Ladataan...

 

Karita Sainio kirjoittaa Hyvin eletty -kirjansa alkusanoiksi näin:

”Vastuullisuus on elämäntapana aika sweet. Se on tyylikästä, hurmaavaa, inspiroivaa, älykästä. Se on ajankohtaista ja nykyaikaista: vastuullisuus on modernin naisen luontevia valintoja, joita ei tarvitse erikseen miettiä. Ja itsekyyttäkin se on: ei meistä moni halua tietoisesti myrkyttää itseään ruoalla tai kosmetiikalla.

On voimauttavaa todeta, että voimme itse vaikuttaa meitä ympäröivään todellisuuteen. Vastuullisuuden kautta saamme siihen intohimoa, inspiraatiota, tyylikkyyttä, kuplia ja lämpöistä fiilistä. Silloin on hyvä olla.”

 

 

Olen lukenut Hyvin elettyä innoissani. Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa, että joku toinen ajattelee samalla lailla tai on miettinyt samoja asioita? Sen tunteen Hyvin eletty minussa herättää. Karita avaa kirjassaan monta sellaista vastuullisuuteen liittyvää kysymystä, joita olen itse pohtinut, mutten ole saanut kunnolla selvitettyä. 

Mitä oikeasti ovat vastuulliset valinnat vaatteissa? Miten ympäristömyrkyt vaikuttavat ravintoomme? Voiko EU:n lakiin eläinkokeettomasta kosmetiikasta luottaa? Mitkä ruoat kannattaa oikeasti ostaa luomuna? Mitä kodin pintamateriaalit ja pesuaineet tekevät meille, eläimille ja ympäristölle?

Hyvin eletty antaa vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin muodin, sisustuksen, ruoan ja kosmetiikan vastuullisuuden osalta. Se ei kuitenkaan ole pelkkää tiukkaa asiaa, vaan sen sivuilta löytyy monta inspiroivaa naista. Muiden muassa Virpi Mikkonen, Katja Kokko, Ina Mikkola, Mia Jokiniva ja Anne Kukkohovi kertovat oman tarinansa. Minäkin olen mukana ihan pienesti.

Kuten Karita sanoo: Vastuullisuus on chic tapa elää. 

Se on kepeää, kaunista ja ihanaa, ja siitä tulee hyvä mieli.

Karita itse vasta inspiroiva onkin. Tutustuin häneen aikoinaan hänen perustamansa vastuullisiin tuotteisiin erikoistuneen PR-toimiston Sugar Helsingin kautta. Meistä tuli ystäviä ja nykyisin hän on esikuvani paitsi vastuullisuudessa myös unelmien toteuttamisessa. Jos joku nimittäin on oman uransa ja unelmansa toteuttanut girlboss, Karita on. 

Kysyin häneltä, miten maailmaa muutetaan ja miten girlbossiksi tullaan.

Miten päädyit työskentelemään vastuullisuuden pariin?

Se on ollut aina itseeni sisäänkirjoitettu juttu. Vastuulliset valinnat tuntuvat make sense, ne ovat minulle maalaisjärkeä. Olen myös aika herkkä, ja minun on helppo kokea empatiaa esimerkiksi eläimiä tai luontoa kohtaan. Sen takia vastuulliset valinnat ovat helppoja. En halua riistää heikommassa osassa olevia omilla valinnoillani.

Työskentelin ennen toimittajana ja aloin erikoistua vastuullisuuteen: luontevin tapa minulle on viestiä siitä kevyesti, jokapäiväisten juttujen kautta. Kirjoitin muun muassa eettisestä muodista ja luomukauneudesta. Sitten perustin Sugar Helsingin, viestintä ja PR-toimiston, joka ottaa asiakkaikseen vain vastuullisia brändejä. Halusin näyttää, että myös vastuullisilla arvoilla on mahdollisuus tehdä kannattavaa liiketoimintaa. 

Millaisena näet tulevaisuuden maailman ja kuluttamisen?

Olen rehellisesti sanottuna todella huono visioimaan tulevaisuutta, esimerkiksi Suomen vegaanibuumi tuli minulle täysin (superiloisena) yllätyksenä. On ihan sairaan siistiä, että ihmiset eivät enää yksinkertaisesti halua olla osana lihan tehotuotantoa, joka ei vain tuota järkyttävää määrää kärsimystä mutta on myös merkittävä syy ilmastonmuutokseen.

Ilmassa on paljon mielenkiintoisia innovaatiota, esimerkiksi vaateteollisuuteen kehitetään Suomessakin kiinnostavia uusia tekstiilejä, kuten havupuukuitua, jolla on aito mahdollisuus olla vaihtoehto moniongelmalliselle puuvillalle. Jo olemassa oleva kotimainen Pure Waste on taas innostava esimerkki tekstiilijätteen uudelleenkäytöstä siten, että leikkuujätteestä prosessoidaan uutta lankaa. Uskon, että Pure Wastesta tulee vielä iso. Lisäksi näkisin jo lähitulevaisuudessa, että vaatekaupat alkavat myös vuokrata vaatteitaan.

