Ladataan...

Mietin joulukuun lopulla, pitäisikö osallistua tänä vuonna Vegaanihaasteeseen, mutta tulin samaan tulokseen kuin edellisenäkin vuonna ja samasta syystä. Joulusuklaat. Niitä on iso rasia keittiön kaapissa, ja aion todellakin syödä ne juuri silloin, kun huvittaa. 

Älkää ymmärtäkö väärin: Vegaanihaaste on mielestäni ihan mahtava juttu. On ihanaa, että niin moni osallistuu siihen ja syö kuukauden kasvisruokaa tai vähentää kuukaudeksi eläinperäisten tuotteiden syömistä. Se on myös todella hyvä startti, jos haluaa alkaa syödä vegaanisemmin. Oma tieni juustoaddiktista nykyisyyteen alkoi Vegaanihaasteesta vuoden 2015 syksyllä.

En osallistu enää itse Vegaanihaasteeseen, koska syön tammikuussa ja helmikuussa ja maaliskuussa ja niin edespäin 90 prosenttia ajasta vegaanisesti. En tarvitse siihen haastetta, se on elämäntapa. En myöskään halua kieltää itseltäni niitä joulusuklaita, hyviä juustoja tai satunnaista kalasushia, sillä olen empiiristen tutkimusteni perusteella havainnut, että minulla on ylväitä periaatteita, mutta ei lainkaan itsekuria. Ehdoton kieltäytyminen johtaa kohdallani vain ärsyyntymiseen ja epäonnistumiseen, eikä tee hyvää onnellisuudelleni.

En osallistu Vegaanihaasteeseen, sillä uskon nykyään sääntöjen ja rajoitusten sijaan kokonaisvaltaiseen tapojen muuttamiseen, kieltämisen sijaan paremman vaihtoehdon tarjoamiseen. Haluan elää kestävällä tavalla, mutta haluan sen kestävän elämäntavan olevan niin kiehtova ja hurmaava, että se ei tunnu luopumiselta vaan voittamiselta. 

 

Vegaaniruokaa oli yllättävän helppo löytää myös Lissabonista.

 

VAIKKEN USKO, että totaalikieltäytyminen on minulle tie vegaaniksi, voi silti olla, että minusta vielä joskus tulee vegaani. Ja voi olla, että ei. Ennustan kuitenkin edellistä, sillä tämä maailma on oikeasti alkanut muuttua. 

Olin kasvissyöjä kauan ennen kuin siitä tuli trendikästä. Kauan ennen kuin Nyhtökaura tai Härkis keksittiin ja Helsinkiin alkoi ilmestyä supertrendikkäitä kasvisruokapaikkoja kuin sieniä sateella. Jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen ehdottomasti ainakin Roots Helsinkiä, Yes Yes Yesiä ja Goodio Caféta.

 

Roots Helsinki on vegaaninen kahvila Helsingin Kalliossa ja yksi suosikeistani. 

 

Kasvissyönti on muutaman viime vuoden aikana muuttunut äärettömän helpoksi, ja tämän trendikkään helsinkiläiskuplani sisällä asenne lihansyöntiä kohtaan on vaihtunut välinpitämättömyydestä tiedostavaksi. Yhä useampi luopuu lihasta joko kokonaan tai pitää sitä vain herkkuna, jota syödään silloin tällöin. Eli suhtautuu asiaan vähän samoin kuin minä juustoon tai joulusuklaaseen. 

Eikä tämä kehitys näy vain nuorehkojen naisten keskuudessa. Aloin oikeasti vakuuttua muutoksesta vasta, kun kulinaristiveljeni ilmoitti, ettei hän syö lihaa enää juuri ikinä ja kun äitini (jonka mielestä kasvissyönti on aina ollut vaarallista terveydelleni) sanoi syövänsä enää vain riistaa ja silloin tällöin kanaa. Nyt vain odottelen, milloin isäni luopuu makkarasta! 

Tiedostan kyllä eläväni kuplassa. Edelleen järjestetään esimerkiksi lehdistötilaisuuksia, joissa ainoa ruokavaihtoehto on kinkkusämpylä. Toisaalta olen ollut monessa tilaisuudessa, joihin ilmoittautuessani olen kysynyt vakiokysymykseni: Olisiko mahdollista saada kasvisruokaa? Ja saanut vastaukseksi: Ei meillä muuta olekaan. Eikä nyt puhuta pienistä pehmeän arvomaailman yrityksistä, vaan jäteistä.

 

Aamiainen erään urheiluvaatejätin lehdistötilaisuudessa kesän lopulla.

 

KOIRANKOULUTTAJAT TIETÄVÄT, että koira tekee sen, mistä se saa parhaan palkan. Uskon, että sama pätee ihmisiin. Maailma muuttuu, ja minä uskon, että se muuttuu niin, että hyvä korvataan paremmalla. 

Kerron esimerkin. Olin pitkään varma, etten koskaan pysty luopumaan juustoleivistä, koska juusto oli mielestäni tajuttoman herkullista. Yritin sinnikkäästi kieltää sen itseltäni, eli pyrin tavoitteeseeni negatiivisen kautta. 

Vaihdoin juuston tilalle hummusta, kasvistahnoja, tahinia, tofua, vegaanijuustoja. Jaksoin kuukauden pari, ja sitten ostin lempigoudani Alepasta. Sitten omatuntoni (ja järkeni, maitorasva tukkii verisuoneni, mistä en oikein tykkää) alkoi kolkuttaa ja kielsin juuston itseltäni jälleen. Kahden kuukauden kuluttua löysin itseni taas juustotiskiltä. 

Toimi siis yhtä hyvin kuin karkkilakko. Aivot eivät ymmärrä kieltoa. Eli jos ajattelet: en saa syödä juustoa tai karkkia, aivot tajuavat vain sanan juusto tai karkki. Lopputuloksena päädyt kuolaamaan juuri sen asian perään, jonka yrität itseltäsi kieltää. Tämän takia en ole enää kieltänyt itseltäni juustoa.

Viimeisen vuoden aikana en ole kuitenkaan syönyt kovinkaan montaa juustoleipää. Arvatkaa, mikä muutti asian?

Avokado. Ennen lempiaamiaiseni oli kaksi juustoleipää. Nykyisin lempiaamiaiseni on kaksi ruisleivänpalaa oliiviöljyllä, avokadolla ja tomaatilla. Päälle ripautan vähän hyvää suolaa. NAM.

Pystyin luopumaan juustoleivistä vasta, kun löysin juustolle sellaisen vaihtoehdon, joka maistui mielestäni oikeasti yhtä hyvälle, oli terveellinen ja sopii arvomaailmaani paremmin, joten olisi älytön veto vaihtaa siitä takaisin juustoon. Avokadoleipä tuntuu palkinnolta, ei rangaistukselta.

(Tiedän toki, ettei avokadokaan ole mikään varsinainen ekoteko. Avokadokilon tuottamiseen kuluu 1000 litraa vettä. Mutta verrattuna juustoon, se voittaa kisan: juustokilon tuottamiseen kuluu 3200 litraa vettä. Lisäksi juusto on täysin kytköksissä lihantuotantoon, ja naudanpihvikilon tuottamiseen kuluu 15 400 litraa vettä. Lisäksi ovat tietenkin eläinoikeudet: sonnivasikat menevät teuraaksi, lypsylehmät elävät muutaman vuoden, jonka jälkeen nekin teurastetaan.)

 

MINUSTA TULEE luultavasti muutaman vuoden sisään vegaani, koska luotan vakaasti ruokavisionäärien ja tiedemiesten kykyyn kehittää hurmaavammat versiot juustolle, nigireille ja maitosuklaalle. Ehkä syön viiden vuoden päästä laboratoriossa valmistettua graavilohta tai sitten kasvisjuustoon saadaan lopulta oikea juustoinen maku ja koostumus aitojen juustomikrobien avulla. Tai luultavammin molemmat tulevaisuudenennusteeni toteutuvat.

Varmaa on, että vegetrendi jatkaa suosiotaan. Sen on pakko, koska tämä maailma ei kestä muunlaista kehitystä. Ihmisetkään eivät kestä: runsas punaisen lihan ja imeväisten ravinnoksi tarkoitetun maitorasvan syöminen tuhoavat terveyden.

Kolme vuotta sitten harva olisi uskonut, että vuonna 2018 kasvisproteiinit ovat se juttu, Valio on lanseeraamassa kauramaidon ja puoli maailmaa viettää #Veganuarya. Kehitys näyttää vihdoin toiveikkaalta kasvissyöjälle, eläimille ja maailmalle. Se on ihana juttu. 

 

LÄHTEITÄ:

Ilmasto-opas

WWF

Vegaaniliitto

Helsingin Sanomat

Ruokakolmio

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Pääsin joulukuussa testaamaan Goodio Cafén uuden gluteenittoman vegaanibrunssin. Goodio sijaitsee Kanavarannassa sellaisessa idyllisessä punatiilirakennuksessa ja tarjoilee myös jättimäisiä smoothiekulhoja, jos näin loppuvuoden juhlien jälkeen kiinnostaa siirtyä terveellisempään ruokavalioon. 

Brunssilla oli tarjolla erilaisia salaatteja, leipää, kahvia, teetä ja liian montaa lajia raakakakkuja. Liikaa siksi, että jokaista oli tietenkin pakko maistaa. Överiksi meni.

Brunssi järjestetään seuraavan kerran nyt viikonloppuna, ja menu näyttää tältä:

  • Kesäkurpitsaa ja kurkkua
  • Paistettuja vihanneksia ja pähkinöitä
  • Härkäpapusalsaa
  • Karpalokaalisalaattia
  • Bataattisalsaa
  • Hummusta
  • Tomaatti-basilikapestoa
  • Mustahernesalaattia ja chilivinaigrettea
  • Kvinoasalaattia
  • Vihersalaattia
  • Leipää
  • Smoothieta
  • Raakakakkua
  • Kahvia ja teetä

On ihanaa, kun näitä vegekahviloita ja -ravintoloita syntyy jatkuvasti lisää. Tuntuu, että maailma todellakin muuttuu. Ainakin tämän Helsinki-kuplani sisällä. 

Kahvilassa on kiva tunnelma, rento ja kotoisa, mutta silti rouhea. Jotenkin näin kuvailisin, menkää käymään, jos vegaanibrunssi tai smoothiekulhot kiinnostavat! Ja tietenkin kahvilasta saa myös raakasuklaata. 

Brunssini tarjosi Goodio, kiitos! <3

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Aion käyttää tänä vuonna joululahjarahat eläinsuojelutyön tukemiseen ja antaa läheisilleni Animalian aineettomia lahjoja. Näin lahjoillani on oikeasti merkitystä. 

Päätin yläasteella, että en halua enää syödä eläimiä. Olen aina rakastanut niitä, mutta tuohon aikaan asti olin erottanut pihvin ja lehmän toisistaan. En halunnut ajatella, että se söpö eläin, jota hetki sitten rapsuttelin, oli matkalla lautaselleni. 

Opiskeluaikoina taannuin sekasyöjäksi muutaman vuoden ajaksi, mutta sitten palasin ruotuun. Nykyään syön ehkä 80-90 prosenttia ajasta vegaanisesti. 

Arvomaailmaani ei sovi ajatus, että ihminen olisi kaikkien muiden olentojen yläpuolella ja saisi riistää niitä miten haluaa. Yritänkin ajatella eläimiä muissakin asioissa kuin lautasellani. Koiranikin syövät suurimmaksi osaksi kalaa. Ostan nahkaa hyvin harkiten, ja yritän juuri löytää oikeasti kivoja vegaaninahkabrändejä. Saa vinkata, jos tiedätte jonkun. Ainakin Matt & Nat on kuulemma laadukas. Tarvitsen uuden laukun, koska vanha hajoaa liitoksistaan. Aion hankkia sen heiltä. Lahjoitan myös säännöllisesti rahaa eläinsuojelujärjestöille.

Ilahduinkin, kun Animaliasta otettiin yhteyttä ja vinkattiin aineettomista lahjoista. Olen itse jo monta vuotta hieman kipuillut joulun kanssa. Se ei ole tuntunut miltään, ja lahjojen antaminen aikuisille, joilla on jo kaikkea, tuntuu turhalta. Jouluun liittyvät älytön kuluttaminen ja materialismi harmittaa. Niinpä aion tänä vuonna antaa lahjaksi lahjan eläimille. Helppo tapa tehdä hyvää.

Animalian sivuilta löytyy erilaisia eettisiä aineettomia lahjoja, joiden hinta vaihtelee 7 eurosta 120 euroon. Myös kevyemmälle kukkarolle löytyy siis lahja. Lahjoilla tuetaan Animalian työtä eläinten hyväksi. Voit tukea esimerkiksi kivun lievitystä tuotantoeläimille, työtä turkiseläinten puolesta tai auttaa lehmiä saamaan mahdollisuuden laiduntaa.

 

 

LAHJOJEN LISÄKSI VOIT AUTTAA ELÄIMIÄ MYÖS ESIMERKIKSI NÄIN: 

(Vinkit antoi Animalian markkinointiviestinnän suunnittelija Emmi Pääkkönen)

1. Mieti joulupöydän tarjoilut uudesta vinkkelistä. Nykyinen maataloustuotanto on Suomessa pitkälti tehotuotantoa, jonka puitteissa eri eläinlajien lajityypilliset käyttäytymistarpeet vain harvoin toteutuvat. Lehmät tuottavat maitoa siksi, että vasikat erotetaan emoista hyvin varhain eivätkä täten pääse juomaan emojensa maitoa itse. Nykyaikaisissa sikaloissa emakot joutuvat olemaan suuren osan elämästään liikkumisen estävissä emakkohäkeissä. Broilerit on jalostettu reilussa kuukaudessa teurastusikään kasvaviksi lihaskimpuiksi, jonka seurauksena jalkakivut ja sydänsairaudet ovat linnuilla yleisiä. Tutkimus on osoittanut, että kalat tuntevat kipua ja myös nautintoa paljon enemmän kuin aiemmin on uskottu. Luomutuotanto ei ole juuri sen häävimpi vaihtoehto, koska eläimet teurastetaan täsmälleen samalla tavoin kuin tehotuotantotiloilla kasvaneet lajitoverinsa. Joulu on rauhan ja rauhoittumisen juhla. Kasvispohjaisia ja kärsimysvapaita vaihtoehtoja on saatavilla koko ajan runsaammin, ja ne sopivat joulun henkeen huomattavasti eläintuotteita paremmin.

2. Kokoa juhla-asut ilman eläinperäisiä materiaaleja, kuten turkista tai nahkaa. Turkiseläimillä ei turkistarhoilla ole koskaan mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen, eikä laki tällä hetkellä takaa niille edes jatkuvaa vedensaantia. Myös tekoturkiksiksi merkityt tuotteet kannattaa jättää kokonaan väliin, sillä merkintäjärjestelmässä on puutteita. Täten kuluttajalla ei ole mahdollisuutta saada täyttä varmuutta materiaalin alkuperästä, ja hän saattaa tahtomattaan ostaa aitoa turkista, jota vain markkinoidaan tekstiilinä. Toisin kuin usein luullaan, nahka ei ole elintarviketeollisuuden sivutuote, vaan sekä lihan, maidon että nahan kysyntä vaikuttaa kokonaistuotantoon. Erityisesti maidon ja nahan vahva side voi yllättää. Maitoteollisuudessa teuraaksi lähetetyistä vasikoista saadaan jatkuvasti ja tasaisesti vuotia nahkateollisuudelle, ja tuotannot riippuvat siten toisistaan. Nykyään aidon nahan vaihtoehto ei enää ole ympäristöä rasittava, öljypohjainen muovi. Vaateteollisuus on tällä saralla ottanut suuria harppauksia eteenpäin, ja nykyään nahankaltaisia materiaaleja valmistetaan esimerkiksi uusiokäytetystä muovista ja luonnonmukaisesta korkista tai paperimassasta punotusta kankaasta.

3. Suosi kosmetiikkaa ja kodinpuhdistusaineita, joita ei ole testattu eläimillä. Eläinkokeeton kosmetiikka on monelle tuttu juttu, mutta harvempi tulee ajatelleeksi, että myös erilaisia kodinkemikaaleja saatetaan testata eläinkokein. Kosmetiikka- ja kemianteollisuuden tekemät eläinkokeet eivät ole ainoastaan eettisesti tuomittavia, vaan myös tarpeettomia ja kyseenalaisia. Eläintestit voidaankin korvata eläinkokeettomilla menetelmillä, jotka ovat usein eläinkokeita luotettavampia ja edullisempia. Animalian sivuilta löydät aktiivisesti päivittyvän eläinkokeettoman kosmetiikka- ja kodinpuhdistusaineiden listan, jonka avulla on helppo valita eettiset tuotteet kaunistautumiseen ja joulusiivouksen suorittamiseen. 

4. Pidä mielessä, että eläimet eivät ole viihdettä joulunakaan. Suurin osa eläinten viihdekäytöstä aiheuttaa niille tavalla tai toisella kärsimystä. Erilaiset kotieläinpihat tai tempaukset, joissa vetonaulana on esimerkiksi alpakka tai poni, voivat olla eläimille hyvin stressaavia, ja jatkuva hälinä voi aiheuttaa eläimille psyykkistä pahoinvointia. Eläintarhoja perustellaan usein uhanalaisten lajien säilyttämisellä, mutta todellisuudessa vain pieni osa eläintarhan lajeista on suojeltavia. Tarhojen tyypillisiä ongelmia ovat tilan puute ja virikkeettömyys. 

Jos haluaa tutustua luonnonvaraisiin eläimiin ja niiden elintapoihin, on eläintarhoja parempi vaihtoehto erilaiset loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä hoitavat keskukset. Näiden ensisijaisena tavoitteena on palauttaa eläimet takaisin luontoon, ja toiminta tapahtuu yleensä eläinten, ei maksavien asiakkaiden, ehdoilla. Kotieläimiin voi tutustua esimerkiksi eläinten vanhain- ja turvakodeissa, kuten Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.

5. Aloita pienestä, mutta älä tyydy. Elämäntapamuutokset eläinystävälliseen suuntaan ovat konkreettisia pieniä tekoja, jotka on helppo sulauttaa omaan arkeen. Omaa eläinsuhdetta on kuitenkin hyvä pohtia syvällisemminkin: Miksi tuntuu normaalilta syödä toisen lajin lihaa tai juoda sen maitoa? Miksi ihmisyksilöillä on itseisarvonsa, jota ei saa loukata, mutta eläimen arvo sen sijaan liitetään usein siitä saatavaan hyötyyn? Miksi koira nähdään arvokkaampana kuin sika? Ympäröivä yhteiskunta antaa meille malleja, jotka hyväksymme helposti itsestään selvinä totuuksina. Moraaliset ratkaisut lähtevät kuitenkin yksilöistä. Totutut käytännöt muuttuvat vain, jos niistä keskustellaan ja niitä kyseenalaistetaan. Ota pelottomasti eläinoikeusaiheet puheeksi lähipiirissäsi tai osallistu keskusteluihin somessa. Mitä enemmän eläinoikeudet saavat tilaa yhteiskunnallisissa keskusteluissa, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on edistää eri eläinlajien perusoikeuksien toteutumista.

Teksitkö sinä jotain pientä eläinten hyväksi? Minä aion ainakin ottaa kunnolla selvää vegaanisesta nahasta ja jatkaa kampanjointia työpaikallani, jotta sinne saataisiin vegaaninen ruokavaihtoehto. 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Share

Pages