Ladataan...

 

Viikonloppuaamut näyttävät tältä. Kerrostan leiville oliiviöljyä, avokadoa, tomaattia ja kevätsipulia. Juon yhden tai ehkä kaksi kauralattea, vaikka tiedän, että se toinen on liikaa.

Tilasin Hulluilta Päiviltä niitä Swedish Gracen vaaleanpunaisia astioita, joita olin himoinnut. Outoa. Se, että himoitsen vaaleanpunaista. En olisi uskonut, jos joku olisi vuosi pari sitten väittänyt.

Ne tulivat isossa pahvilaatikossa, hirveästi kuplamuovia ympärillä. En tykännyt. Jos olisin arvannut, olisin käynyt hakemassa ne Stockalta. Kauniita ovat silti.

 

 

Olen löytänyt iPhonesta askelmittarin. Vastahan minulla on ollut tuollainen puhelin vuodesta 2011. Se kertoo, että kävelen tavallisena päivänä sellaiset 15 000 askelta. Se on kai ihan jees.

Vedin ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksulenkkarit jalkaan ja juoksin kiertotietä kauppaan. Siitä tuli viisi kilometriä, ei paljon, muttei huonokaan. Niiden muiden askelien päälle. On-Runin Cloudflow -lenkkareissa askel on kevyt, vähän jo suunnittelin puolikasta. Maratonia siis. Mutta ehkä ensin se toinen lenkki. Ja muutama päälle.

Rakastin ennen juoksemista, mutta nykyisin en muka ehdi tai jaksa. Puoli tuntia viikossa ei kuitenkaan ole kauheasti, eihän? Kai siihen nyt pystyn. 

 

 

Tadaa, uusi lempiruokani. Nyhtökauraa, salaattia, tomaattia, sipulia, avokadoa ja salsaa. Syön näitä paljon. 

Ihanaa toukokuuta, murmelit. Toivottavasti vappu oli ihana ja täynnä kuplia!

 

 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Olen ihastunut valkopapuihin. Ne ovat niin mietoja, että sopivat proteiiniksi melkein mihin tahansa kasvisruokaan. Pastan lisäksi ripottelen niitä esimerkiksi sosekeittoihin ja pyttipannuihin. 

Proteiini on minulle kasvissyönnissä se vaikea pala. Tai siis, sanon toisin: elelisin täysin tyytyväisenä leivillä, sosekeitoilla ja erilaisilla itämaisilla ruoilla suomatta proteiinille ajatustakaan. Mutta kun sitä proteiinia pitäisi kuitenkin kuulemma saada ja mahdollisimman monipuolisesti vielä, lisään jokaiseen lämpimään ruokaan jotain kasvisproteiinin lähdettä. Käytännössä se tarkoittaa tofua, Härkistä ja papuja. Nyhtökaura pääsisi mielellään listalle, jos onnistuisin saamaan sitä käsiini jostain. Nythän kauppoihin on tullut myös Nyhtöherne, mutten ole vielä ehtinyt maistamaan.

Mutta takaisin asiaan. Tein yhtenä päivänä pastaa, johon tulee valkopapujen lisäksi muitakin suosikkiruoka-aineitani: valkosipulia, herkkusieniä ja persiljaa.

Lisäsin mukaan myös parapähkinöitä tuomaan sellaista pehmeyttä ja kermaisuutta, jonka juusto yleensä tekee. Toimivat mielestäni aika hyvin ja ovat sitä paitsi todella terveellisiä: parapähkinät ovat luonnon paras seleenin lähde. Seleeni vaikuttaa maksaan, silmiin, hiuksiin ja ihoon. Supertärkeä aine siis. Kannattaa kuitenkin muistaa, että parapähkinöitä ei suositella syötäväksi kuin pari kappaletta päivässä. Ei siis kannata tehdä tällaista pastaa joka päivä.

 

Tässä vielä ohje:

Pähkinäinen papu-herkkusienipasta kahdelle (sopii myös perunoiden kanssa, vink vink)

täysjyväspagettia tai muuta pastaa

1 rasia herkkusieniä

3-4 valkosipulinkynttä

1 tölkki kypsiä valkopapuja

2 dl kaurakermaa

10 parapähkinää

persiljaa

suolaa

mustapipuria

oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Viipaloi herkkusienet ja silppua valkosipulit. Rouhi 6 parapähkinää murskaksi. Kuullota valkosipulit. Lisää sienet ja paista niin, että ne saavat väriä. Lisää valkopavut, kerma ja rouhitut pähkinät. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua, kunnes pasta on kypsää. Rouhi loput pähkinät ja ripottele annosten päälle yhdessä persiljan kanssa.

 

Lisää vegaaniruokaa:

Oppeja keittiömestarilta ja vegaanipyttis

10 minuutin Härkis-pasta ja vähän ruokapuhetta

Vähän liikaa, tarpeellinen kirja ja hyvä keitto

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Tapailin kerran erästä keittiömestaria. Annosten kaunista asettelua en häneltä selvästikään oppinut, mutta pari muuta asiaa kyllä:

1. Mutteripannukahvit. Myin Chemexin ja nykyään keittelen vain näitä. Ja maito: se kuuluu lämmittää. Aina. Oatlyn Kaffe-kauramaito toimii tosi hyvin. 

2. Tofu paistetaan kuumalla pannulla runsaassa öljyssä. Niin pinnasta tulee rapea. 

3. Kevätsipuli ei ole koskaan väärin. Kokeile tahinin ja avokadon kanssa leivän päälle.

4. Viinietikka tuo ruokiin hapokkuutta. Lorauta kaikkiin pannuruokiin ja pastakastikkeeseen.

5. Ruusukaali. 

6. Avokadot kannattaa säilyttää jääkaapissa. Säästyt hermostumasta, kun eilen raaka hedelmä onkin tänään ylikypsä. Jääkaapissa avokadot kypsyvät hitaammin ja ehdit huomata, milloin ne kannattaa syödä. 

7. Puuro keitetään niin, että kaurahiutaleet kipataan kiehuvaan veteen ja sitten kattila otetaan heti pois liedeltä. Kansi päälle ja odota 20 minuuttia. Se on siinä.

8. Perunoita kannattaa keittää kerralla paljon. Ylimääräiset voi paistaa seuraavina päivinä. 

9. Porkkana kuuluu veistää salaattiin juustohöylällä ohuiksi lastuiksi, ei paloitella veitsellä palasiksi.

10. Hmm. Siinä se, kai. Tyyppi, joka kokkaa työkseen ei välttämättä tahdo kokata vapaa-ajallaan. Ajattelin kertoa, jos joku siellä vaikka haaveilee omasta kotikokista (ei niin, että minulla olisi sellainen agenda ollut...).

Juu, sitten se pyttipannu:

2 annosta

6-8 perunaa

1 paketti Jalotofun marinoitua tofua

20 retiisiä 

pari vartta kevätsipulia

oliiviöljyä

suolaa

1 rkl valkoviinietikkaa

Keitä perunat kypsiksi. Paloittele kypsät perunat, retiisit ja tofu sopiviksi paloiksi. Kuumenna öljy pannulla. Paista tofu rapeaksi molemmilta puolilta. Lisää perunat ja retiisit ja paista, kunnes ovat saaneet vähän väriä. Lisää joukkoon valkoviinietikka. Mausta suolalla ja ripottele päälle kevätsipulia.

 

Lue myös:

10 minuutin Härkis-pasta ja vähän ruokapuhetta

Vähän liikaa, tarpeellinen kirja ja hyvä keitto

Uunibataatit vegaanitäytteellä

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Pages