Parasta on, että monet uusiobrändit ovat luonnostaan vastuullisia, eettisyys on uuden sukupolven start-upeille itsestäänselvyys, oli tuote tai palvelu sitten mikä tahansa.

Millainen on tulevaisuuden kuluttaja?

Nykyaikainen nainen tai mies ainakin meidän yhteiskunnassamme voi jo nyt helposti tehdä vastuullisia valintoja esimerkiksi ruoan tai muodin suhteen. Vastuullisuus on mielestäni älykästä, eleganttia ja puoleensavetävää. Se on myös todella voimauttavaa: olla tietoinen ympärillämme tapahtuvista epäkohdista ja sen tiedon kautta toimia toisin. Haluaisin ihmisille luottamusta siihen, että yksilön valinnoilla voi oikeasti vaikuttaa.

Miten girlbossiksi tullaan?

Kovalla työllä. Original girlboss uskaltaa luoda jotakin ihan uutta tyhjästä, on visiolleen uskollinen, toimii arvopohjaisesti ja osaa myös nauttia työnsä tuloksista eli toisin sanoen relata.

 

Kuva Karitasta myös Hyvin eletty -kirjan kuvannut ihana Ida Hanhiniemi

Share

Ladataan...

 

Miltä näyttää pari vuotta sitten värjätty hius?

Vastaus: paremmaltakin voisi näyttää, haha.

No ei vaisinkaan, olen oikeastaan ihan tyytyväinen hiuksiini. Latvat tosin kärähtivät edelliskesän purjehduksella auringon ja meriveden yhteisvaikutuksesta, eivätkä ole toipuneet ja tuskin toipuvat. Lääke olisi tässä kohtaa sakset, mutta niihin en ainakaan vielä tahdo tarttua. Tästä muuten näkee tosi hyvin auringon vaikutuksen: suojasin tuolla reissulla ihoni tosi tunnollisesti, hiuksia en lainkaan. Iho pysyi hyvänä, hiuksiin ilmestyi vaaleita raitoja, jotka katkesivat keskeltä kahtia. 

Mutta asiaan. Värjäsin hiukseni viimeksi vuoden 2016 tammikuussa ja aion pysyä tällä luomulinjallani ainakin toistaiseksi. Sanoisin, että ikuisesti, mutten uskalla luvata kuitenkaan. Ei voi tietää, millä tavalla hiukseni aikanaan harmaantuvat ja päädynkö sitten taas väripurkille. Tosin silloinkin päädyn kyllä aika satavarmasti ekokampaamon väripurkille. 

Lopetin hiusten värjäämisen kahdesta syystä. Ensimmäinen on oma ja ympäristön hyvinvointi. Monissa tummissa synteettisissä hiusväreissä on kemikaalia nimeltä PPD, eli parafenyleenidiamiini, tai sen johdannaisia. Se imeytyy verenkiertoon (!) ja voi ärsyttää ja allergisoida. Vaalennusaineissa PPD:tä ei ole, joten blondaaminen on siinä mielessä turvallisempaa. Se heikentää hiusta, mutta vaikutus jää siihen. 

Huolestuin aiheesta kunnolla muutama vuosi sitten, kun sain lievän reaktion hiusväristä. Olin kampaajalla, ja hiuksiani värjättiin samalla tummalla värillä kuin monta kertaa aiemminkin. Yhtäkkiä päänahkaani alkoi kirvellä ihan hirveästi. Turhamainen kun olen, suurin pelkoni ei tässä kohtaa suinkaan ollut terveyteni. Pelkäsin, että hiukseni tippuvat päästä. Väri pestiin pois ja kirvely lakkasi, mutta pelästyin kuitenkin episodia sen verran, että siirryin hennaväreihin joksikin aikaa. Vähitellen sitten unohdin asian ja palasin kampaamon synteettisiin väreihin.

Hiusvärien turvallisuus mietitytti minua silti aina välillä. Tutkimusten mukaan kampaajilla on  enemmän syöpiä kuin muulla väestöllä. On myös aika hirveä ajatus, mikä määrä kemikaaleja ympäristöön kulkeutuu, kun hiusvärit huuhdotaan päästä viemäriin. Kaiken lisäksi olin harmissani värjäyskierteestä, johon olin joutunut. 

Sitten on kuitenkin vielä toinen syy, kevyempi sellainen. Kun hiukseni värjättiin viimeksi puolitoista vuotta sitten, valitsimme kampaajani kanssa jälleen tummanruskean värin. Olin vuosia ajatellut, että olen hyvin tumma, joten ajatus oli vain korostaa omaa väriäni. No, lopputulos oli kaunis, mutta tosiaan hyvin tummanruskea, melkein musta. Yllättäen huomasin ajattelevani, että hiusteni väri sopi ihonsävyyni paremmin ennen värjäystä. Se kulahtaneeksi muuttunut peruspunaruskea siis, jollainen hiuksieni sävystä aina tulee, kun värjäyksestä kuluu tarpeeksi aikaa.

 

Tässä se vuoden 2016 alun hiusväri. Onhan se tosi kaunis ja huoliteltu, joo pakko myöntää. Mutta aika kaukana omasta väristäni, jos vertaa ylempään kuvaan.

 

Kuukaudet menivät, väri haalistui, mutta en kaivannut kampaajalle. Nyt on kulunut yli puolitoista vuotta, enkä edelleenkään ole tahtonut väriä päähäni. Oikeastaan vähän ihmettelen, että miksi ylipäätään olen värjännyt hiuksiani yläasteikäisestä saakka. Nyt kun oma väri on saanut kasvaa, olen aika tykästynyt siihen. Se ei olekaan niin tumma kuin luulin, mutta ihan kiva, kesäisin vaaleanruskea, talvisin keskiruskea. Latvat ovat toki vanhojen värien jäljiltä lähinnä oranssit, mutta ne kasvavat aikanaan pois. 

Ehkä tässäkin näkyy ikä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään niistä asioista, jotka minulle on syntyessä annettu. En halua peittää ihoani paksun meikkikerroksen alle, enkä värjätä omaa väriäni piiloon. Toki ymmärrän olevani aika onnekas. Minulla on hyvä iho ja hiusväri, joka on oikeasti ihan kiva. 

Mitä te ajattelette hiusten värjäämisestä?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Minulla ei nykyisin enää ole kesä-, syys-, kevät- ja talvivaatteita, takkeja ja kenkiä lukuun ottamatta tietenkin. Sen sijaan pyrin hankkimaan mahdollisimman monikäyttöisiä vaatteita. Siis sellaisia, joita voi eri lailla asustamalla käyttää melkein missä säässä tahansa. 

Olen ennenkin avannut vaatefilosofiaani, joka kuuluu lyhykäisyydessään näin:

Käytä vain vaatteita, joita rakastat. 

Yritän kaikessa elämässäni kulkea kohti vastuullisempaa kuluttamista. Ostaa vähemmän, rakastaa olemassa olevaa enemmän. Suosin luomua vaatteissa ja kosmetiikassa ja yritän hankkia kotiin ja ylleni vastuullisesti tuotettuja yksilöitä. Jos en löydä niistä mieleistäni tai budjettiini jotenkin sopivaa, ostan ketjuliikkeestä. Niissä suosin ekomallistoja. Tiedän, että ne ovat viherpesua. Toisaalta ketjuliikkeen ekologisesta mallistosta ostaminen on kuitenkin suora viesti valmistajalle: tätä me haluamme. Ja meillehän tuotetaan sitä, mitä me haluamme. 

Yritin joskus alkaa ostaa pelkästään vastuullisia vaatteita, mutta kokeilu jäi lyhytaikaiseksi. On aika sama, miten hyvin vaate on tuotettu, jos en pidä siitä ja se jää kaappiin roikkumaan. Mikään ei ole yhtä turha ostos kuin vaate, jota ei käytä. Uskon ja toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa kaikki vaatteet tuotetaan ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä kunnioittaen. Ja sitten jokaiselle löytyy myös tyylillisesti jotain toimivaa.

Mutta siis. Vaatteet, joita rakastan. 

Hankin tuon haalarin Portugalista, ja se on vaate, jota olen käyttänyt hirveästi koko kesän. Helteillä se meni sellaisenaan, mutta nyt ilmojen viilettyä puen sen alle valkoisen t-paidan. Niin se muuntautuu myös toimistokelpoiseksi. Kun sää vielä kylmenee, puen sen alle mustat, ohuet polvisukat. Niin nilkat peittyvät ja taas tulee lisää käyttöaikaa. Aion käyttää sitä koko vuoden. 

Tällaiset vaatteet ovat mielestäni juuri niitä parhaita. Kauniita, mutta käytännöllisiä, eivätkä yhteen vuodenaikaan sidottuja. En lopulta omista ihan kauheasti vaatteita, mikä on hyvä. Näissä asukuvissani vilahtelevat samat vaatteet vähän eri tavoin puettuna. Converseissa olen kulkenut koko kesän, ja tuo t-paitakin on jo toisessa kuvassa. Ryppyisenä, jälleen.

Entä sinä? Tiedätkö jonkun ihanan vastuullisen vaatemalliston, josta saattaisin tykätä? Ilmianna se!

 

Ps. Kuvat ovat piknikiltä Suomenlinnasta elokuun alusta. Yksi kesän parhaita päiviä, aurinkoa, viisauksia, girlpoweria ja vähän skumppaa. Juuri sitä, mitä elämään kannattaa säännöllisesti hankkia, sanoisin. 

 

Haalari Bershka, t-paita Lindexin sustainable-mallistosta, neule Lindex, tossut Converse, rannekoru Edbland, aurinkolasit Rayban. 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages