Ladataan...

Yhteistyössä Pur Hyvinvointikauppa

 

Kävin viime viikolla ayurvedalääkäri Pardaman Sharman ayurvedisessä konsultaatiossa Pur Hyvän Olon -hoitolassa. Ayurveda on kiehtonut minua jo pitkään ja olen halunnut selvittää oman kehotyyppini. Olen tehnyt netissä lukemattomia testejä ja saanut tulokseksi välillä pitta välillä vata. Päättelin itsekseni, että minussa on noita molempia, mutta halusin varmistuksen asialle. 

Ayurveda-filosofian mukaan jokainen ihminen edustaa yhtä kolmesta doshasta tai on niiden sekoitus. Nuo kolme doshaa ovat:

Vata on luonteeltaan kylmä, kuiva, nopea, epäsäännöllinen ja muuttuva ja ruumiinrakenteeltaan hento ja kapea. Hänellä on epäsäännöllinen ruokahalu, ja hän pärjää pitkiä aikoja syömättä. Tyypillisiä ongelmia ovat nivel- ja kuukautiskivut, hormonihäiriöt ja ummetus. Kun vata on tasapainossa, hän on energinen, luova ja innostunut visionääri. Kun vata on epätasapainossa, hän multitaskaa, muttei keskity oikein mihinkään eikä saa asioita vietyä loppuun, häntä ahdistaa, paleltaa, tekee mieli olla yksin, eikä hän halua syödä mitään.

Pitta on luonteeltaan voimakas, kuuma, terävä ja ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen, keskikokoinen ja lihaksikas. Pitalla on hyvä ruoansulatus, hän syö hyvin ja lihoo helposti. Kun pitta on tasapainossa, hänellä on hyvä keskittymiskyky, hän on päämäärätietoinen, seikkailunhaluinen, intohimoinen ja luontainen johtaja. Kun pitta on epätasapainossa, hän voi olla vihainen, ylihuolehtiva, stressaantunut, äkkipikainen, ylisuorittaa ja ylianalysoida. Kehossa se näkyy vatsavaivoina, migreeninä, kilpirauhasongelmina, hormonihäiriöinä ja ylensyöntinä. 

Kapha on luonteeltaan vakaa, raskas, hidas ja kylmä. Hän on kehotyypeistä isokokoisin, hänellä on hidas ruoansulatus. Hänen ihonsa on kaunis. Kun kapha on epätasapainossa, se aiheuttaa ylipainoa, astmaa, sydän- ja verisuonisairauksia, muutosten vastustamista, laiskuutta ja allergioita. Kun kapha on tasapainossa, hän on kestävä, rauhallinen, rakastava, kärsivällinen. Hän pitää rutiineista.

Tiesin ennen konsultaatiota, että olin mitä olin, kapha en ole, tai maailmassa ei ole mitään järkeä. Olen nopea, ylisuorittava, ylianalysoiva, vahva, keskikoinen, sopusuhtainen, seikkailunhaluinen, intohimoinen, luova, ailahteleva, en oikein kestä rutiineja vaan tylsistyn nopeasti ja syön paljon, mutten kyllä liho siitä helposti. Mielestäni tämä yhtälö kuulostaa ihan pitta-vatalta, mutta Pardaman oli eri mieltä.

Hän tarttui käteeni, katsoi pois päin ja naputteli rannettani sormillaan. Kuunteli pulssiani. Sitten hän alkoi esittää minulle kysymyksiä:

Onko sinulla herkkä iho? 

Ei.

Vaihdatko aina mukaviin vaatteisiin heti, kun tulet kotiin? 

Kyllä.

Heräätkö välillä keskellä yötä ja alat huolehtia jostain turhasta?

Kyllä.

Huolehditko ylipäätään turhasta, vaikka elämässä on kaikki hyvin?

Kyllä.

Voiko vatsasi hyvin?

Ei.

Oletko tunteellinen luonne?

Kyllä.

Oletko levoton?

Kyllä.

Nukutko vähissä vaatteissa, koska on kuuma?

Kyllä. 

Ja sitä rataa.

Sitten hän piirsi paperille viisi elementtiä: ilman ja eetterin, jotka symbloivat vataa, tulen, joka symboloi pittaa, veden, joka symboloi pittaa sekä kaphaa ja maan, joka symboloi kaphaa. Sen jälkeen hän veti yli ensin maan ja veden. Et ole kapha. (Haha, tiesinhän.) Mutta sitten hän veti yli ilman ja eetterin. Et ole vata. (Hmm, olin ihan varma, että olen vähän. Netissä sanottiin niin.) Tulta hän ei vetänyt yli. 

Olet pitta ja olet epätasapainossa. Sinussa on liikaa tulta. (No kidding, tämä ei tullut yllätyksenä. Se liika tuli siis.)

Se, että se johtuu liiasta pittasta, on sen sijaan minulle uutta. Hyvä uutinen on, että tulen voi tasapainottaa. Huono uutinen on, että:

- nukkumaanmenoaika on klo 22 ja ylös pitää nousta klo 6-8.

- en saa juoda kahvia enkä alkoholia

- enkä syödä ruisleipää, pähkinöitä, tulisia ruokia, kikherneitä, sipulia, kiiviä, banaania, tomaattia, porkkanaa, minttua, oliivia, tummaa riisiä, hunajaa...lista on kauhean pitkä ja hyvin masentava. Tosin hyviäkin asioita kuulin: saan syödä vehnää, rusinoita ja taateleita! Nam. 

Osan ruoka-aineista kyllä suostuin heivaamaan siltä istumalta, sillä ilman konsultaatiotakin tiesin, että sipulit, kikherneet, chili ja porkkana eivät sovi vatsalleni. Kahvinkulutustanikin suostun vähentämään, mutta kun viikonloppuna juon matchalaten ja huomaan, että sekin on kiellettyjen listalla, masennun. Elämä ilman kofeiinia? Selviääkö siitä?

Saan muitakin ohjeita, paljon mukavampia sellaisia. Alan juoda joka ilta lämmintä kauramaitoa kardemummalla, kurkumalla ja fenkolilla maustettuna. Kookosöljyä pitäisi hieroa koko kehoon monta kertaa viikossa. Harrastan jo valmiiksi juuri niitä liikuntamuotoja, jotka ovat minulle hyväksi: joogaa ja luonnossa kävelyä koirien kanssa. Uintikin olisi hyväksi, mutta en tykkää siitä lainkaan. 

Minun pitäisi tehdä yhtä asiaa kerrallaan ja vältellä tiukkoja työaikoja, sillä ne saavat minut tuntemaan olevani vankilassa (totta, mutta mitenhän viestin tämän pomolleni?). Kotini pitää olla järjestyksessä, ja sinne ei kannata kerätä liikaa tavaraa. Ja sitten: minun pitää olla vähemmän kriittinen itseäni kohtaan. Höllätä vähän. (Joo, yritän. Ei oo helppoa!)

Lopuksi keskustelemme vielä ayurvedasta, joogasta ja karmasta. Se on ihanaa. Tuntuu näes aina hyvältä, kun joku jakaa ajatukseni elämästä. 

Kerron Pardamanille, että en syö lihaa enkä kananmunia ja välttelen maitotuotteita, mutta kalaa syön joskus. Sen hän neuvoo jättämään pois, koska olen joogi, eikä se sovi väkivallattomaan elämäntapaan. Ayurvedassa suositellaankin yleisesti kasvisruokavaliota, ja mielenrauha yhdistetään väkivallattomuuteen. 

Aion nyt alkaa soveltaa näitä oppeja käytäntöön. En 100 prosenttisesti, ei tule onnistumaan. Ahdistuin jo ensimmäisenä työpäivänä konsultaation jälkeen, kun ruokalan kasvislistalla oli hummusta (kikheneet kielletty), chilitofua (chili kielletty) ja halloumia (välttelen muutenkin maitotuotteita ja halloumi kielletty). Mutta ehkä 70 prosenttia, se voisi onnistua. Heivasin nuo ruoka-aineet, jotka jo edellä mainitsin ja yritän vakavasti vähentää kahvinjuontia. Nukkumisajoistakin yritän pitää kiinni. Tiedän, että se tekisi minulle hyvää. Itse asiassa tiedän, että varmaan nämä kaikki ohjeet tekisivät minulle hyvää. Moni kielletty asia nimittäin on sellainen, jonka tunnen tekevän minulle pahaa. Niiden välttely itsekurittomalla luonteellani voi kuitenkin tuottaa hieman päänvaivaa. 

Minun pitäisi mennä loppuvuodesta kontrollikonsultaatioon. Katsotaan, olenko yhtään vähemmän tulinen siihen mennessä...

Jos teitä alkoi kiinnostaa, niin ayurveda-konsultaation voi varata Pur Hyvän Olon -hoitolasta.

Noudaattako joku siellä ayurvedistä ruokavaliota? 

 

Kuvassa iltamaito, väkivallattomuutta symboloiva buddha ja kielletty chili. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Töissä flunssaa, joogasalilla flunssaa, metrossa flunssaa...ja minä en voi saada flunssaa, koska ensin juhlat, sitten reissu sinne, missä on pastellitaloja, jyrkkiä katuja ja yksi hauska bloggaajatyttö. Arvaatteko jo minne?

