Ladataan...

Metsä on nyt talven valtakuntaa, Lumikuningatar ja Pakkasukko tanssivat siellä valssia jäisissä saleissaan. Kirkkaalla säällä puhkuvat kuuranhenget, pilvistä leijailee maahan lumettaria juhlapuvuissaan. Kaikki on kaunista ja armotonta, satumaa, jossa mitä vain voi tapahtua.

Share

Ladataan...

Kun kääntää auton nokan kohti Helsingin Laajasalon länsirantaa ja näppäilee navigaattoriin osoitteeksi Päätie, löytää pian itsensä bussin numero 88 päätepysäkiltä, kauniin omakotialueen keskeltä. Jos jatkaa vielä vähän eteenpäin, saapuu alueen laidalle ja näkee oikealle kaartuvan hiekkatien. Tie on suljettu puomilla. Se vie vanhaan aarniometsään. 

Metsän siimeksessä vastaan tulee tumma lampi, jonka pinnasta puut katselevat kuvajaistaan. Lammesta kohoaa sammaloitunut tukki ja vastarannalla ikivanha puulaituri muistuttaa entisajoista. Kerran, kauan sitten täällä ui ja souteli herrasväkeä, Helsingin kermaa, puhuttiin ruotsia. Heidän jälkeensä tulivat porvarit, sitten työläiset. Kaupunki kasvoi ympärillä, maailma muuttui, kieli vaihtui. 

Lammen länsipuolella avautuu meri, sitä ei näe, sen vain aistii. Jyrkät rantakalliot erottavat sen mantereesta. Kallioiden ja lammen väliin jää huviloita, mansardikattoisia kaunottaria, joiden ikkunat on isketty sisään. Niiden sisäänkäyntejä koristavat lasinsirpaleet, seiniä toiseen, uudempaan aikaan kuuluvat piirrokset. Näissä huviloissa juotiin kerran shampanjaa, kuunneltiin jazzia, uskottiin valkoiseen Suomeen. Ehkä. Tai tanssittiin, käytiin piknikeillä rantakallioilla, uitiin sinisessä Itämeressä ennen kuin bikineistä oli kuultukaan.

Se oli aikaa, jolloin tänne saavuttiin veneellä, maaseudulle, kauas kaupungista. Vuosikymmenet kuluivat, tuli 1950-luku ja liikemies Aarne J. Aarnio. Tehtiin kaavaehdotus, joka hylättiin. Tilalle asteli epävarmuus, unohdus. Vuosien vieriessä huvilat autioituivat, rapistuivat, jäivät muistomerkiksi kauan sitten päättyneestä aikakaudesta.

Nyt täällä on surumielistä, taianomaista. Voi kuvitella aaveiden kulkevan, liitävän kirkkaina öinä lammen pinnalla, suojelevan huvilavanhuksia.

Nyt tänne voi tulla retkelle, pakata reppuun korvapuusteja ja chai-teetä, vetää jalkaan kumpparit ja istua lahonneen uimakopin lattialla styroksialustan päällä. Täällä, Kruunuvuoressa, aavekaupungissa. 

 

Kruunuvuoren vieressä sijaitsee Laajasalon vanha öljysatama, jonka paikalle rakennetaan uusi Kruunuvuorenrannan asuinalue. Se lohkaisee varmaan osan tästäkin paikasta.Vieraile täällä siis NYT.

PS Lisäsin blogin nyt vihdoin Blogilistalle. Jos haluat seurata minua sitä kautta, blogi löytyy täältä.

Share