Ladataan...

Muutan helmikuun puolivälissä uuteen kotiin. Omaan kotiin ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen. On jo aikakin. 

Meinasin tukehtua, kun tajusin, että nämä vuodet tässä kivassa, mukavassa, hyvässä paikassa sijaitsevassa, talvella jääkylmässä, kesällä läkähdyttävässä, huonosti äänieristetyssä vuokrakaksiossa, jossa ei ole lainkaan säilytystilaa, ovat maksaneet minulle piirun verran alle 40 000 euroa.

40 tonnia vuokraan! Jumantsuikka. Jos olisin maksanut nämä vuodet omaa asuntoa, iso osa tuosta summasta olisi päätynyt taskuuni. Sen sijaan koko potti painaa nyt vuokranantajani taskussa. 

En nyt sano, että kadun tänne muuttamista, mutta pois olisin kyllä voinut muuttaa hieman nopeammin.

Kun muutin tänne, meillä oli eksäni kanssa iso omistusasunto myymättä, ja minulla oli määräaikainen työsuhde. En olisi saanut lainaa. Lisäksi olin puolet ajasta huumaantunut uudesta vapaudestani ja puolet näin painajaisia, joissa rahani eivät riittäneet, sain potkut koeajalla ja se iso yhteinen rivarimme  jäi myymättä ja minä kahden asunnon loukkuun. Vaikka joku hullu olisi antanut minulle lainaa, en olisi ottanut sitä vastaan. 

Nämä asianhaarat selittävät ensimmäisen vuoden vuokralla asumisesta. Seuraava vuosi menee puhtaasti mukavuudenhalun piikkiin. Ja viimeiset puolitoista olen odotellut uuden asuntoni valmistumista. Note to yourself: uudisasunnon ostaminen on taloudellisesti typerää, jos sen rakentaminen pakottaa asumaan vuokralla pidempään. Tätä päätöstäni en kuitenkaan kadu. 

Ostin uudisasunnon, koska se oli selkeästi edullisempi (tavallaan) kuin vanhat asunnot samalta alueelta. Syy: vanhoissa asunnoissa on huonompi pohjaratkaisu (= tarvitaan enemmän neliöitä), enemmän rasitteita (= kovempi vastike) ja lisäksi niistä ihan jokaikinen näytti siltä, että haluaisin tehdä ison remontin ( + >20 000 e). 

Asun nyt kaksiossa ja muutan kaksioon. Uusi asuntoni on muutaman neliön pienempi kuin tämä nykyinen, mutta siinä ei ole hukkaneliöitä. Lisäksi siinä on hurjasti säilytystilaa (hyvästi korit ja vaaterekit) ja koko asunnon levyinen parveke. Olen niin kaivannut sellaista: paikkaa, jossa voin olla ulkona ja pysyä silti kotona. 

Muutan myös noin viisi minuuttia kauemmas keskustasta. Juuri sen rajan taakse, mistä minun on edullisempaa ostaa asunto kuin vuokrata sellainen. Asumiskustannukseni tulevat muuton myötä laskemaan yli satasella kuukaudessa, tietenkin olettaen, etteivät korot nouse yhtäkkiä älyttömästi. Mutta vaikka ne nousisivat, olen laskenut, että voisin hätätilanteessa maksaa asumisesta pari sataa enemmän kuin nyt maksan.

Tämä on neljäs omistusasuntoni, joten en pidä asunnon omistamista kovin ihmeellisenä asiana tai isona riskinä. Ihan samoin se vuokrakin pitää maksaa. Ei lainan maksaminen ole sen kummoisempaa. Asunnon voi aina vuokrata, ja omani on nousevalla alueella ja pieni kaksio. Pienille asunnoille on kova kysyntä ja olen laskenut, että pystyisin kattamaan vuokratuloilla ainakin suurimman osan sen kustannuksista.

Toki asunnon voi aina myydäkin, mutta minä olen päättänyt, etten myy ilman pätevää syytä. Jaa, että miksi? Siksi, että asunnon ostamisessa en ole tehnyt pahoja virheitä, myymisessä kyllä. Eikä niistä pahin ole se, kun teimme 30 tonnia tappiota sen erorivarin myynnissä (oli huonoista huonoin aika myydä ja se oli iso, kallis asunto, josta todella halusimme eroon). Ehei, pahin virheeni on se, että myin ensimmäisen omistusasuntoni muuttaessamme yhteen seitsemän vuotta aiemmin. Tuo 19 neliön lauttasaarelaisyksiö maksoi 80 000 euroa, kun ostin sen vuonna 2004. Itken verikyyneleitä ajatellessani, mikä sen arvo olisi tänään. 

Summa summarum: Jos budjettisi suinkin sallii, osta asunto. Ja jos se on pieni asunto hyvältä alueelta, etkä välttämättä tarvitse siihen kiinnittämiäsi rahoja, älä hullu myy sitä! 

Ai niin: kuvassa on sisustussuunnitelmani. Mitä tykkäätte?

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Hei murmelit, ihmeellistä vuotta 2018!

Moni kai lupaa tähän aikaan tehdä parannuksia elämäänsä. Syödä terveellisemmin, liikkua enemmän sun muuta sellaista. Ihan hyviä juttuja nuo, mutta minä en lupaa mitään sinne päinkään. Lupaan ihan vain tehdä tästä vuodesta ihmeellisen ja lisätä jokaiseen päivään edes ripauksen luksusta. Näin se tapahtuu:

 

 

KAHVI. Olen nyt melkein pari vuotta keittänyt kahvini mutteripannulla ja lämmittänyt sen seuraksi kermaista kauramaitoa. Maistuu todella erilaiselta kuin perusaamukahvi, voin luvata. Lupaus 1: juo vain hyvää kahvia. 

 

KOTIASU. Olen aina ollut vähän ymmälläni ajatuksesta, että kotona (tai mökillä ynnä muissa sellaisissa paikoissa) pukeudutaan vanhoihin verkkareihin ja hengaillaan tukka takussa. Miksi ihmeessä? Elämä tuntuu kotonakin aika paljon hurmaavammalta, jos yllä on jotain kaunista. Silkkipyjamaa en viitsi enää edes mainita, mutta miten olisi kaunis aamutakki tai samettiverkkarit tai vaikka vain mustat legginsit ja pitkä, pehmoinen neuletakki? Lupaus 2: pidä vain nättejä kotiasuja.

 

RUOKA on osa kaunista elämääni. Yritän pysähtyä sen äärelle ja keskittyä siihen. Arvostaa sitä ja asetella sen kauniisti. Syödä niitä makuja, joista nautin ja ruokaa, joka oikeasti ravitsee minua (plus välillä croisantteja ja hillotoasteja, koska eihän ilman niitä elämä ole hyvää). Suosikkiaamiaiseni on avokadoleipä. Se tekee ihan tavallisesta arkiaamusta vähän paremman, samoin kuin se mutteripannulla keitetty kauralatte. Lupaus 3: syö hyvin. 

 

 

TEKSTIILIT. Edellisessä elämässäni lentoemäntänä yövyin työmatkoilla hienoissa hotelleissa. Se ei ole niin glamöröösiä kuin miltä kuulostaa, siltä yleensä valvoin ne yöt. Hotellien sänkyjä kuitenkin rakastin ja halusin kotiin samanlaisen muhkeuden. Sen saavuttamiseen tarvitaan jättityynyjä eli huomattavasti normaalia tyynykokoa suurempia yksilöitä. Tavallisilla littatyynyillä on turha kuvitellakaan luovansa kotiin hotellitunnelmaa.  

Hotellien lakanat ovat useimmiten hienoa (ja kallista) pitkäkuituista puuvillaa, ja lisäksi ne mankeloidaan. Minua ei haittaisi, jos joku tahtoisi mankeloida lakanani, mutta itse olen moiseen liian laiska. Siksi olen korvannut egyptiläisen puuvillan pellavalla. Pellavalakanat tuntuvat pehmeiltä ihoa vasten ja näyttävät kivan rouheilta. Niitä ei myöskään tarvitse silittää, koska pellavan kuuluu olla vähän ryppyistä. Täydellinen keksintö!

Paksu, eettinen villamatto on pehmeä jalkojen alla. Perinteinen marokkolainen Beni Ouarain -matto kestää sukupolvelta toiselle, ja sen tekijä saa kunnon korvauksen. On aika ihana omistaa jotain näin kaunista.

Uuteen kotiini onkin tulossa enemmän juuri tätä henkeä, vaivatonta, eleetöntä luksusta.

Lupaus 4: hanki luonnonmateriaaleista valmistettuja tekstiilejä, jotka muistuttavat hotelleista ja kaukaisista maista. 

 

VALAISTUS. Kodin tunnelma muuttuu toiseksi, kun sammuttaa kattovalon ja vaihtaa epäsuoraan valaistukseen. Asettele eri puolille kotia tunnelmavalaisimia, valoköynnöksiä ja kynttilöitä. Lupaus 5: sammuta kattovalo.

 

 

KUKAT. Okei, ette tarvitse minua kertomaan tätä, mutta ihminen kaipaa luontoa ympärilleen, tiedosti sen tai ei. Kasvit kaunistavat kotia, rauhoittavat mieltä ja kosteuttavat ilmaa.

Päätin kauan sitten, että kotonani on aina tuoreita kukkia. Ne ovat pientä ylellisyyttä, ja uusi kukkakimppu tekee minut aina iloiseksi. Kesällä kukat voi myös kerätä ulkoa, jos budjetti on tiukka.

Leikkokukkien lisäksi täällä pitää majaa iso valikoima viherkasveja. Ne ovat seurallisia olentoja ja viihtyvät lähekkäin. Silloin ne luovat ympärilleen oman mikroilmaston ja voivat paremmin. Kasvien suhteen enemmän on siis enemmän. Lupaus 6: tuo luonto sisään.  

 

 

TUOKSU. Tuoksut kantavat mukanaan muistoja ja luovat tunnelmia. Minulla on kaksi suosikkituoksua, joista toista käytän päivällä ja toista juhlissa tai muuten vain iltaisin (joskus myös päivällä, jos päivä tarvtsee erityistä hohtoa). Tuoksumakuni ei ole ihan perinteinen, tykkään jännittävistä, tummista, hieman maskuliinisistakin tuoksuista. Molemmat tuoksuni ovat nenääni jollain tavalla mystisiä ja ylellisiä, ja varsinkin iltatuoksuni Chanelin Misia on hieman erikoinen. Itse rakastan sitä, mutta se ei varmasti ole tuoksu, jonka jokainen valitsisi ylleen. Sillä ei ole väliä, sillä tuoksuissa (kuten kaikessa muussakin) kannattaa valita se, jossa itse tuntee olonsa ihanaksi. Lupaus 7: tuoksu ihanalle.

 

 

VAATTEET. Kun olen pukeutunut asuun, jonka tunnen omakseni, kaikki muukin tuntuu vähän helpommalta. Ja päin vastoin. Huonot asupäivät yritän välttää valitsemalla vaatteet illalla valmiiksi. Niin ei tule aamukiireessä vedettyä ylle outoa yhdistelmää tai asua, josta ei oikein tykkää.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan mukavuutta, väljyyttä ja luonnonmateriaaleja. Olo ei ole mukava vaatteissa, jotka eivät näytä minulta, kiristävät tai ovat niin hankalia, että niitä joutuu miettimään. Haluan unohtaa vaatteet, jotka ovat ylläni. Se on minulle luksusta. 

Tavoitteeni on, että minulla olisi pelkkiä lempivaatteita. Arvostan niitä, joten hoidan niitä hyvin. Suojaan kengät, korjaan reiät, harjaan nukan pois kashmirkammalla. Lupaus 8: pukeudu vain lempivaatteisiisi.

 

 

AROMATERAPIA. Olin ennen joulua joogasalillani ja sanoin ohjaajalleni, että vähän väsyttää tämä jatkuva pimeys. Hän käski sulkea silmät ja katosi jonnekin. Palatessaan hän sanoi: haista. Mistä tuoksusta pidät eniten? Hän käytti nenäni alla ehkä kymmenen tuoksua, joiden joukosta valitsin sen yhden, jota siinä hetkessä eniten tarvitsin. Se oli Frantsilan Eukalyptus -eteerinen öljy, joka piristää ja raikastaa. Vuoden ensimmäinen ostokseni olkoon tuoksulyhty, joka levittää eukalyptuksen aromin koko kotiini.

Aamulla olen jo vuosia sipaissut ranteisiini Frantsilan aamuöljyä. Jos illalla on levoton olo, suihkautan vuodevaatteisiin rauhoittavaa iltatuoksua. Lupaus 9: herättele mielentiloja tuoksuilla.

 

 

ASTIAT. Juon kaiken vedestä kahviin koristeellisista laseista, syön ruokani kauniilta lautasilta, keräilen vanhoja, kauniita aterimia. Koska miksipä en? Lupaus 10: tee arkisetkin asiat mahdollisimman kauniisti.

 

Kaunista, taianomaista vuotta! Kiitos, kun olette siellä.

 

Kuva minusta: Satu Nyström

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Istun täällä uudessa silkkipyjamassa ja kuuntelen, kun Bob Dylan laulaa joulusta. Bobiin olen päätynyt kuunneltuani ensin Sian, Weeping Willowsin ja Michael Bublén joululevyt läpi ja ärsyynnyttyäni Jouluradion rallatuksiin. Kävin myös kuuntelemassa joulukonserttia ja Tuomiokirkossa laulamassa kaikki klassikot Heinillä härkien kaukalosta Sylvian joululauluun, havaitsin, että en edelleenkään osaa laulaa ja laulaminen on sitä paitsi todella rankkaa, jos sitä ei ole harrastanut vähään aikaan (noin 15 vuotta on varmaan relevantti veikkaus). Kivaa oli silti, tuli joulumieli.

Mutta nyt on vähän joululauluöverit. Aion silti kestää vielä kaksi päivää, jouluhan on kerran vuodessa vaan...

Juuri nyt kaikki on kovin hyvin. Vatsa täynnä ennakkojoulun herkkuja (se jälkkäri numero kolme oli kyllä ehkä vähän liikaa), jaloissa kaksi unista koiraa, tuikuissa palavat kynttilät. Silkkipyjamaan olen vakavasti ihastunut. Maailman mukavin vaate! En tahtoisi mitään muuta päälleni laittaakaan. Ennustan meille pitkää ja onnellista yhteistä elämää. 

Silkkinen ystäväni on lahja minulle. Minulta. Se yllä elämä tuntuu jotenkin aika ylelliseltä, kauniimmalta. Arjesta tulee ihanampaa, kun ympäröi itsensä ihanuuksilla. 

Hyasinttini tuoksuvat, amaryllis availee varovasti nuppujaan ja vuosi sitten ostamani joulukaktus (tai ehkä syyskaktus?) on puhjennut kukkimaan. Jaksan aina hämmästyä oudosta viherpeukalotaipumuksestani. Kukkani joko kuolevat välittömästi tai viihtyvät luonani hyvinvoivan oloisina, vaikka kastelen, kun muistan, ja vaihdan mullat ehkä viiden vuoden välein. 

Nyt paketoin vielä viimeiset lahjat ja toivotan teille

ihanaa joulua, olkoon se täynnä taikaa!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages