Ladataan...

 

 

 

 

 

 Kaipasin vuokrakotivuosina eniten paikkaa, jossa olla kotona ja ulkona yhtä aikaa. Nyt minulla jälleen on sellainen.

Parvekkeeni on koko asunnon levyinen, eli se tuo kesällä tänne ainakin 10 lisäneliötä. Lasit pitävät sen lämpimänä myöhään yöhön, ja betonikaide heittää viilentävän varjon aina johonkin kohtaan. Pidän valosta, mutten kesän kuumasta auringosta. Tämä parveke on minulle täydellinen. 

Toinen puoli on jo sisustettu ja valmis. Toinen on aika vaiheessa, se rakentuu aikanaan. Yritän olla kiirehtimättä tämän kodin sisustuksen kanssa, tunnustelen mieluummin rauhassa, miltä täällä kuuluu näyttää.

On helle. Olen varmaan maan ainoa ihminen, joka ei kamalasti välitä siitä. Istun korituolissa, nojailen käsinojaan, kuuntelen äänikirjaa ja juon kolmatta kupillista kahvia. Myöhemmin lähden puutarhajuhliin, jos onnistun tästä heräämään. Jääkaapissa on pullo kuohuvaa, mietin, mitä pukisin ylleni. Ensin on kuitenkin mentävä ulos, koiratkaan eivät oikein jaksaisi. Kieli roikkuu lähes maassa, tassu painaa. Olen siirtänyt pidemmät lenkit iltaan, silloin on ehkä vähän viileämpää, toivon niin.

Ihanaa lauantaita, nauttikaa auringosta!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Värisilmä ja Vintro

Maalasin perjantaina makuuhuoneen päätyseinän vaaleanpunaiseksi Värisilmältä saamallani Vintro-kalkkimaalilla. Visioni oli vähän rouhea ja epätasainen seinä, ja valitsin siksi kalkkimaalin. Kalkkimaalilla maalatessa siveltimen vedot jäävät näkyviin, ja pinnasta tulee elävä.

 

 

Ennen kuin ryhdyin maalaamaan, kysyin työpaikkani lavastajalta neuvoa (kysy aina siltä, joka tietää parhaiten, muistattehan). Hän sanoi, että havittelemani eläväinen maalipinta maalataan leveällä pensselillä ja vähintään kahdella eri maalisävyllä. Sain Värisilmältä kaksi eri sävyä, vaaleanpunaisen Madame de Pompadourin ja valkoisen Crystalin. Maalia oli yhteensä viisi litraa, ja seinäni on noin 3 x 3 metriä. Maalimäärä olisi riittänyt kolmeen seinään. 

 

 

Maalasin seinän kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla vedin siihen pelkkää vaaleanpunaista sävyä. Vintro-kalkkimaali on päällemaalauskuiva neljän tunnin kuluttua, eli sain maalata toisen kerroksen saman päivän aikana. 

 

 

Toisen kerroksen maalasin sekoittamalla valkoista ja vaaleanpunaista sävyä keskenään noin 50/50 suhteessa. Olen aika suurpiirteinen tällaisissa asioissa, joten ihan tarkkaa suhdetta en pysty teille antamaan. 

Maalatessa huomasin, että pinnasta tulee rouheampi, kun maalaa melko kuivalla pensselillä. Niin alempi maalikerros jää kuultamaan läpi. En siis peittänyt ensimmäistä kerrosta kokonaan, vaan sudin vaaleampaa maalia sen päälle melko rennolla otteella (pikkutarkempi tyyppi ei ehkä hyväksyisi maalausmetodiani...).

 

 

Rennosta tyylistäni huolimatta seinä näytti mielestäni toisen kerroksen jälkeen liian tasaiselta (ensimmäisen jälkeen se oli mahtavan rouhea). Niinpä vetelin siihen pelkällä vaalenapunaisella, eli tummemmalla sävyllä, vielä vähän kontrastia. 

 

 

Vintro-kalkkimaali on ekologinen ja myrkytön maali, ja se ei haise maalatessa lainkaan. Kuivuva maali haisee ihan vähän, mutta haju hälvenee muutamassa tunnissa täysin. Sillä operointi on hyvin helppoa myös siksi, että pensselit puhdistuvat vaivatta pelkällä vedellä. Moni maalihan on oikeasti vaikea saada irti pensseleistä, ja ainakin allekirjoittaneella maalia on ennen jämähtänyt myös ihoon aika pahasti. 

Jännitin etukäteen aika paljon, että tuleeko seinästä liian herkkä. Se on kuitenkin mielestäni aivan ihana ja sopii makkarin sisustukseen kuin nenä päähän. Tämä huone onkin nyt valmis, ja on aika siirtyä olkkarin kimppuun, kunhan hetken levähdän. Kolmemetrisen huoneen maalaaminen käy näes melkoisesta rappu- ja käsitreenistä. Seuraavaksi pitäisikin päättää olkkarin värimaailma: vaaleanpunainen, vaalea harmaa vai vaaleanharmaanvihreä?

Mitäs tykkäätte makkarista?

 

PS. Eikö ole ihana makrame? Ostin sen ihan omin rahoin Kaarna knottingilta (IG: @kaarnaknotting). Sen takana on ihana Laura, joka solmii makrameita tilauksesta. Minun seinälläni makrame ei ole pelkkä koriste, vaan peittää alleen lattialämmityksen säätimen ja valokatkaisijan, jotka ihana rakennuttajani oli asentanut keskelle seinää... 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Olin torstai-illasta sunnuntai-iltaan somelakossa. En avannut Instagramia tai Facebookia kertaakaan, jälkimmäistä en ole avannut edelleenkään. Välillä on todella hyvä sulkea ulkoiset ärsykkeet, infromaatiotulva ja kuvavirta pois ja keskittyä siihen, mitä itse ajattelee.

Päätin ennen juhannusta, että pidän kolme päivää lomaa sosiaalisen median lisäksi kirjoittamisesta. Tein kevään viisi päivää viikossa töitä, kuudentena suoritin viimeisiä koulukursseja ja seitsemäntenä käsikirjoitin podcasteja ja tein blogia. Lisäksi yritin vähän elääkin. Jooga jäi ihan kokonaan, ja näin  vain parhaimpia ystäviäni. 

Tiesin etukäteen, että keväästä tulee rankka. Jaksoin sen ihan hyvin, koska tiesin, että tilanne on väliaikainen. Välillä kuitenkin mietin, että olisikohan tässä burn outin resepti, jos ei hidastaisi ajoissa: jos jatkaa liian kauan liian täysillä, niin väkisinhän voimat loppuvat jossain kohtaa.

Toissa perjantaina sain käteeni koulutodistuksen (voitte kutsua minua tästä lähin nimellä Master of Culture and Arts tai tylsemmin medianomi yamk) ja kaikki muutkin projektit ovat kasassa. Luovuuteni sen sijaan ei ollut. Tuntui, ettei ole mitään älykästä annettavaa kenellekään. Päätin tuolloin, että pidän pari kuukautta lomaa suunnilleen kaikesta ajattelemisesta, suunnittelemisesta ja uuden luomisesta. Olen vain ja elän, nautin kesästä.

Heti, kun sanoin sen ääneen ja lykkäsin erästä projektia, tuntui paremmalta. Juhannuksena luin kirjaa, söin kirsikoita, uusia perunoita, vaaleaa leipää Baba'sin chilihummuksella (ihan parasta!), leivoin toisen raparperipiirakan, grillasin herkkusieniä mökillä, näin vanhoja tuttuja ja yhden ihan uuden, kuuntelin musiikkia, katsoin monta jaksoa Siltaa ennen kuin tajusin nähneeni ne aiemmin, nukuin ja join roseeta. Joogasin joka päivä, tein pitkiä lenkkejä, pyöräilin.

Kahden päivän jälkeen siirsin makuuhuoneen peilin toiselle seinälle, petasin sängyn uudella tavalla ja kannoin sen viereen ylimääräisen Tolixin. Jokin naksahti paikoilleen, tilaan tuli lisää ilmaa. Tajusin vihdoin, miltä sen kuuluu näyttää ja mikä sisustuksessa on ollut pielessä. 

Muistin, että kookosjugurttiakin on. Ja että salaattiin voi laittaa juuston sijasta hunajassa ja suolassa paahdettuja pähkinöitä. 

Kun luin sitä kirjaa (palaan siihen pian) ymmärsin jälleen kerran, etten elä, niin kuin uskon. Ja päätin alkaa elää niin. 

Tajusin myös, että tulevaa ei muuteta takertumalla siihen, mikä tässä hetkessä on pielessä. Tulevaa muutetaan keskittymällä uuteen ja menemällä sitä kohti. 

Tänään iltalenkillä muistin, että tämä blogi on olemassa, koska tahdon kirjoittaa. En poseerata kuvissa (paitsi joskus), en edes aina kuvata, vaan kirjoittaa, sanoittaa kokemaani. Jakaa tätä kokemusta, jota elämäksi ja ihmisyydeksi kutsutaan. 

Tauko tekee hyvää, koska mieli jumahtaa helposti samoille, vanhoille radoille. Kiireessä se ei osaa poiketa niiltä, jauhaa vain samoja ajatuksia uudelleen ja uudelleen. Vasta, kun aivot saavat vapautta ja lepoa, syntyy uusia ajatuksia. Logiikka on sama kuin silloin, kun yrität väkisin muistaa unohtamasi nimen. Et varmasti muista. Mutta sitten, kun alat tehdä jotain muuta ja unohdat etsiä ratkaisua, nimi tulee mieleesi. 

Luovuus tarvitsee tilaa ympärilleen, sitä ei voi pakottaa. Taukoja tarvitaan, 

sillä suunnilleen kaikki hyvät asiat syntyvät vapaudesta.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages