Ladataan...

Hyviä asioita nyt: urbaaniviidakkosisustustrendi (mikä sanahirviö), messinki ja se, kun isot kosmetiikkabrändit kiinnostuvat luonnollisemmista tuotteista. 

ALOITETAAN VIIDAKOSTA. Tehän tiedätte, että rakastan luontoa ja kukkia. Rakastan myös viherkasveja, ja kotonani onkin niitä melkoisen monta. Tässä asiassa olen sitä mieltä, että enemmän on enemmän. Kasvit nimittäin paitsi näyttävät kauniilta myös kosteuttavat ilmaa ja jopa poistavat siitä epäpuhtauksia.

Uuteen kotiini, jonne muutan toivottavasti kevättalvella, aionkin luodan jonkinlaisen urbaanin viidakon. Visioissani on amppeleita ja seinille kiinnitettyjä kasveja. Saas nähdä, lupaan näyttää sitten, kun se on ajankohtaista. Siihen asti haen inspiraatiota Pinterestistä ja kirjoista. Lueskelen parhaillaan Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken Green Home Bookia ja Car Langtonin ja Rose Rayn Vihreä valtaa kodin -kirjaa. Molemmat keskittyvät vihersisustukseen ja antavat kasvien hoito-ohjeita.

MESSINKI. Siinä vasta lämpöinen ja kivan glamöröösi lisä sisustukseen. Tykkään kovasti siitä, että lämpöiset metallit ovat nyt in. Sinänsä minulle on kyllä ihan sama, mikä on in, mutta kun jostain asiasta tulee trendi, sitä on myös helpommin saatavilla.

Olen joskus ennenkin kertonut, etten varsinaisesti ole minimalistisen skandidesignin ystävä, vaikka sitä arvostankin, ja se näyttää mielestäni kauniilta. Viehätyn jännittävistä, mutta harmonisista kodeista, joissa on vanhaa ja uutta sekaisin, joiden esineisiin liittyy tarinoita, joissa on murrettuja värejä ja ehkä hieman sellaista vanhan maailman taikaa. Haluaisin siis pitsihuvilan tai vähintäänkin kakluunilla varustetun kaupunkiasunnon. Sen sijaan olen muuttamassa vuoden 2018 uudiskohteeseen. Mutta ehkä sinnekin voi tuoda ripauksen tätä henkeä. Ehkä. Lissabonilaiselta kirppikseltä löytynyt messinkipapukaija ainakin pääsee mukaan. Ken tietää, mitä sekin on elämässään nähnyt. Himoitsen myös sellaista isoa, vanhaa peiliä, jossa olisi näyttävät kullatut kehykset. Mistä sellaisen löytäisi, onko ideoita?

LUMENEN HARMONIA. Olin viikko sitten Lumenen lehdistötilaisuudessa, missä esiteltiin heidän uusi luonnollinen ihonhoitosarjansa Harmonia. Katja Kokko olikin jo tutkinut sarjan inci-listat, eli jos tarkemmat tiedot raaka-aineista kiinnostavat, käykää lukemassa Katjan postaus. Lyhyesti tiivistettynä Harmonia on 95-99 prosenttisesti luonnollinen, ja sarjan kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Raaka-aineet tulevat pitkälti Suomen luonnosta: on turveuutetta, pakurikääpää ja lähdevettä. Parabeeneja, silikonia, synteettisiä hajusteita tai väriaineita ja natriumlauryylieetterisulfaatteja ei tuotteista löydy.

Olen ehtinyt kokeilla kunnolla vasta Turvenaamion, johon tartuin heti, koska iholleni on lähiaikoina ilmestynyt hieman epäpuhtauksia. Turve tunnetaan ihoa puhdistavista ominaisuuksistaan. Levitin siis naamion kasvoilleni yhtenä iltana. Sen jälkeen iho tuntui pehmeältä. Seuraavana aamuna suupieleeni ilmestynyt finni oli poissa.

Mahtavaa, että Suomen suurin ja tunnetuin kosmetiikkabrändi Lumene on tarttunut luonnonkosmetiikkatrendiin! Tällaiset lanseeraukset tekevät minut erittäin iloiseksi, sillä se, että kosmetiikkajätit tuovat markkinoille omat luonnonkosmetiikkasarjansa, kertoo siitä, että liike todella on iso ja tullut jäädäkseen. Jee, hyvä Lumene!

Oletteko te ehtineet kokeilla Harmoniaa?

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

Sinä iltana kävimme baarissa, joka piti vain tietää. Se oli ihan tavallisen oven takana. Soitimme kelloa, ja ovi aukesi. Kuin museo, jostain siirtomaa-ajalta ehkä, ehkä joltain toiselta. Vaikea sanoa enää, kun en kuvannut, olihan hämärää. Söin siellä juustovoileivän, koska aiemmin olin syönyt vain puolikkaan pitsan. Näköjään se ei riittänyt, kun välissä kävimme toisessa baarissa, joiden samettinojatuolit olisin halunnut viedä kotiin ja jossa oli hyvää sangriaa. 

Ennen näitä sattumuksia otin muutaman kuvan. Aurinko oli juuri laskemassa, oli sellainen jännä hämy, joka syntyy päivän viimeisistä säteistä. Ylläni oli punainen mekko, jonka olin saanut samana päivänä, kun ystäväni kaivoi kirppikselle menevien vaatteiden säkkiä. 

- Täällä on kämppiksen punainen mekko, tykkäisitkö sä tästä, näyttää jotenkin sulta?

Tykkäsin. Se on ihana, ehkä vähän lyhyt, koska ystävän kämppis on minua päätä lyhempi. Mutta ei haittaa. Olen käyttänyt tuota mekkoa enemmän kuin mitään vaatetta lähiaikoina sitä vaaleanpunaista tyllihametta lukuun ottamatta. Suomessa olen jo vaihtanut tennarit mustiin nilkkureihin ja lisännyt mekon ja takin väliin pitkän harmaan villatakin, sen, jonka neuloin joskus muinoin itse. 

Jotkut vaatteet vain tuntuvat omilta. Tämä mekko tuntuu. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kuvat minusta: Saara Helkala

Share

Ladataan...

Kuulkaa kaikki, olen löytänyt second hand -vaatteet!

Juu, tiedän. Ei siinä kauan kestänytkään.

Toki olen pitkään ajatellut, että olisi ihanaa ja vastuullista löytää kirpparilta, netin kierrätysryhmistä tai vintagekaupoista jonkun toisen käyttämiä vaatteita, jotka saisivat minun ylläni uuden elämän. Mutta vaikka rakastan vaatteita, en lainkaan rakasta niiden ostamista. Oikeasti inhoan sitä.

Eräs kaverini rentoutuu surffailemalla iltaisin erilaisissa Facebookin kierrätysryhmissä. Hänellä on ihania vaatteita. Aina, kun kysyn jonkun niistä alkuperää, vastaus on: Kruununhaka/Ullanlinna/Katajanokka kierrättää tai jokin kivijalkakirppis. Minäkin haluan, olen ajatellut. Ja sitten en ole tehnyt asialle mitään.

Olen vältellyt kirppiksiä tehokkaasti siksi, että mielestäni niillä kiertely (virtuaalisesti tai livenä) on ollut rasittavaa. Suuntaan vaateostoksille yleensä vain silloin, kun mielessäni on jotain, mitä tarvitsen (sen tarpeen tärkeydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä). Kirppiksiltä on paljon vaikeampi löytää juuri tietty vaatekappale kuin kaupasta. Siksi olen dissannut niitä.

 

 

Lissabonissa kuitenkin ihastuin. Sellaisiin suloisiin vintagekauppoihin, kuten tuossa kuvassa, ulkoilmakirppiksiin – ja ystäväni Saaran ja hänen kämppiksensä kierrätettäviksi tuomitsemiin vaatteisiin. Niistä kaksi matkasi mukanani Helsinkiin.

Olen viimeisen kuukauden aikana hankkinut käytettynä punaisen mekon (näette sen pian toisessa postauksessa), sinisen tunikan, viininpunaisen hatun, vintage-Levikset (jollaisia olin pitkään himoinnut) messinkisen papukaijan (jep) ja kaksi vaaleanpunaista pientä viinilasia. Rakastan niitä kaikkia! Rakastan kirppiksiä!

 

PS Ilmianna suosikkikirppiksesi Helsingissä.

 

Kuvat Saara Helkala

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share