Ladataan...

Date & Kalen lämmin kookoscurry. Tykkäsin. 

 

Vuonna 2035 olen vegaani, me kaikki olemme. Nykyisenkaltainen ruokavalio ei ole riittänyt ruokkimaan 10 miljardiin kasvanutta maapallon väestöä. Ruokaa ei kasvateta enää pelloilla vaan suljetuissa kasvihuoneissa, jotka tuottavat toisilleen energiaa. Ne sijaitsevat avaruudessa, ja pellot on annettu luonnolle takaisin. Minulla on edessäni hampurilainen. Se maistuu ja tuntuu lihalta, mutta se ei ole koskaan eläintä nähnytkään. 

Olin viime torstaina Jalotofun järjestämässä kasvisruokaseminaarissa, missä puhuttiin tulevaisuuden ruoasta. Ja ylipäätään siitä, millainen tulevaisuus on ja onko sitä. Se sai ajattelemaan paljon.

Aloin yläasteella kasvissyöjäksi puhtaasti siksi, että rakastin eläimiä. En halunnut syödä niitä. Tosin ajatukseni eläimistä ja kasvisruoasta oli hieman omituinen. Katkarapupasta oli lempiruokaani, enkä pitänyt kanaa eläimenä. Sehän on lintu.

No, noista ajoista on tultu aika pitkälle, ja myös syyt kasvissyöntini takana ovat hieman muuttuneet. Rakastan eläimiä edelleen, mutta lisäksi olen alkanut yhä enemmän huolestua ympäristöstä. Karjatalous tuottaa enemmän ilmastopäästöjä kuin liikenne, ja suuri osa maailman soijasta ja viljasta kasvatetaan tuotantoeläinten rehuksi. Se on juuri sitä soijaa, jonka takia sademetsiä kaadetaan.

Maailman ruokavarat ovat jakaantuneet epätasaisesti. Meillä ylipaino on iso ongelma, jossain muualla ihmiset näkevät nälkää ja lähtevät vaeltamaan ruoan ja paremman elämän perässä. Mieti Syyriaa. Jos nykyinen meno jatkuu, Syyrioita tulee varmasti lisää. Toisaalta, jos kaikki eläinten rehuksi kasvatettu ruoka annettaisiin ihmisille, meillä olisi kaikilla tarpeeksi. 

Lisätään siihen eläinten elämän arvon unohtaminen, tungetaan ne tehtaisiin, tuotetaan niitä kuin tavaroita ja teurastetaan ne sitten raa'asti. Karjataloudessa ei ole mielestäni yhtään mitään järkeä. Se tuhoaa elämiä monella tavalla, se tuhoaa tätä maapalloa. Ja tämä maapallo on ainoa, joka meillä on. 

Ihminen eroaa muista tämän planeetan asukkaista siinä, että meillä on mahdollisuus muuttaa asioita. 

 

Voimme tehdä hirveästi pahaa. Tai voimme tehdä hirveästi hyvää. Kumpi voittaa, jää nähtäväksi.

 

Ruokavallankumous-seminaarissa syötiin suomalaisesta soijasta tehtyä tempeä ja Jalotofun uutta Vegeström-punajuuripihviä.

 

Paljon hyvääkin tapahtuu koko ajan. Tiesittekö, että Suomessa viljellään jo soijaa? Hyvin vähän, mutta kuitenkin. On kehitetty lajikkeita, jotka pärjäävät täällä pohjoisessa. Ne eivät ole yhtä tuottoisia kuin etelän lajikkeet, mutta satoa saadaan. Saimme maistaa Arolan luomutilalla viljellystä soijasta tehtyä tempeä. Se on ehkä tulevaisuutta. Toivon, että se on.

Biotekniikan tohtori ja tutkija Lauri Reuter puolestaan visioi pellottomasta tulevaisuudesta. Maatalous tuhoaa ympäristöä, ja ympäristö vastaa takaisin ilmasto-ongelmilla ja sään ääri-ilmiöillä. Tulee kuivuutta, tulvia, myrskyjä, kasvuolosuhteet muuttuvat. Noidankehä on valmis. 

Mutta jos kasvien viljely siirretään suljettuihin biofarmeihin, ongelma poistuu. Ympäristö ei vaikuta niihin, eivätkä ne ympäristöön. 

Reuter puhui myös siitä, miten mikrobeilla ja bakteereilla voidaan tulevaisuudessa tehdä vegaanipihvi, joka maistuu ihan pihville. Eli laboratoriossa luodaan täysin oikea koostumus tutuille eläinperäisille ruoille, mutta eläimet jätetään rauhaa. Vegaanista vai ei, kas siinä kysymys.

Henkilökohtaisesti minua ei lainkaan haittaa, jos vegaaniruoka maistuu tai muistuttaa lihaa tai maitotuotteita. Minulla ei ole koskaan ollut mitään niiden makua vastaan, en vain tahtoisi, että kukaan joutuu kuolemaan vuokseni. Pärjään toki myös ilman niitä makuja, mutta monille ihmisille juuri se tuntuu olevan kynnyskysymys. Halutaan se verinen pihvi, ei mitään kasviproteiinista valmistettua korviketta. Tulevaisuudessa se on mahdollista.

Minut seminaari sai toiveikkaaksi ja jälleen kerran miettimään omia valintojani. En pidä kauhean pahana sitä, että syön vähän maitotuotteita, mutta voisin toki olla ihan tyytyväinen ilmankin. En elä ihan niin kuin uskon pääasiassa omaa laiskuuttani,

ja se ei välttämättä ole ihan paras tapa elää.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...


 

Seuraan Facebookissa monia eläinoikeus- ja ympäristöjärjestöjä. Siitä taas seuraa, että aamukahvini menee välillä väärään kurkkuun feedini kauhutarinoista.

Niin kävi yhtenä aamuna viime viikolla. Kerron teille tämän nyt, mutten jatka kauheuksilla. Lue siis rauhassa, mutta lue tämä pieni pätkä. Se on tärkeää.

Meinasin tuona aamuna tukehtua kahviini, koska eräällä videolla survottiin elävää kanaa silppuriin. Video kertoi kananmunatuotannosta. Valitettavasti kanojen kohtalo ei ole liioittelua, eikä tätä ei tapahdu vain Kiinassa. Suomi ei ole millään tavalla eläinoikeuksien mallimaa. Meilläkin laitetaan kukonpojat silppuriin:

Käytännössä jokaista kanaa kohden kuoriutuu myös yksi kukko. Näillä kukonpojilla ei kuitenkaan ole käyttöä eläintuotannossa. Siksi munantuotantoa varten haudotut untuvikot lajitellaan sukupuolen perusteella pian kuoriutumisen jälkeen. Kanat päätyvät kasvatuskanaloihin, mutta kukkopoikaset tapetaan lain sallimilla tavoilla kaasulla tai silppurilla noin vuorokauden iässä.

Lainaus on Animalian sivulta, koko tekstin voit lukea täältä.

Olen vegaanitieltä repsahdettuani syönyt silloin tällöin luomumunia. Videon katsottuani päätin siltä istumalta, että tähän kotiin ei enää kananmunia osteta. Se on syyskuun hyvä päätökseni. Ja nyt päästään asiaan. 

Noora & Noora -blogissa on kiva haaste. Noorat päättivät syödä kolme kertaa viikossa lounaalla kasvisruokaa ja haastoivat lukijat mukaan. Kolme kasvislounasta viikossa on aika helppo ja vaivaton uusi tapa, eikö? Jos on tottunut syömään paljon lihaa, olo kevenee ihan varmasti ja samalla tulee tehneeksi pienen hyvän teon eläinten ja ympäristön hyväksi.

Ryöstin Noorien idean ja muokkasin sitä hieman. Teen joka kuukausi pienen hyvän vegeilyteon ja haastan teidät mukaan tekemään samalla jonkin omaan elämään ja ruokavalioon sopivan vegemuutoksen. Se voi olla vaikka lounasvegeily, kasvisruokamaanantai, voit korvata maidon kasvismaidoilla tai voidella joka toisen leivän kasvislevitteellä, esimerkiksi kuvassa olevalla Urtekramin Punajuuri-piparjuurella. (Olen ihan koukussa siihen, maistuu punajuuren ja wasabin sekoitukselta.)

Minun tekoni syyskuussa on siis se, etten enää osta kananmunia kotiin. Voin silti edelleen syödä kodin ulkopuolella ruokia, joissa on käytetty munia. Näin päätöksestä ei tule liian hankalaa.

Luulen nimittäin, että juuri liian isot päätökset ja suuret muutokset ovat ne, joihin moni hyvä asia kaatuu. Minä olen luonteeltani nopeasti innostuva, kaikki tänne heti nyt -tyyppi, mutta itsekurini on olematon. Alkuinnostukseni kantoi vegaanihaastetta 2,5 kuukautta. Sitten itsekuri lopahti.

Kun uusia hyviä juttuja omaksuu elämäänsä pikkuhiljaa ja yksi kerrallaan, muutoksista tulee helpommin pysyviä. Uuden tavan oppii parissa kuukaudessa, ja sitten siitä tulee automaattinen valinta. Kerron teille esimerkin. 

Ennen koiria vihasin aamuliikuntaa, enkä koskaan olisi vapaaehtoisesti lähtenyt aamulenkille. Koirien myötä tapa oli pakko muuttaa.

Jo monta monta vuotta olen rakastanut aamulenkkejä.

Nyt ei ole pakko muuttaa mitään, mutta mahdollista se on. Jos innostuit tästä haasteesta, olisi ihana kuulla siitä!

Kivaa viikkoa, murmelit. 

 

Urtekramin levite saatu testiin blogia varten. 

Share

Ladataan...

 

Se, että Helsingin Vaasankatu on täynnä vegeruokaa. Siellä on muun muassa uudehko vegaaninen kahvila ja joogastudio Roots Helsinki. Ihanaa matchavohvelia ja vegehampparia. 

Se, että olin siellä lounaalla parin kaverini kanssa, jotka ovat alkaneet syödä kasvispainotteisesti. 

Se, että Lidl on luopumassa virikehäkkikanojen munien myynnistä.

 

 

Se, että Yosalta on tullut uusi kreikkalaisen jugurtin tyyppinen kauratuote. En ole vielä ehtinyt maistamaan, mutta pian aion. 

Se, että Lushilla on meneillään kamppis, jossa kolmea tyhjää sampoo- tai hoitoainepulloa vastaan saa kiinteän sampoopalan. 

Se, että maailma muuttuu vähän kerrallaan. 

Se, että Lovia valmistaa kauniita laukkuja kierrätetystä sekä hirven, luomulampaan ja kalan nahasta.

Se, että Doyouyogalla on ilmainen 30 päivän kokeilujakso, jossa saa joka päivä uuden 10 minuutin joogatreenin. Ja ohjaaja on ihana!

Se, että Instagramissa on sellaisia tilejä kuin @pumpkintheraccoon: pelastettu pesukarhu, joka asuu kahden rescuekoiran kanssa, ja naurattaa joka kerta.

 

 

Share

Pages