Ladataan...

 

Täytän tällä viikolla 36 vuotta. Se tuntuu hyvältä, juuri oikealta, vaikka olenkin nyt virallisesti lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.

Ennen kasvoni olivat pyöreämmät ja ihoni sileä.

Tänään kasvoni ovat kaventuneet. Kun hymyilen, silmäkulmiini muodostuu ryppyjen verkosto. Ne kertovat eletystä elämästä. Olen nauranut paljon.

Ennen hiukseni olivat tasaisen ruskeat.

Tänään hiusteni seasta löytyy silloin tällöin yksi muita vaaleampi ja karkeampi.

Ennen kehoni oli vahva ja hoikka.

Tänään kehoni on vahva ja hoikka.

Ennen minun oli vaikea nukahtaa.

Tänään nukun rauhallisemmin.

Ennen meikkasin oranssit posket ja sähkönsiniset silmänrajaukset.

Tänään meikkaan paljon paremmin.

Ennen tyylini oli pahasti hukassa.

Tänään tiedän aika hyvin, mistä tykkään.

Ennen olin hirveän kriittinen itseäni kohtaan. Liikuin liikaa ja vahdin syömisiäni.

Tänään olen vähän kiltimpi itselleni. Liikun rennommin. Kehoni kertoo, mitä se tarvitsee. Luotan siihen.

Ennen olin vastuussa vain itsestäni. Tein mitä tykkäsin, milloin tykkäsin. Tylsistyin usein.

Tänään huolehdin itseni lisäksi kahdesta koirasta. Päivissäni on pakollinen rytmi, enkä tylsisty melkein koskaan.

Ennen ajattelin, että sitten kun minulla on mies, iso asunto ja auto, olen perillä.

Tänään olen saanut tuon kaiken ja sitten luopunut siitä kaikesta. En ajattele pääseväni perille koskaan, enkä edes halua. Kasvan ja vähän viisastun joka päivä, eikä elämäni onnistumista voi mitata ulkoisilla asioilla. Se on sisäinen juttu.

Ennen tavoittelin turvaa.

Tänään tavoittelen kepeyttä. Sitä, että eläisin vain päivästä toiseen nauttien kaikesta, antaen elämän kuljettaa. Ajattelen, ettei mikään elämässä ole varmaa, eikä turvassa ole koskaan, jollei turvaa löydä sisältään.

Ennen olin epävarma. Mietin, tuleeko minusta koskaan mitään.

Tänään uskon itseeni. Tiedän jo, että minusta tuli vaikka mitä ja tulee vielä enemmän.

Ennen juhlin paljon ja rankasti. Seuraavana päivänä söin pitsan ja karkkipussin ja voin huonosti.

Tänään juhlin, mutten rankasti. En halua menettää päiviä krapulassa enkä valvoa kovin myöhään. Seuraavana päivänä syön sitä, mitä muutenkin.

Ennen leikin kotia. Keskityin rakentamaan jotain, joka näytti ulospäin täydelliseltä, leivoin omenapiirakoita ja katoin pöytään valkoisen astiaston sekä kangaslautasliinat.

Tänään en leivo, enkä omista astiastoa tai lautasliinoja (edes paperisia, pahoin pelkään). Minulla on koti ja siellä on hyvä.

Ennen olin aika onneton.

Tänään olen aika onnellinen.

Moni meistä pelkää vanhenemista. Muutoksia kehossa, ajan kulumista. Mutta täytyy sanoa, että mielestäni tämä vanheneminen menee aika isosti plussan puolelle.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Sain vähän aikaa sitten hymähtelevän kommentin, kun olin maininnut Pinterestin lukuisia kertoja tässä tekstissä. No, se ei ollut vahinko. Se Pinterestin mainitseminen siis. 

Pinterest on näes helppo tapa selvittää, mistä oikein tykkää. 

Tässä maailmassa on paljon kaunista ja niin monta tapaa elää. Ihania vaatteita, kivoja sisustuksia, paratiisisaaria ja suurkaupunkeja. Miten niiden joukosta osaa valita omansa?

Vastaus: Tunnustelemalla, mikä tuntuu oikealta.

Siinä Pinterest auttaa. Niinä aikoina, kun olen ollut vähän hukassa kaikista ärsykkeistä sun muusta, olen mennyt sinne. Selaillut fiidiä, tutkinut taulujani. Tajunnut taas: ah, rakastan puuterisia samettisohvia, haluaisin roadtripille surffipakulla ja tahdon syksyksi viininpunaisen maksimekon. 

Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta jos suunta on kadoksissa, sitä voi olla helpoin lähteä etsimään pienistä asioista. Minkälaisista vaatteista tykkää, mikä on sisustustyyli, millaisista matkoista haaveilee. Oudosti siinä samalla nimittäin selviävät myös ne isommat linjat. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon energiaa, aikaa, rahaa ja ympäristöä säästyy, kun ei tee noissa ensin mainituissa virheostoksia.

Selvitettyäni ensin tykkääväni samettisohvista, roadtripeistä ja maksimekoista, muistin tietenkin myös sen jutun, mitä oikeasti lähdin Pinterestistä etsimään:

Mikä saa sydämeni lyömään nopeammin, sillä hyvällä tavalla. 

Että sillai. Siksi käytän paljon Pinterestiä. Ja olen ihan ylpeä siitä. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Share

Ladataan...

 

Olen suunnilleen aina kärsinyt vakavasta vapaa-ajan ahdistuksesta. Se menee näin: lomalle tai muulle vapaa-ajalle on kauheasti kaikkea kivaa tekemistä ja sitten on niitä hommia, jotka eivät ole niin kivoja, mutta jotka kannattaisi hoitaa lomalla. Ja sitten ei vain huvita yhtään mikään. 

Niin kävi tämänkin kesäloman ensimmäisinä päivinä. Pääni oli täynnä kaikkia mahtavia lomajuttuja, ihania kesäpaikkoja, joissa olisi kiva käydä, juhlia, joogia ja sitten vielä olisi se vintin siivous ja yksi opinnäytetyö. Toisena lomapäivänä istuin ystäväni kanssa piknikillä ja valitin, että mikään ei tunnu miltään, en halua tehdä mitään ja olen ihan huono, kun en edes osaa LOMAILLA.

Sitten joimme skumppaa ja meni myöhempään kuin oli tarkoitus (olinhan varannut kalenteriini joogan seuraavaksi aamuksi). Jossain sen illan kuluessa tajusin sen taas. Suoritan lomaani. Siitä tämä kauhea tyhjyys ja haluttomuus tehdä yhtään mitään.

Niin minä sitten päätin. Tällä lomalla ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ei mennä ulos, vaikka aurinko paistaisi. Ei siivota vinttiä. Ei käydä kivoissa kesäpaikoissa, ei tehdä opparia tai blogia tai mitään muutakaan hyödyllistä. Saan maata vaikka koko loman sohvalla gameofthrones-maratonin kanssa, jos huvittaa.

Ensimmäisen viikon tein suunnilleen sitä.

Toisella viikolla oli kaikkea hauskaa. Kävin kivoissa kesäpaikoissa, piknikeillä ja tanssin kolme päivää festareilla.

Kolmannella viikolla avasin läppärin ja aloin kirjoittaa opinnäytetyötä. Joogasin myös.

Ja kaikki se oli ihanaa! Koska mitään ei ollut pakko tehdä.

Se pakko, kiltintytön tapa keksiä itselleen asioita, joita pitää tehdä ollakseen hyvä, jotta loma olisi hyvä, jotta tekisi asiat oikein. Se on vihoviimeistä. 

Jos jotain olen tässä elämässä oppinut, niin sen, että pakko vie ilon myös hauskoista asioista. Tiukka aikataulu estää nauttimasta mistään, vaikka kaikki mitä siinä aikataulussa on, olisi nautittavaa. Pään sisällä tykyttävä ajatus siitä, mitä seuraavaksi pitää tehdä, estää elämästä yhtään hetkeä täysillä.

Joten seuraavan kerran, kun vapaa-ajan ahdistus iskee, heitän taas kaikki suunnitelmat mäkeen, päästän irti kaikesta. Sitten vain kuulostelen oloani ja menen sen mukaan. Sillä sitä on vapaa-aika, sitä on 

VAPAUS. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages