Ladataan...

Yksi tämän hetken tavoitteistani on oppia tekemään parempaa visuaalista sisältöä. Lue: valokuvamaan ja käsittelemään kuvia paremmin. Aloitin jälkimmäisestä, koska Suomen talven valo-olosuhteet ovat omiaan lannistamaan harrastelijakuvaajan. Minut ainakin.

Olin jo hankkimassa Photaria, mutta sitten aloin miettiä. Onkohan siinä järkeä? Mitä sillä Photarilla oikein voi tehdä sellaista, mitä ei voi tehdä ilmaisilla tai edullisilla sovelluksilla? Kysyvä ei tieltä eksy, joten minä kysyin asiaa kahdelta ammattikuvaajalta ja yhdeltä Art Directorilta (pitää olla perusteellinen). Vastaus: Photoshoppia tarvitaan painotuotteiden käsittelyyn ja jos haluat tehdä kuville jotain oikein hienoa.

Samma pä finska: ”Sä et Anna tartte sitä.”

Melkein kaiken voi siis nykyisin tehdä kännykän ilmaisilla ja edullisilla kuvankäsittelysovelluksilla. Kiva tieto, mutta ei riitä kovin pitkälle. Miten siis kuvista tehdään hienoja (kyselin tätä näiltä samaisilta ihmisiltä ja jotain olen ehkä itsekin oppinut vuosien varrella ja ihania Instagram-tilejä benchmarkatessani). 

Ennen kuin alkaa käsitellä kuvia, pitää ensinnäkin miettiä, mitä niiltä haluaa. Millaisista kuvista pitää? Haluaako väriä? Vai draamaa? Vai sellaisia vaaleita kuvia, jotka ovat pitkään olleet tosi in? Ei ole yhtä yleispätevää kuvankäsittelyohjetta, vaan ensin pitää selvittää, mistä oikein tykkää (ohje joka pätee kuvankäsittelyn lisäksi esimerkiksi elämään). 

Jos haluaa värikkyyttä, kannattaa nostaa saturaatiota. Jos taas kaipaa harmonista vaaleaa kuvamaailmaa, silloin saturaatiota on yleensä laskettu ja valoa lisätty. Draamaa saa kontrastilla, rakeisuudella, vinjetillä ja valoa vähentämällä.

Sitten se yhtenäisyys, monen kompastuskivi. Itse olen kuvien (ja elämän) suhteen välillä turhan spontaani ja tunteiden vietävissä. Se tarkoittaa, että räiskäisen esimerkiksi Instagramiin välillä ihan mitä sattuu. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, mutta jos jostain syystä haluaa luoda sinne harmonisen maailman, silloin tämä taktiikka ei toimi.

Ensinnäkin, jos haluaa itselleen yhtenäisen kuvamaailman, kuvat kannattaa käsitellä suunnilleen samalla tavalla aina. Filttereitä on hyvä olla käytössä yksi tai kaksi. Ei viittä, kuten allekirjoittaneella ennen kuin aloin perehtyä asiaan. Kuvafiidin voi myös suunnitella etukäteen. Tässä auttaa sovellus nimeltä Mosaico (keksin tämän muuten Unelmaduunarit-podcastista, missä haasteltiin valokuvaaja Janita Autiota, vink, vink). 

 

Pyysin tätä kirjoitusta varten erästä ammattikuvaajaa arvoimaan oman Instagram-fiidini. Tässä hänen vinkkinsä teillekin (huom. siivosin fiidin tämän keskustelun jälkeen lievästi masentuneena, vitsi):

- Käytä rohkeasti valoa ja väriä.

- Vaihtele kuvakulmia, kuvaa välillä vaikka ihan läheltä tai hyvin matalalta.

- Karsi. Julkaise vain parhaat kuvat, tarvitaanko näitä kaikkia? Mieti, onko kuva tarpeeksi hyvä julkaistavasti (selvästi aika moni ei ollut, buahhahhaa).

- Aitous kiinnostaa. Unohda lavastaminen, älä asettele koiria riviin.

Omat kuvat kiinnostavat (tämä on ihan kai tutkittua, Annan huomio. Varsinkin hymyilevät kuvat viehättävät muita ihmisiä.) Katso kameraan, älä maahan (inhoaako joku muukin kameraan katsomista...?).

- Älä tyydy ekaan kuvaan. Pari kuvaa yhdestä aiheesta riittää. Mieti kuvavalintaa ja aiheita.

 

 

No niin, kun aiheet ja kuvakulmat sun muut on säädetty, on kuvankäsittelyn aika. Miten ja millä niitä kuvia sitten käsitellään? No esimerkiksi näin. 

 

KUVANKÄSITTELY PUHELIMELLA, ELI PARHAAT SOVELLUKSET JA MITÄ NIILLÄ TEHDÄÄN:

 

- Käsittele kuva muuten ensin, lisää filtteri viimeisenä.

- Suorista kuva.

Rajaa kuva.

- Säädä valoa. Usein valoa kannattaa vähän lisätä, mutta joskus valon vähentäminen tekee kuvasta dramaattisemman. Valo tekee kuvasta jännittävän. Valoa voi lisätä myös eri sovellusten light leak -ominaisuuksilla. Tällainen on muun muassa Afterlightissa ja ColorStoryssa.

 

 

- Säädä lämpötilaa. Sisäkuvissa lämpötilaa kannattaa yleensä laskea, niin keltaisuuden saa pois. 

- Saturaatio voimistaa värejä, kontrastin lisääminen tuo vähän dramatiikkaa kuvaan.

- Vinjetti tummentaa kuvaa reunoilta ja tuo siihen old school -tunnelmaa. Se lisää myös syväterävyyttä.

- Rakeisuudella saa lisää filmimäisyyttä.

 

- Snapseedillä voi muokata halutessaan vain jotain osaa kuvasta. Sillä voi esimerkiksi lisätä tiettyyn kohtaan kylläisyyttä tai valoa. Näin kuvan tiettyä kohtaa pystyy korostamaan tai häivyttämään.

 

- Retouchilla voi poistaa kuvasta ylimääräisiä asioita. Tulos näyttää huonolta photoshoppaukselta (voi tosin olla tekijästä kiinni), mutta Instassa tätä tuskin moni huomaa. 

 

- Snapseedin Portrait-filtteri poistaa rypyt ja epätasaisuudet. Jos alan näyttää täällä yllättävän sileäihoiselta, tiedätte, mitä olen tehnyt. 

 

- Mosaicolla voi suunnitella Instagram-fiidinsä.

Canvalla voi lisätä kuvaan tekstiä tai järjestellä kuvat esimerkiksi blogiin limittäin ja erikokoisiksi. Kaikki tämän postaukset kuvaparit on tehty Canvalla. 

 

- VSCO:lla on ihania filttereitä. Laita Pinterestin hakuun: VSCO filter, niin näet, millaista jälkeä milläkin filtterillä tulee. Itse käytän tällä hetkellä HB1-filtteriä. Tykkään usein vähän dramaattisista kuvista. Lisään tai poistan hieman valoa ja lisään kontrastia. Ulkokuviin lisään lämpöä, sisäkuvista yleensä poistan sitä. Terävöitän myös kuvia hitusen. 

 

Onko sinulla suosikkisovellusta tai -ominaisuutta? Jaa tietosi!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

 

Hei tyypit, oletteko vielä siellä?

Pahoittelut parin viikon hiljaisuudesta. Paljon tapahtui, ja tahdoin pienen hengähdystauon. Lensin Lissaboniin ja takaisin, otin junan Portoon, nukuin monta yötä pastellitalossa, söin aamiaiseksi croissantteja ja vaaleaa leipää, join hirveän määrän kahvia ja aika monta viiniäkin (se siitä ayurvedasta).

Netissä en juuri ollut. Se oli ihanaa, kauhean vapauttavaa. Kurkkasin pari kertaa päivässä, mitä ihmisilleni kuuluu, muuten puhelin oli jossain laukun pohjalla. Menin nukkumaan myöhään ja heräsin myöhään, rakastin sitä.

Sitten tulin Suomeen, säädin itseni työrytmiin, katselin ikävöiden Instagram-kuvia jyrkistä kaduista ja karkinvärisistä kaakeleista ja avasin opinnäytetyön. Se on melkein valmis, vaikka vielä kesällä meinasin heittää hanskat tiskiin ja jättää koko homman sikseen. Niin työläältä se hetkittäin tuntui, ja niin kiehtovalta sitten toisinaan. Vähän kuin elämä itsessään, tuo opiskelu.

Voisin sanoa nyt, että siksi en ole ollut täällä. Koska Lissabon ja koska koulu. Mutta silloin en olisi ihan rehellinen. 

 

 

Toki myöhäisiin iltoihin ja pitkiin aamuihin ja kuumilla tuulisilla kaduilla haahuiluun, kahvin- ja viininjuontiin, portugalilaisten koirien rapsutteluun, leivonnaisten syöntiin ja kulkuneuvoissa istumiseen meni aikaa. Olin sitä paitsi vähän poikki. Menolennon nojasin päätäni ikkunaan kuulokkeet korvissa enkä edes ehtinyt tylsistyä, niin hyvin viihdyin ajatuksissani. Tahdoin olla vain, leijua elämän mukana ja olla hetken ihan tuottamaton. Ja se opinnäytetyökin otti osansa, toki. 

Vaan totuus on, että tarvitsin vähän aikaa miettiäkseni vastausta kysymykseen: Mitä sä Anna oikein haluat. 

Nyt se alkaa olla selvillä. Lopetan tällaiseen ärsyttävään cliffhangeriin ja sanon vain, 

ihanaa olla täällä. Olikin jo ikävä.

 

Kuva minusta: Saara Helkala

 

Lue myös:

Currently under construction

Kotona maan äärissä

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

 

 

 

Ladataan...

 

Lasipulloon pakattu suihkugeeli palasina lattialla, toinen lasipurkki keittiön laatoilla, rasvatahra kalleimmassa takissa, puhelimen ruutu ehjänä viikon, pitsakastiketta valkoisessa silkkikimonossa...why oh why, miksi juuri nyt, kun en oikein voisi ostaa uutta, kysyn ja sitten kohautan olkiani.

Olen alkanut suhtautua aika filosofisesti materiani hajoamiseen. En jaksa hermostua. Kaipa tämä on universumin tapa näyttää se, minkä sellaisina Jurmo-hetkinä jo tiedän: se on vain tavaraa.

Olen nyt tehnyt pari kuukautta nelipäiväistä viikkoa ja saanut siis viidenneksen huonompaa palkkaa kuin yleensä. Se viidennes on aika paljon, vaikka veroprosentti tuleekin vastaan, kun asuu yksin kaksiossa Helsingissä, ruokkii kahta koiraa ja on addiktoinut kauniisiin esineisiin.

Paitsi että tuo viimeinen ei ehkä olekaan enää totta.

Nyt kun minulla on vähemmän rahaa, suojelen sitä enemmän kuin ennen. Ei tee mieli shoppailla, koska joudun valitsemaan, että shoppailenko vai menenkö vaikka Sidewaysiin. 

 

Tähän väliin kerrottakoon, ettei palkkani ole koskaan mikään superhyvä ollut. Siis suhteutettuna asuinpaikkaani ja siihen, että maksan kaiken yksin. Ei minulla esimerkiksi ole varaa ostaa jotain Arelan neuleita, vaikka kuinka haluaisin (kyllä, haluaisin). Tai sitten en osta kuin kaksi vaatetta vuodessa (mikä ehkä tosiaan olikin se pointti). Olen silti aina pitänyt itseäni ihan kivasti toimeentulevana. Tai pidin, ennen kuin puhuin kahden ystäväni kanssa.

Toisen mielestä neljän tonnin palkka ei ole kovin kummoinen. (Minä mietin, että jos (kun!) palkkakuitissani joskus lukee moinen summa, niin JEE.) Ystäväni itse luonnollisesti tienaa varmaan kutosella alkavan rahamäärän kuussa. En ole viitsinyt kysyä, koska olemme niin eri aloilla, ettei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä.

Toinen ystäväni ansaitsee tällä hetkellä noin 500 euroa enemmän kuin minä normaalisti. Hän aikoo pyytää palkankorotusta.

Ehkä minunkin pitäisi. 

 

Minun nelipäiväisen viikkoni palkka alkaa kakkosella. Se olisi liian vähän, jos tekisin töitä viisi päivää viikossa. Sillä ei voi shoppailla, matkustella, asua kaksiossa, syödä hyvin ja huolehtia koirista. Mutta sillä voi tehdä kaiken tuon, kun jättää ensimmäisen pois. 

Olen huomannut, että raha on vain rahaa.

 

Kunhan tienaa tarpeeksi, että syö ja asuu hyvin ja on varaa tehdä asioita tässä maailmassa, loppu on aika merkityksetöntä onnellisuudelleni. Kakkoselle tippunut palkkani ei ole tehnyt minua piiruakaan onnettomammaksi, sillä sen mukana on tullut yksi päivä lisää viikonloppuun. Vaikka rakastankin työtäni, yksi oma päivä lisää viikossa on ihana. Sinä päivänä ehdin ajatella, seikkailla, joogata, nähdä kavereita, opiskella, kirjoittaa teille.

Sinä päivänä ehdin elää.

 

PS Kaikki on aika suhteellista, tämäkin. Kuva on Lissabonista, missä oli kauhean kaunista, ihanan lämmintä ja kivan rähjäistä (varmaan, koska ei ole varaa korjata taloja). Siellä olin kakkosella alkavalla palkallani the rich bitch

PPS Luithan Julian jutun rahasta? 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages