Ladataan...

Kuuntelen parhaillaan Maria Veitolan äänikirjaa. Veitola puhuu siinä muun muassa omista syistään syödä pääosin kasviruokaa ja kyseenalaistaa kulttuurimme, jossa lihansyönti on normi, johon lapset kasvatetaan. Meidät opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan, että on ok ja ihan tavallista tappaa eläimiä ja kasvattaa niitä ruoaksi tehdasmaisissa olosuhteissa. Niinpä.

Itse lopetin lihansyönnin 14-vuotiaana, joskin takapakkia tuli muutamaksi vuodeksi opiskeluaikoina. Parikymmentä vuotta olen aina ajoittain joutunut perustelemaan valintaani ja kuuntelemaan erilaisia kommentteja siihen liittyen: Mikset sä syö lihaa, eikö sun tee yhtään mieli tätä chorizoa, et kai sä vaan meinaa alkaa vegaaniksi, ihminen tarvitsee eläinproteiinia, kasvisruoka ei pidä nälkää, on epäkohteliasta olla syömättä tarjottua ruokaa...joo varmaan on epäkohteliasta, mutta olen mieluummin epäkohtelias kuin osallistun eläinten tehotuotantoon ja tappamiseen omien makunautintojeni tai sosiaalisen mukavuuden tähden.

 

 

Minähän en toki ole vegaani, sillä ehdottomuus on minulle vaikeaa. Syön silloin tällöin maitotuotteita ja kalaa ja ajattelen, että tärkeintä on se, mitä tekee useimmiten. Kotona syön lähes pelkästään kasvisruokaa ja pyrin valitsemaan ravintolassa vegaanisen vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Olen muutaman kerran kokeillut vegaaniksi ryhtymistä, ja se on aina karahtanut hankaluuteen ja vetämättömään oloon. En usko, että ihminen tarvitsee eläinproteiinia, kunhan ottaa muutaman pillerin purkista, mutta vegaairuokavalio on koostettava oikein, jotta sillä voisi hyvin. Vegaaniruokaa pitää lisäksi syödä todella paljon.

Minä olen aina ollut se tyyppi, joka syö valtavia annoksia ja on aina nälkäinen. Huvittavaa (ja ärsyttävää) on, miten usein erityisesti miehet kuvittelevat, että hoikka nainen syö vähän. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun minulle on tarjoiltu puolet liian pieni annos sanoilla: Luuletko, että jaksat syödä näin paljon? Hah, syön käsittääkseni enemmän kuin yksikään eksistäni (toki kasvisruoalla on osansa asiassa). 

Tänään halusin jakaa teille yhden tämän hetken lempiresepteistäni. Se ei ole vegaaninen, sillä se sisältää hunajaa, mutta hunajasta en itse ole erityisen huolissani. En tiedä, pitäisikö olla, mutta keskityn tällä hetkellä huolehtimaan lehmistä ja vähentämään entisestään juuston syömistäni. Tämä resepti muuten täyttää ja rasvan määrä on melkoinen. Nam!

 

Pekaanipähkinä-kuskussalaatti (4 annosta)

2 dl kuskusia

rasia babypinaattia

nippu retiisejä

muutama porkkana

pussi pekaanipähkinöitä

1 rkl hunajaa

oliiviöljyä

kastike:

2 avokadoa

2 limeä

loraus kauramaitoa

suolaa

 

Keitä kuskus suolalla maustetussa vedessä. Pese pinaatti ja pilko kasvikset. Sekoita ne kuskusin kanssa salaattipohjaksi. Paahda pekaanipähkinät pannulla suolan ja hunajan kanssa. Lisää salaattiin. Sekoita mukaan vähän oliiviöljyä.

Tee avokadosta ja limestä kastike. Kuori avokadot ja poista kivet. Laita avokadot tehosekoittimeen, purista sekaan limen mehu, lisää vähän kauramaitoa ja suolaa. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

”Is there anything more dangerous than dissatisfied and irresponsible gods who don’t know what they want?”

Luin Yuval Noah Hararin Sapiens: A Brief History of Humankind, eli Ihmisen lyhyt historia. Se kertoo, miten meistä tuli meitä, miten monta vallankumousta siihen tarvittiin ja mitä niistä seurasi.

Maatalouden vallankumous vapautti osan ihmisistä tekemään muutakin kuin hankkimaan ruokaa.

Teollinen vallankumous räjäytti väestönkasvun.

Tieteellinen vallankumous teki meistä entistäkin vaarallisempia.

Raha antoi meille tarkoituksen.

Lopputulos ei ole kovin kaunista luettavaa.

Sapiensin voi lukea monella tavalla. Julia esimerkiksi ajatteli sen luettuaan biologian ja kulttuurin suhdetta. Minä taas tulin tapani mukaan vähän surulliseksi maapallon puolesta ja ihmisen tekojen tähden.

Ihminen on saavuttanut olemassaolonsa aikana hienoja asioita. Valitettavasti olemme käyttäneet valtaamme pitkälti muiden elävien olentojen, toisten ihmisten ja tämän maapallon tuhoamiseen. Se on surkeaa.

En nykyisin useinkaan lue esimerkiksi eläinoikeuksiin liittyvää kirjallisuutta, sillä uskon lukeneeni aikoinani ihan tarpeeksi, ja minun on vaikea päästä eroon verkkokalvoilleni piirtyneistä kidutettujen eläinten kuvista. Sapiens sai minut kuitenkin taas miettimään, miten oikein itse elän ja voisinko elää toisin.

En halua olla osallisena eläinten tehotuotantoon ja tahdon elää edes jotenkin kestävällä tavalla ympäristön kannalta. Siksi päätin jälleen kerran siirtyä vegaanisempaan ruokavalioon ja jättää ostamatta juustot ja maitojugurtit. En aio alkaa täysin vegaaniksi, mutta maito ja kananmunat jäävät tästä lähin kauppaan.

Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille. Se on osin vähän raskaslukuinen, mutta ehdottoman tärkeää luettavaa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Lähes jokainen aamuni alkaa näin. Leipää, avokadoa ja tomaattia, niiden alla oliiviöljyä, päälle ripaus suolaa. Kauralattea ja viherpirtelöä. 

Ajattelen, että jokaisesta aamusta, ihan siitä tavallisesta maanantaista tai tiistaistakin, kannattaa tehdä mahdollisimman kaunis. Niin päivästäkin ehkä tulee kauniimpi, tai jos ei, niin ainakin sait herkullisen aamiaisen. 

Kun syön näitä leipiä, juon kahvia ja heräilen, luen tai katson yleensä samalla jotain hyvää. En uutisia, ne säästän työmatkalle. En halua aloittaa aamua mahdollisilla ikävyyksillä, en myöskään somella. Joku viisas sanoi, että sosiaalista mediaa kannattaisi vilkaista vasta sitten, kun on kunnolla herännyt ja aloittanut päivänsä ja ajatellut itse ensin jotain. Niin ei mene koko päivää ulkoa ohjautuen. 

No, minä siis luen yleensä päivän Shinen tai Minutesia (joka on Sara Karlssonin englanninkielinen blogi). Joskus myös vain selailen Pinterestiä. 

Näin päivä alkaa kevyesti ja saan sen alkuun hyvää ajateltavaa. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages