Ladataan...

 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tarkempi olen siitä, mitä päälleni laitan. Tahdon pukeutua vain jotenkin ihaniin asioihin – jos niillä on jokin merkitys, vielä parempaa. Se ei tarkoita, että ostaisin vain laadukkaita ja maailmalle hyvää tekeviä asioita, mutta vältän rynnimästä vaikka alennusmyynteihin vain siksi, että sieltä voi saada jotain halvalla. Jos satun löytämään jonkin suunnitelmiini kuuluvan vaatekappaleen alesta, se on toki huippua. 

Ostan mielelläni vaatteita ulkomailta, sillä silloin vaatteeseen liittyy aina muisto siitä matkasta. Muutoin pyrin seuraamaan listaani, jolle olen kirjoittanut ne vaatekappaleet, jotka aion hankkia sinä vuodenaikana. Nyt talvella listalla lukee esimerkiksi: laadukas puuterinen tai valkoinen neule, neulemekko ja vaaleat rennot farkut. Lista on aika lyhyt.

Yritän pitää järjen mukana ostoksissani (aina se ei toki onnistu), enkä keräile myöskään turhia kenkiä, laukkuja tai koruja. Uusia talvi- ja välikausikenkiä en tarvitse niin kauan kuin nykyinen valikoimani ei kulu puhki. Laukkuja on kaksi: iso ja pieni. Iso on tosi vanha ja rikki, joten uusi, läppärille sopiva iso laukku on listallani. Koruja taas on todella vähän, ja olen aika uskollinen niille vähille. En kai ole kovin hyvä koristautumaan. Listallani ei ole koruja.

Joskus kuitenkin käy niin, että ihastun. Niin kävi kuvan korujen kanssa. Rannekoru on Edblandin, ja ostin sen kesällä, kun palasimme laivalla Tallinnasta ystäväni kanssa. Korvakorut sen sijaan näin eettisiin ja ekologisiin asioihin erikoistuneessa PR-toimisto Sugar Helsingissä. Ne jotenkin kutsuivat minua. 

Korvikset ovat Raven + Lilyn, ja niitä myy Kaarna Living. Sain ne omakseni, kun kerroin tykästyneeni niihin. Korvikset on tehty kierrätysmessingistä, ja ne työllistävät kenialaisia naisia. Aika ihana yhdistelmä, eikö? Ihastuin korviksiin ihan puhtaasti niiden ulkonäön tähden, ja sitten ne olivatkin ekot ja niiden ostaminen auttaa köyhiä naisia. Tällaisia tuotteita ja Raven + Lilyn kaltaisia yrityksiä tahtoisin löytää lisää. Osaisitteko te vinkata hyvistä brändeistä?

Ihanaa Tapaninpäivää tyypit!

 

Lue myös:

30+ vaatekaappi

Koruja ja kohtaloita

Hei, joulukuu

 

Bloglovin Instagram Facebook

 

Kuvat Hannele Salmi

Takki Tallinnasta, paita ja farkut Levis, korvikset Raven + Lily, rannekoru Edbland

Share

Ladataan...

DAY 1

DAY 2

DAY 3

DAY 4

DAY 5

DAY 6

 

Pukeuduin kuusi päivää samaan paitaan, eikä kukaan huomannut...tai ainakaan huomauttanut. (Viimeisten päivien välissä leikkasin hiukseni. Sitäkään ei kukaan huomannut.) 

Hmm, mitähän tästä pitäisi päätellä? Jos aamulla on asukriisi, ja eilinen asu oli hyvä: pukeudu siihen. Kukaan ei huomaa kuitenkaan. 

Jep, jep. 

Olen vakaasti päättänyt perustaa vaatekaappini lempivaatteille. Jotta se olisi mahdollista, pitää selvittää, mitä ne lempivaatteet oikein ovat.

Koska olen melkoinen vaateaddikti, pieni tutkimusmatka omaan vaatekaappiin voisi olla hyödyllinen, mietin, ja aloin katsella vaatteitani sillä silmällä. 

Missä vaatteissa on aina hyvä olla?

Missä näytän aina hyvältä?

Mikä tuntuu minulta?

(Uusien vaatteiden kohdalla, vanhojen suhteen toivo on menetetty: Mitä tämä vaate tekee maailmalle? Enemmän hyvää vaiko pahaa?)

Olen se tyyppi, joka ihailee erikoisia ja värikkäitä pukeutujia, se jonka sisäinen maailma on ehkä aika satumainen, se joka katsoo värikästä paljettitakkia ja näkee tanssivansa kuunvalossa se yllään. Ja joka oikeasti rakastaa mustia pillifarkkuja, lohtuvillapaitoja ja farkkupaitoja.

Olen oikeasti aika tylsä pukeutuja, oli sisäinen maailmani mitä tahansa. Ja arvatkaa: sen myöntäminen on oikeastaan tosi helpottavaa. Siteeraan vähän Hyvän mielen vaatekaappia:

”Sinun ei erityisesti tarvitse pyrkiä ilmaisemaan identiteettiäsi tai persoonallisuutesi monia puolia vaatteilla. Voin vakuuttaa, että ne tulevat riittävissä määrin ilmaistua yrittämättäkin.”

Huh, miksei kukaan kertonut tätä aiemmin?

Sillä tiedän kyllä, mitä sille paljettitakille kävisi. Käyttäisin sitä kerran kaksi ja sitten ripustaisin sen näkyvälle paikalle vaaterekissäni ja ihalisin sitä siinä. En nimittäin tunne oloani mukavaksi kovin erikoisissa vaatteissa. 

Niinpä se farkkupaita. Pukeuduin siihen kuusi päivää, kukaan ei huomannut tai ainakaan huomauttanut, ja minä olen löytänyt yhden varman lempivaatteen. 

Mikähän pääsee testiin seuraavaksi...

 

Kuvat Hannele Salmi 

Share