Ladataan...

 

Voin kuvitella, että muutama vanhimmista ystävistäni saa hyvät naurut lukiessaan säästövinkkejä allekirjoittaneelta. Mutta juuri siksi haluan antaa niitä. Tämä on sarjassa: jos mä pystyn, säkin pystyt.

Olen aina tykännyt kovasti kaikesta kauniista, vaatteista, sisustuksesta sun muusta sellaisesta. Lisäksi rakastan matkustamista, syön aika paljon ulkona, enkä ole useinkaan erityisen huolissani rahan riittämisestä. 

En siis ole mikään taloudellisuuden esikuva, kaikkea muuta. Siitä huolimatta olen aina onnistunut saamaan jonkin verran rahaa myös säästöön. Jopa silloin, kun opiskelin. Summa ei ollut iso, mutta se oli jotain. Ja kun tarpeeksi kauan laittaa sivuun pienen summan, no tiedättehän te: kasvaa virta. 

Ei niin, että olisin koskaan päässyt mihinkään kuohuviin virtoihin asti, mutta sellaiseen turvalliseen tunteeseen kuitenkin, jossa tiedän, että rahaa on parin kuukauden palkan verran jemmassa. Nyt uuden asunnon myötä olen menettänyt tuon turvarahastoni, ja se ahdistaa hieman. 

Sisäistän myös, että olen etuoikeutetussa asemassa, eikä kaikilla oikeastikaan ole laittaa yhtään ainutta senttiä säästöön. Minäkin olen aina säästänyt vain sen verran, ettei se ole mistään muusta pois. Se onkin vinkki 1: säästä tai sijoita vain rahaa, jota et välttämättä tarvitse. Omalla kohdallani se tarkoittaa paria satasta kuussa, tulevaisuudessa ajattelin hieman korottaa summaa. Mutta mennään siihen kohta.

Minulla on ollut yksi hyvä tapa ihan aina. Se on vinkki 2: maksa laskut aina heti palkkapäivänä. Olen maksanut monta vuotta vuokrani kolme viikkoa etuajassa siksi, että eräpäivä oli 5. ja palkkapäiväni 15. Koska olen huoleton heitukka ja hyvä käyttämään rahaa, en voi luottaa siihen, että sitä olisi kolmen viikon kuluttua palkkapäivästä vielä jäljellä vuokraan tarvittava summa. Silloin joutuisin käyttämään säästöjäni tai vinguttamaan luottokorttejani. 

Palkkapäivä on myös se päivä, jona siirrän etukäteen päättämäni summan säästötilille. Vinkki 3: siirrä säästöön menevä summa sivuun heti, kun saat palkkasi. Jos tätä lykkää myöhemmäksi, rahat näes ehtivät ainakin minulla kadota ties mihin Filippa K:n aleihin. 

Vaan ei se säästötili toki riitä. Rahathan saa sieltä ulos, ja vielä helposti. Onko jotain joskus muka pidätellyt kuukauden koron menetys, jos se täydellinen neule on juuri nyt alessa? Ei minua ainakaan. Siksi säästötilin rinnalle tarvitaan toinen ratkaisu: paikka, josta rahojen nostaminen on vaikeaa. Minulla se on aina ollut pankin matalariskinen sijoitusrahasto. Sieltä ei saa nostettua rahaa ilman melkoisia toimenpiteitä ja kuluja, pankki nimittäin vetää välistä aimo siivun, jos rahasto-osuutensa lunastaa. Ja hei, jos joku tietää jonkun rahaston, josta tällaisia kuluja ei mene, ilmianna se heti! Rahastossa on sekin hyvä puoli, että rahat menevät sinne automaattisesti tililtäni joka kuun 15. päivä. Ei tarvitse muistaa säästää, summa vain katoaa tililtäni. Vinkki 4: rahasto. Tai mikä vielä parempaa: osakkeet. Sillä tiellä en ole vielä, mutta sille tielle aion suunnata.

Minulla on (tällä hetkellä, palaan niihin osakkeisiin kohta) kaksi erilaista säästökohdetta siksi, että säästän kahteen tarkoitukseen. Säästötililtä matkustan ja teen kalliimpia hankintoja. Se on myös hätärahastoni, jos joudun vaikka viemään koirat eläinlääkäriin (hirveän kallista!) tai sattuu jotain muuta yllättävää. Sen ei ole tarkoituskaan tuottaa mitään, enkä oleta siellä makaavan summan koskaan kasvavan erityisen suureksi. 

Rahasto on kasvamista varten. Sinne siirrän vain rahaa, jota en todellakaan tarvitse muuhun. Rahastoon ei kannata säästää lyhyellä tähtäimellä, koska silloin pääoma ei ehdi kasvaa eikä sijoitusten arvo nousta. Pidemmällä tähtäimellä se on minun kohdallani kannattanut. Jätin Nordean rahastoon 4800 euroa 10 vuotta sitten. Vaihdoin pankkia, lopetin säästämisen tuohon rahastoon ja sitten unohdin moneksi vuodeksi koko sijoituksen. Kun viime vuonna ostin asunnon, nostin sieltä 6000 euroa. Sijoitukseni arvo oli kasvanut 1200 euroa, josta verottaja tosin lohkaisi 30 prosenttia. Se ei kauheasti naurattanut. Mutta jos olisin nostanut nuo 4800 euroa säästötililleni silloin 10 vuotta sitten, ne olisivat ihan satavarmasti kadonneet sieltä johonkin (olen hyvä tuhlaamaan, kerroinhan). Vinkki 5: säästä eri tavoin eri tarkoituksiin.

Jotta voisi säästää, talouden on hyvä olla muuten kunnossa. Sen lisäksi, että maksan laskut heti palkkapäivänä, käytän luottokorttejani vain hätätilanteessa ja matkoilla. Käytän niitä myös ostaessani jotain isompaa, mutta maksan velan pois joko välittömästi tai sitten teen itselleni maksusuunnitelman, joka kyllä kirpaisee, mutta estää sen, että velasta alkaa mennä isoa korkoa, joka taas hankaloittaa sen pois maksamista. En kuitenkaan koskaan maksa koko luottokorttilaskua pois palkastani, jos lasku on paria satasta isompi. Silloin en nimittäin saisi mitään säästöön (minä tosiaan säästän ja maksan velkaa pois yhtä aikaa, typerää ehkä, mutta henkisesti hyväksi), enkä voisi tehdä mitään kivaa, puhumattakaan alelöytöjen hankkimisesta (vitsi). Vinkki 6: käytä luottokortteja vain harkitusti äläkä anna velan kasvaa suureksi.

Säästämistä tietty helpottaa, jos elää fiksusti, eikä tuhlaile hölmösti. Parhaat vinkkini: syö ulkona lounaita. Saat usein samaa ruokaa kuin illalla, mutta puolet halvemalla. Hanki oma vesipullo ja kanna sitä mukanasi. Tee ostoslista vaatteista, joita tarvitset. Tyyliin, talven ostoslista: lämmin neule, vaaleanpunainen chunky beanie, mutsifarkut, maiharit. Älä osta mitään listan ulkopuolelta. Lainaa kirjoja. Itse lainaan lähinnä kavereilta, mutta kirjasto olisi hyvä idea. Tee kauppalista ruokakauppaan. Liiku pyörällä aina, kun se on jotenkin järkevää. Omasta mielestäni järkevyys loppuu lokakuuhun ja alkaa huhtikuusta ja sisältää poutasään. Hyödynnä ravintoloiden tarjoukset. Helsingin keskustassakin on paikkoja, joista saa skumppapullon parillakymmenellä eurolla tai lasin kolmella. Ja kesällä mene tietenkin piknikille. Tähän pitäisi lisätä se, mitä kaikki aina sanovat: älä osta niitä take away -latteja. Mutta ostan kuitenkin, ei kyllä kannattaisi. Hyvä idea olisi myös hankkia vaatteet kirppikseltä tai Facebookin kierrätysryhmistä. Näitäkään en juuri harrasta, mutta tämäkin kannattaisi. Jep, jollakin säästäväisemmällä ihmisellä olisi varmaan jämäkämpiä neuvoja. Vinkki 7: mieti, mihin rahasi menevät.

Jos saan takuuvuokrani suunnilleen kokonaisena takaisin, kun muutan kolmen viikon päästä, en aio tuhlata sitä. Se on alkupääomani osakesijoittamiseen. Vinkki 8: jos saat yllättäen ylimääräistä rahaa, sijoita se. 

Niin, ne osakkeet. Pankin rahastoon säästäminen on helppoa, muttei välttämättä kauhean tuottoisaa. Olenkin vakaasti päättänyt, että kunhan selviän muutosta hengissä ja aivokapasiteettiäni vapautuu, alan ottaa selvää osakkeista. Ajattelin jatkossa hieman kasvattaa säästöön menevää kuukausittaista rahasummaani ja sijoittaa ehkä noin satasen kuussa joko osakkeisiin tai korkeariskisempään rahastoon. En tiedä aiheesta yhtään mitään. Nordnet on kuulemma hyvä? Jos omaat hyviä sijoitusneuvoja, otan ilolla vastaan. Niitä odotellessa aion kahlata kaikki Julian sijoituspostaukset läpi sillä silmällä. Vinkki 9:  jos haluat isompia tuottoja, on pakko (kai) ottaa isompia riskejä. Niinpä osakkeet. 

Vinkki 10: kysyvä ei tieltä eksy. Kysy kaverilta. Onko siellä ketään sijoitusneroja?

 

Kuva: Satu Nyström

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Muutan helmikuun puolivälissä uuteen kotiin. Omaan kotiin ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen. On jo aikakin. 

Meinasin tukehtua, kun tajusin, että nämä vuodet tässä kivassa, mukavassa, hyvässä paikassa sijaitsevassa, talvella jääkylmässä, kesällä läkähdyttävässä, huonosti äänieristetyssä vuokrakaksiossa, jossa ei ole lainkaan säilytystilaa, ovat maksaneet minulle piirun verran alle 40 000 euroa.

40 tonnia vuokraan! Jumantsuikka. Jos olisin maksanut nämä vuodet omaa asuntoa, iso osa tuosta summasta olisi päätynyt taskuuni. Sen sijaan koko potti painaa nyt vuokranantajani taskussa. 

En nyt sano, että kadun tänne muuttamista, mutta pois olisin kyllä voinut muuttaa hieman nopeammin.

Kun muutin tänne, meillä oli eksäni kanssa iso omistusasunto myymättä, ja minulla oli määräaikainen työsuhde. En olisi saanut lainaa. Lisäksi olin puolet ajasta huumaantunut uudesta vapaudestani ja puolet näin painajaisia, joissa rahani eivät riittäneet, sain potkut koeajalla ja se iso yhteinen rivarimme  jäi myymättä ja minä kahden asunnon loukkuun. Vaikka joku hullu olisi antanut minulle lainaa, en olisi ottanut sitä vastaan. 

Nämä asianhaarat selittävät ensimmäisen vuoden vuokralla asumisesta. Seuraava vuosi menee puhtaasti mukavuudenhalun piikkiin. Ja viimeiset puolitoista olen odotellut uuden asuntoni valmistumista. Note to yourself: uudisasunnon ostaminen on taloudellisesti typerää, jos sen rakentaminen pakottaa asumaan vuokralla pidempään. Tätä päätöstäni en kuitenkaan kadu. 

Ostin uudisasunnon, koska se oli selkeästi edullisempi (tavallaan) kuin vanhat asunnot samalta alueelta. Syy: vanhoissa asunnoissa on huonompi pohjaratkaisu (= tarvitaan enemmän neliöitä), enemmän rasitteita (= kovempi vastike) ja lisäksi niistä ihan jokaikinen näytti siltä, että haluaisin tehdä ison remontin ( + >20 000 e). 

Asun nyt kaksiossa ja muutan kaksioon. Uusi asuntoni on muutaman neliön pienempi kuin tämä nykyinen, mutta siinä ei ole hukkaneliöitä. Lisäksi siinä on hurjasti säilytystilaa (hyvästi korit ja vaaterekit) ja koko asunnon levyinen parveke. Olen niin kaivannut sellaista: paikkaa, jossa voin olla ulkona ja pysyä silti kotona. 

Muutan myös noin viisi minuuttia kauemmas keskustasta. Juuri sen rajan taakse, mistä minun on edullisempaa ostaa asunto kuin vuokrata sellainen. Asumiskustannukseni tulevat muuton myötä laskemaan yli satasella kuukaudessa, tietenkin olettaen, etteivät korot nouse yhtäkkiä älyttömästi. Mutta vaikka ne nousisivat, olen laskenut, että voisin hätätilanteessa maksaa asumisesta pari sataa enemmän kuin nyt maksan.

Tämä on neljäs omistusasuntoni, joten en pidä asunnon omistamista kovin ihmeellisenä asiana tai isona riskinä. Ihan samoin se vuokrakin pitää maksaa. Ei lainan maksaminen ole sen kummoisempaa. Asunnon voi aina vuokrata, ja omani on nousevalla alueella ja pieni kaksio. Pienille asunnoille on kova kysyntä ja olen laskenut, että pystyisin kattamaan vuokratuloilla ainakin suurimman osan sen kustannuksista.

Toki asunnon voi aina myydäkin, mutta minä olen päättänyt, etten myy ilman pätevää syytä. Jaa, että miksi? Siksi, että asunnon ostamisessa en ole tehnyt pahoja virheitä, myymisessä kyllä. Eikä niistä pahin ole se, kun teimme 30 tonnia tappiota sen erorivarin myynnissä (oli huonoista huonoin aika myydä ja se oli iso, kallis asunto, josta todella halusimme eroon). Ehei, pahin virheeni on se, että myin ensimmäisen omistusasuntoni muuttaessamme yhteen seitsemän vuotta aiemmin. Tuo 19 neliön lauttasaarelaisyksiö maksoi 80 000 euroa, kun ostin sen vuonna 2004. Itken verikyyneleitä ajatellessani, mikä sen arvo olisi tänään. 

Summa summarum: Jos budjettisi suinkin sallii, osta asunto. Ja jos se on pieni asunto hyvältä alueelta, etkä välttämättä tarvitse siihen kiinnittämiäsi rahoja, älä hullu myy sitä! 

Ai niin: kuvassa on sisustussuunnitelmani. Mitä tykkäätte?

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Tiedättekö sen tunteen, kun yrittää juosta mörköjään karkuun, mutta tietää koko ajan, että ne saavat vielä kiinni. No, vähän niin kävi tänä vuonna.

Olen joutunut vuoden aikana kohtaamaan tunteita, jotka olen yrittänyt piilottaa itseltäni, muista nyt puhumattakaan. Olen ihan kirjaimellisesti törmäillyt niihin erinäisten ihmisten ja asioiden muodossa ja oppinut ehkä viimein sen, että jotkut asiat on vain pakko sanoa ja jotkut tunteet on käsiteltävä loppuun, jos niiltä haluaa rauhan. 

Kun pari muutakin juttua meni sitten vähän pieleen, olen ollut hieman kiukkuinen universumille. Kiitti vaan näistä sitruunoista, mutta riittäisitkö jo? 

Mutta sitten tajusin jotain. 

When life gives you lemons, make lemonade, sanotaan. Mitä jos ikävyyksistä löytäisikin jonkin hopeareunan? 

En nyt väitä, että kaikessa mitä meille tapahtuu, olisi jotain hyvää. Mutta monessa asiassa on, vaikkei alkuun tunnu siltä lainkaan. Jos ei muuta, niin niistä voi kasvaa, ja se taas saattaa tuoda elämään tulevaisuudessa ihan erilaisia asioita. Sellaisia, joita ei olisi koskaan kohdannut, jos ei olisi joutunut miettimään itseään ja elämäänsä. Tai sitten voi vain tajuta, miten hyvin kaikki lopulta onkaan. 

Ajatellaan vaikka, ettet saa unelmiesi työpaikkaa, vaikka yritit kaikkesi. Aika ikävä juttu, todellakin. Mutta mitä jos sen seurauksena alat yrittäjäksi, kuten olet aina salaisesti halunnut, yrityksesi menestyy ja elämästäsi tulee paljon parempaa kuin koskaan ennen? 

Tai ehkä olet ihastunut ihmiseen, joka ei halua olla kanssasi. Ehkä se saa sinut miettimään, mikä siinä tyypissä oli niin ihanaa ja ymmärtämään jotain itsestäsi. Ja ehkä se oivallettuasi kohtaatkin ihmisen, joka on paljon sopivampi sinulle ja tulet onnellisemmaksi kuin olisit koskaan voinut tulla sen toisen kanssa.

Tai ehkä vuokranantajasi irtisanoo ihanan kotisi vuokrasopimuksen. Sen seurauksena päätät ottaa työn ulkomailta, eihän se ihana koti enää sido sinua Suomeen. Ja siellä tapaat elämäsi rakkauden ja rakennat hänen kanssaan yhteisen kodin. 

Tai sitten mogaat verotuksesi ja saat samaan aikaan kasan isoja laskuja. Mutta ehkä ymmärrätkin sen kautta, että raha on vain rahaa, ja olet hirveän onnekas, kun sinulla on niitä laskuja, joita maksaa, koska ne liittyvät tärkeisiin asioihin. Ja olet hirveän onnekas myös sen tähden, että sinulla on työ, josta saamallasi palkalla voit maksaa niitä veroja.

Mitä ikinä elämässäsi tapahtuukin, voisiko siitä löytää jotain hyvää? Voisiko sitruunoista tehdäkin limua, voisiko ihan kaikesta huolimatta pitää mahdollisimman paljon hauskaa ja elää mahdollisimman kepeästi?

En tiedä teistä, mutta niin itse ajattelin tehdä.

 

hattu second hand, takki Samsoe & Samsoe, villapaita Hollannista ja vanha

Kuva Sari Kilpiäinen

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages