Ladataan...

1. 

2.

3.

4.

 

Kokeiltuani paloautonpunaisen, kullanvaalean, mustan, erilaiset otsatukat ja kaikki pituudet sellaisesta lyhyestä tätitukasta (oli muotia, kun olin lukiossa) megapitkään, olen päätynyt hiuskonservatiiviksi. Siitä johtuen en voi enää purkaa muutoksen haluani tukkaani. Puran sitä sen sijaan blogibanneriin. 

Graafikko-kuvittajaystäväni Jonna Koivumäki on ollut kaikkien näinä neljänä vuotena täällä näkyneiden bannereiden takana. Muutosvimmassani lähetin siis Jonnalle koko joukon pystykuvia (jep...) itsestäni ja pyysin: voisko näistä tehdä uuden bannerin? Jonna rajasi ne vaakaan ja laittoi muutaman ehdotuksen. 

Problem: en osaa päättää! Auttaisitteko te? Mikä näistä neljästä olisi paras?

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Minulle tulee säännöllisin välein tarve vähän uudistua: päivittää ulkoasua sisäiseen maailmaani sopivaksi. Niinpä blogilla on uusi ilme, joka on jälleen ystäväni graafikko ja kuvittaja Jonna Koivumäen suunnittelema. Jonna on suunnitellut kaikki edellisetkin bannerit, ja jokainen niistä on sopinut juuri siihen hetkeen. 

Ensin oli se sininen, muistatteko vielä? Siinä oli teekuppeja kirkkaansinisellä pöydällä, ja se oli ihana. Siihen aikaan haaveilin vielä jostain puutalosta ja tykkäsin enemmän kotoilusta. Siitä on jo melkein neljä vuotta. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen.

Seuraava banneri oli vaaleanpunainen. Sen taustalla oli kuva kuihtuvista ruusuista, jonka olin napannut pari vuotta sitten lokakuussa. Se oli tosi kaunis, mutta se on jo pitkään tuntunut mielestäni liian romanttiselta ja herkältä tähän mielentilaani. Halusin jotain värikkäämpää, elävämpää.

Tämän uuden ilmeen tahdoin kuvaavan ajatuksiani nyt: maailma on kaunis ja rosoinen ja avoin ja siellä kannattaa seikkailla. Mielestäni se on täydellinen. Mitäs te tykkäätte?

 

 

Olen tosi onnekas, että minulla on ystävä, joka osaa toteuttaa nämä ajatukseni kuviksi. Kiitos Jonna! 

Jonnan kaunista maailmaa voi seurata Instagramissa, mistä hänet löytää nimellä: @crinoline.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Luin Héctor Garcían ja Francesc Mirallesin kirjan: Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (Gummerus, 2017). 

”Japanilaisten mukaan jokaisella on ikigai. Ranskalaiset kutsuisivat sitä nimellä raison d'être. --- Okinawan saarella on keskimäärin eniten satavuotiaita maailmassa, ja siellä ajatellaan, että ikigai on syy nousta aamulla vuoteesta.”

Ikigai on elämäntarkoitus, se syy, miksi olet täällä. Kun sen löytää, löytää elämänilon. Ja elää ehkä pitkään ja onnellisena.

Minulla kesti aika kauan löytää oma ikigaini. Olin nuorena aika sekaisin, enkä todellakaan tiennyt, mitä tahdoin. Mutta itsensä etsiminen kai kuuluukin nuoruuteen – tai ihmisyyteen. 

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin vähitellen ymmärtää, mitä tahdon ja mikä saa minut nousemaan aamulla innoissani vuoteesta. Tajusin, että tahdon kertoa tarinoita. Ikigai. 

Ikigain ei tarvitse olla työtä. Se voi olla vaikka puutarhan hoito tai muiden auttaminen. Pääasia on, että se tuottaa elämäniloa.

Kun sen löytää, siitä kannattaa pitää kiinni:

”Selvän ikigain harjoittajat jatkavat intohimoaan, vaikka mitä sattuisi. Vaikka elämä kuinka koettelisi, he eivät anna periksi vaan taistelevat. --- Se ei ole pelkästään sisua ja sinnikkyyttä. Se on myös asenne, jonka avulla elämässä keskitytään kielteisten tunteiden tai kiireen sijaan tärkeisiin asioihin.”

Varsin hyvä neuvo, väittäisin.

Flow-tila, kevyt liikunta, riittävä uni, kasvispainotteinen ruokavalio, stressinhallinta. Niissäkin kirja neuvoo. 

Ehkä paras ohje, jonka heti adoptoin omaan elämääni, oli tämä:

”Yhteen asiaan keskittyminen on kenties tärkein vaatimus flow-tilan saavuttamiseksi.”

Minulla on paha tapa suhata asiasta toiseen. Se on melko tehotonta, jos ideana on kuitenkin saada jotain valmiiksi.

Niinpä kirjan luettuani olen tehnyt muutoksia. Työskentelen nykyisin vain yhden asian parissa kerrallaan. Kirjoitan esimerkiksi 40 minuuttia ja pidän sen jälkeen selkeän tauon. Poistun työpisteeltäni. Sitten jatkan seuraavat 40 minuuttia ja pidän tauon. Sama pätee kotona. En esimerkiksi vilkuile somea ja tee ruokaa samalla kun kirjoitan tätä. (Niinkin voi tehdä ja ruoalle saattaa muuten käydä silloin huonosti. Kokeiltu juttu.)

Olen viime viikkoina saanut hyvin paljon aikaan.

 

Lue myös:

Rakkautta, kutsuja ja kukkahaalari

Villi vaellus

Kirja vedestä ja hurjasortsit

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Pages