Niin, flunssa ei todellakaan kuulu suunnitelmiini. Peruin paniikissa loput viikon joogatunnit ja päätin harjoitella astangan ykkössarjaa ihan laittomasti yksin kotona. Laittomasti siksi, että teen sitä paljon pidemmälle kuin ehkä salilla saisin. Siellä loppupäässä sarjaahan on kaikkea hauskaa, päälläseisontoja sun muita. Asenteeni joogaan on ehkä hieman kerettiläinen tältä osin. Mutta minä todella nautin noista kehonhallintatempuista: ylösalaisin seisonnoista ja käsitasapainoiluista. Johtunee taustastani, sillä harrastin nuorena aika pitkään muodostelmaluistelua ja vähän telinevoimisteluakin. Rakastan taitolajeja. Ja kyllä, tiedän: jooga on ennen kaikkea henkinen harjoitus. Minun pääni vain tyhjenee erittäin tehokkaasti silloin, kun tasapainoilen päälläni. Jos ajattelen siinä kohden yhtään mitään muuta kuin sitä hetkeä, huonosti nimittäin käy. 

Sen lisäksi, että olen linnoittautunut  kotiini seisomaan päälläni, olen siemaillut jälleen Arctic Warriorsin Mahti Väinönputki-nokkoseliksiiriä. Se oli aseeni flunssia vastaan myös viime talvena. Eliksiirin kerrotaan antavan ”lappilaista lujuutta”. Mahdin sisältämä väinönputki on antibakteerinen yrtti, ja se vahvistaa vastustuskykyä, jos flunssa vaanii ovella. 

Kuulosta hyvältä, tuumin, ja nielaisen Mahti-lusikalliseni joka päivä.

Onko teillä hyviä jekkuja flunssaa vastaan?

 

Mahti saatu testiin, kiitos!

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Olen tuuminut mielen ja kehon yhteyttä. Miten kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ihminen ole kokoelma irrallisia osasia, jotka toimivat itsekseen. 

Ehkä joogan myötä, ehkä elämän, olen oppinut herkemmäksi itselleni. En ohita kaikkia särkyjä, jomotuksia tai pahantuulenpuuskia elämään kuuluvina, vaan olen miettinyt, mitä niiden takana on.

Olen tiennyt aina, että nälkä tekee kiukkuiseksi. Mutta nyt viime aikoina olen tajunnut, ettei se kiukkuun lopu. Kun fyysinen energiani alkaa kulua loppuun, samoin käy mielelleni. Siitä tulee uupuneempi, alakuloinenkin joskus. Siitä tiedän, nyt pitää syödä ja levätä. Tehdä iso annos tuorepuuroa, ripotella päälle mansikoita, pähkinöitä ja banaania. Banaani, siinä vasta mielialan nostattaja. Muista se myös krapulassa, muistathan. 

Jos kehoni ei jaksa, mieleni ei jaksa. Ja toisinpäinkin se toimii. Kun kuormaa on paljon, kilometrit tuntuvat pitkiltä, raajoissa ei ole voimaa, kun päässä ei enää ole. Silloin pitää levätä, jättää ajatukset hetkeksi, käpertyä sohvalle täkin alle ja katsoa gameofthroneseja tai vastaavia. 

Joskus joogan jälkeen tuntuu rauhalliselta, mutta vähän kyyneleiseltä. Sanotaan, että keho varastoi tunteita eri osiinsa. Kaikki tietävät, että kireät hartiat pitävät sisällään pahoja tunteita, mutta että pakarat, takareidet, lonkatkin ja maksa. Kun aloin joogata, lonkkani eivät taipuneet mihinkään, takareiteni eivät tahtoneet suoristua, eikä vartaloni kiertyä. Tänään menee paremmin, on keyempi olo. Silti välillä on vaikea hengittää, kun yritän kiertyä taakse. Jokin siellä ottaa vastaan, onko se tunne? Kun ei saa happea, ahdistaa, itkettää. Vaikka luulin, että ne itkutunteet varastoituvat pakaroihin. Mutta ehkä jonnekin muuallekin, ken tietää.

Entä vatsa sitten! Ymmärsin alkukeväästä, että se ei ehkä olekaan ruisleipä ja kahvi, se ongelmien syy. Olin onnellisesti hiihtämässä Lapissa, ei ollut muuta huolta kuin se, milloin on evästauko ja osaanko laskea tunturin kaatumatta. Ruokavalioni: ruisleipää ja kahvia. Ei ongelmia. Kummastutti. 

Taitoni nukkua muuttuu stressitasoni mukaan, mutta että taitoni sulattaa ruokaakin. Kun olin alkukesästä pahan stressin kourissa, vatsani alkoi näyttää huolestuttavasti siltä kuin olisin raskaana. En voi enää ikinä käyttää makkarankuorimekkoja, ajattelin. Sitten stressi lähti, ei tarvinnut enää olla huolissaan. Vatsa litistyi. 

Joten seuraavalla kerralla, kun vatsasi turpoaa, alakulo valtaa ilman syytä tai hartioita särkee, ehkä vastaus ei olekaan ruokavalio, huono päivä tai selkäjumppa. Ehkä mielesi ja kehosi tahtovat kertoa jotain. 

Kuuntelethan. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages