Ladataan...

Keskitalven juhlien jälkeen tuntuu, että on aika antaa keholle jotain muitakin rakennusaineita kuin punaviiniä ja suklaata. Olen keittänyt kahvin sijaan vihreää teetä, lisännyt viherpirtelööni avokadon ja päärynän lisäksi Puhdistamon vehnänorasjauhetta ja Vegekaupasta tilaamaani hamppuproteiinia. Lopputulos on hyvin vihreä ja maistuu yllättävän hyvälle.

Tämä paukkupakkanen saa värisemään. Vanha talo ei jaksa lämmetä, ja sinipunervat kynnet on peitettävä kynsilakalla. Essien Madison Ave-hue on sopivan kylmä ja tumma pinkki, eikä liian söpö. Nyt ei nimittäin tunnu kovin söpöltä, mutta silti epäilen, että värit alkavat palata vaatekaappiini. Onneksi niitä löytyy sieltä ennestään. Olen näes vakaasti päättänyt, etten osta koko vuonna kuin tarkkaan harkittuja vaatekappaleita ja niitäkin harvoin. Kirppislöytöjä tai kavereiden vanhoja ei tosin lasketa, ne on joku jo käyttänyt, eivätkä ne ole lisää materiaa tähän maailmaan.

Taistelen flunssakautta vastaan verigreipin voimin ja muistin vastauksen talven tyylipulmaan. Sen sijaan että ostaisin lämpöisen parkatakin, jota en ihan oikeasti halua, puenkin kevyttoppatakin villakangastakin alle. Rahat säästyvät ja pidän kokonaisuudesta enemmän kuin siitä parkasta.

Luulenkin, että tätä vuotta tulee määrittämään harkinta. Ja rauhoittuminen ja keskittyminen ja se lempeys, josta jo viimeksi kirjoitin. Lempeys itseä ja maailmaa kohtaan, sen arvostaminen, mitä elämässä on, ja avoimuus mutta myös kriittisyys uutta kohtaan. 

Aina ei tarvitse hypätä pää edellä, joskus voi olla parempi laskeutua hitaasti portaita pitkin.

(Sen kun vain muistaisi.)