valkoinen on ihanan raikas yhdistelmä.

Vihreä kranssi lasiovessa on kaunis ja sopii vanhan talon tunnelmaan.

Pöydän ympärille on kerätty murretun punaisia tuoleja, mutta kokonaisuuden rikkoo kaksi erilaista. Pidän hurjasti tällaisesta eriparisuudesta ja huolettomasta viimeistelemättömyydestä. Kaipaisin sitä myös omaan kotiini. Ja tuo punaisen sävykin on jännä.

Vanhasta tuolista saa uniikin tarttumalla pensseliin.

Kuluneet siniset tuolit omenapuun alla. Pidän tuosta väristä ja lohkeilleesta maalista.

Huomaan keränneeni kuvia sinisistä ja punaisista tiloista ja asioista. Vanhojen talojen värien käyttö viehättääkin itseäni kovasti, välillä jotain muuta kuin valkoista, beigeä ja mustaa.

Valkoiset varjot vasten vihreää puutarhaa. Tarvitseeko tästä edes sanoa mitään?

Tässä ei kuitenkaan ollut vielä ihan kaikki, jätin nimittäin jotain jemmaan, sokerin pohjalle. Siitä toisella kertaa.

Ihanaa iltaa!

Share

Ladataan...

 

Jos voisin asua ihan missä vain eikä tarvitsisi olla käytännöllinen ja ajatella työmatkoja, rahaa tai olemattomia remonttitaitoja, asuisin vanhassa puutalossa jossain pienessä rannikkokaupungissa. Niin kuin Loviisassa.

Olisi ihanaa herätä aamuisin tällaisessa talossa, kadulla, jonka varrella seisoisi lisää kauniita talovanhuksia vieri vieressä. 

Kahvitella vanhan, kyhymyisen omenapuun alla suuressa puutarhassa, kasvattaa omat vihannekset kasvihuoneessa, leipoa itse kääretorttua.

Ja antaa vain elämän soljua eteenpäin vähän hitaammin, niin kuin se ennen teki. Nauttia autioista kaduista, maalatuista lauta-aidoista ja tuoksuvista syreeneistä. Kävellä samoilla kujilla kuin ihmiset kauan sitten, iloita pihoilla loikoilevista kissoista, pysähtyneestä tunnelmasta, kadulle myyntipöydän pystyttäneistä lapsista. 

Luonto tekee ihmiselle todistetusti hyvää, mutta veikkaan, että myös muu kaunis ympäristö saa ainakin esteetikon onnelliseksi. Joskus, jonain päivänä me vielä asumme tällaisessa paikassa, valkoisten ruutuikkunoiden ja tuulessa liehuvien verhojen takana.

Kuvat ovat Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta Kuninkaanlammen kohteesta. Suloinen paikka ja ihanaa kääretorttua, sellaista itse tehtyä, tiedättehän.

 

 

Share