Ladataan...

Tulin hirveän onnelliseksi tämän postauksen kommenteista. Kiitos te kaikki, jotka kävitte kertomassa mielipiteenne. Se merkitsee minulle paljon.

Olen aina välillä tuskaillut tämän blogin kanssa, sillä tämä on pahasti alkanut muistuttaa työtäni. Ei siinä sinänsä mitään, tykkään työstäni todella paljon. Mutta blogin piti olla harrastus, jotain, joka irrottaa minut työstä. Paikka, jonne saan kertoa, mitä milloinkin mieleen juolahtaa ja tallentaa kauniita hetkiä. Sen ihan alkuperäinen tarkoitus oli tuottaa iloa minulle. Se on myös ollut rakas paikka, jonka avulla olen aikoinaan selventänyt sekavia ajatuksiani ja käsitellyt monta asiaa. Terapiakeino.

Jo pitkään nämä puolet ovat kuitenkin olleet häviöllä. Blogista on tullut melkein pieni media, johon kirjoitan näkökulmallisia juttuja, jonne ammattivalokuvaaja ottaa kuvia minusta ja jonka tekstit yritän parhaani mukaan hakukoneoptimoida, jotta ne löytyisivät Googlesta. Jep. Kuulostaa juurikin siltä, mitä teen työkseni.

Tässä kaikessa ei olisi mitään vikaa, jos tämä tuottaisi minulle iloa. Totuus kuitenkin on, että sitä iloa on ollut yhä vähemmän. Kun kaiken sisällön pitäisi olla tai haluaisi olevan jotenkin muita ihmisiä kiinnostavaa, oma kiinnostus on jäänyt osin taka-alalle. Täällä, omassa paikassani. Tilalle on tullut suorituspaineita, kävijämäärien kyttäystä ja kärsimystä kuvien laadun suhteen. Miten ihmeessä tässä näin kävi?

Yhä useampi nuori tai nuorehko nainen uupuu ja tuntee pahaa riittämättömyyden tunnetta. Ei mikään ihme. Itsekin olen jotenkin näiden vuosien myötä saanut päähäni, että minun tarvitsisi olla huippuvalokuvaaja ja somenero sen lisäksi, että olen kirjoittaja. Ja silti oikeastaan täällä blogissa haluaisin olla vain bloggaaja. Tyyppi, joka kertoo, mitä mieleen juolahtaa, miten mieleen juolahtaa, ja kuvaa kauniita hetkiä. Aitoja, kauniita hetkiä.

Olen hyvin kyllästynyt kaikenlaiseen lavastamiseen. Se ei maistu elämältä. Se maistuu kulissilta. 

Joten, kiitos teille, että kommentoitte. Kiitos, että sanoitte, että myös nopeasti kirjoitetut, kännykkäkuvilla kuvitetut, hiomattomat postaukset kiinnostavat. Sillä meni syyteen tai saveen, tämä blogi ei voi olla olemassa, jollei se ennen kaikkea tuota iloa minulle itselleni.

Some aiheuttaa monille paineita, jatkuva suorittaminen ja yhä paremmaksi yrittäminen väsyttää. Silti on jokaisen oma päätös, mihin lähtee mukaan. Minä hyppään kelkasta. So long!

Ei, en ole häviämässä. Mutta aion palauttaa blogia alkujuurilleen. Muistuttaa itseäni siitä, mitä oikeasti rakastan ja millainen olen. Jossain vaiheessa olen näes heivannut monta vanhaa tärkeää juttua hieno(steleva)mpien asioiden tieltä. Ja tuntenut outoa tyytymättömyyttä ja ahdistusta. Lopulta minä olen kuitenkin sisimmältäni se, joka rakastaa narsisseja ja metsiä hämärän aikaan, en se, joka suihkauttaa ylleen niche-tuoksua täydellinen silkkipaita yllään (ei niin, että silkissä ja niche-tuoksuissa mitään vikaa olisi). 

Varmasti kirjoitan jatkossakin välillä harkittuja juttuja, mutta en joka kerta. Välillä kirjoitan tällaisia, vartissa ennen nukkumaanmenoa syntyneitä. Ja ehkä kuvaan peiliselfieitä asuistani, koettakaa kestää. Se ammattikuvaaja kun ei kulje koko ajan kantapäilläni, yllättävää kyllä.  

Kiitos vielä, te kaikki siellä. Vaikka sanonkin, että tärkeintä on, että minä saan iloa, niin ei tämä olisi blogi ilman teitä. Ei tätä blogia olisi ilman teitä. Toivon, että tänne tullaan hakemaan hyvää mieltä ja että sen kanssa täältä lähdetään. Se riittää.

Kaikkea hyvää, nähdään varmaan pian. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Ladataan...

Yksi tämän hetken tavoitteistani on oppia tekemään parempaa visuaalista sisältöä. Lue: valokuvamaan ja käsittelemään kuvia paremmin. Aloitin jälkimmäisestä, koska Suomen talven valo-olosuhteet ovat omiaan lannistamaan harrastelijakuvaajan. Minut ainakin.

Olin jo hankkimassa Photaria, mutta sitten aloin miettiä. Onkohan siinä järkeä? Mitä sillä Photarilla oikein voi tehdä sellaista, mitä ei voi tehdä ilmaisilla tai edullisilla sovelluksilla? Kysyvä ei tieltä eksy, joten minä kysyin asiaa kahdelta ammattikuvaajalta ja yhdeltä Art Directorilta (pitää olla perusteellinen). Vastaus: Photoshoppia tarvitaan painotuotteiden käsittelyyn ja jos haluat tehdä kuville jotain oikein hienoa.

Samma pä finska: ”Sä et Anna tartte sitä.”

Melkein kaiken voi siis nykyisin tehdä kännykän ilmaisilla ja edullisilla kuvankäsittelysovelluksilla. Kiva tieto, mutta ei riitä kovin pitkälle. Miten siis kuvista tehdään hienoja (kyselin tätä näiltä samaisilta ihmisiltä ja jotain olen ehkä itsekin oppinut vuosien varrella ja ihania Instagram-tilejä benchmarkatessani). 

Ennen kuin alkaa käsitellä kuvia, pitää ensinnäkin miettiä, mitä niiltä haluaa. Millaisista kuvista pitää? Haluaako väriä? Vai draamaa? Vai sellaisia vaaleita kuvia, jotka ovat pitkään olleet tosi in? Ei ole yhtä yleispätevää kuvankäsittelyohjetta, vaan ensin pitää selvittää, mistä oikein tykkää (ohje joka pätee kuvankäsittelyn lisäksi esimerkiksi elämään). 

Jos haluaa värikkyyttä, kannattaa nostaa saturaatiota. Jos taas kaipaa harmonista vaaleaa kuvamaailmaa, silloin saturaatiota on yleensä laskettu ja valoa lisätty. Draamaa saa kontrastilla, rakeisuudella, vinjetillä ja valoa vähentämällä.

Sitten se yhtenäisyys, monen kompastuskivi. Itse olen kuvien (ja elämän) suhteen välillä turhan spontaani ja tunteiden vietävissä. Se tarkoittaa, että räiskäisen esimerkiksi Instagramiin välillä ihan mitä sattuu. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, mutta jos jostain syystä haluaa luoda sinne harmonisen maailman, silloin tämä taktiikka ei toimi.

Ensinnäkin, jos haluaa itselleen yhtenäisen kuvamaailman, kuvat kannattaa käsitellä suunnilleen samalla tavalla aina. Filttereitä on hyvä olla käytössä yksi tai kaksi. Ei viittä, kuten allekirjoittaneella ennen kuin aloin perehtyä asiaan. Kuvafiidin voi myös suunnitella etukäteen. Tässä auttaa sovellus nimeltä Mosaico (keksin tämän muuten Unelmaduunarit-podcastista, missä haasteltiin valokuvaaja Janita Autiota, vink, vink). 

 

Pyysin tätä kirjoitusta varten erästä ammattikuvaajaa arvoimaan oman Instagram-fiidini. Tässä hänen vinkkinsä teillekin (huom. siivosin fiidin tämän keskustelun jälkeen lievästi masentuneena, vitsi):

- Käytä rohkeasti valoa ja väriä.

- Vaihtele kuvakulmia, kuvaa välillä vaikka ihan läheltä tai hyvin matalalta.

- Karsi. Julkaise vain parhaat kuvat, tarvitaanko näitä kaikkia? Mieti, onko kuva tarpeeksi hyvä julkaistavasti (selvästi aika moni ei ollut, buahhahhaa).

- Aitous kiinnostaa. Unohda lavastaminen, älä asettele koiria riviin.

Omat kuvat kiinnostavat (tämä on ihan kai tutkittua, Annan huomio. Varsinkin hymyilevät kuvat viehättävät muita ihmisiä.) Katso kameraan, älä maahan (inhoaako joku muukin kameraan katsomista...?).

- Älä tyydy ekaan kuvaan. Pari kuvaa yhdestä aiheesta riittää. Mieti kuvavalintaa ja aiheita.

 

 

No niin, kun aiheet ja kuvakulmat sun muut on säädetty, on kuvankäsittelyn aika. Miten ja millä niitä kuvia sitten käsitellään? No esimerkiksi näin. 

 

KUVANKÄSITTELY PUHELIMELLA, ELI PARHAAT SOVELLUKSET JA MITÄ NIILLÄ TEHDÄÄN:

 

- Käsittele kuva muuten ensin, lisää filtteri viimeisenä.

- Suorista kuva.

Rajaa kuva.

- Säädä valoa. Usein valoa kannattaa vähän lisätä, mutta joskus valon vähentäminen tekee kuvasta dramaattisemman. Valo tekee kuvasta jännittävän. Valoa voi lisätä myös eri sovellusten light leak -ominaisuuksilla. Tällainen on muun muassa Afterlightissa ja ColorStoryssa.

 

 

- Säädä lämpötilaa. Sisäkuvissa lämpötilaa kannattaa yleensä laskea, niin keltaisuuden saa pois. 

- Saturaatio voimistaa värejä, kontrastin lisääminen tuo vähän dramatiikkaa kuvaan.

- Vinjetti tummentaa kuvaa reunoilta ja tuo siihen old school -tunnelmaa. Se lisää myös syväterävyyttä.

- Rakeisuudella saa lisää filmimäisyyttä.

 

- Snapseedillä voi muokata halutessaan vain jotain osaa kuvasta. Sillä voi esimerkiksi lisätä tiettyyn kohtaan kylläisyyttä tai valoa. Näin kuvan tiettyä kohtaa pystyy korostamaan tai häivyttämään.

 

- Retouchilla voi poistaa kuvasta ylimääräisiä asioita. Tulos näyttää huonolta photoshoppaukselta (voi tosin olla tekijästä kiinni), mutta Instassa tätä tuskin moni huomaa. 

 

- Snapseedin Portrait-filtteri poistaa rypyt ja epätasaisuudet. Jos alan näyttää täällä yllättävän sileäihoiselta, tiedätte, mitä olen tehnyt. 

 

- Mosaicolla voi suunnitella Instagram-fiidinsä.

Canvalla voi lisätä kuvaan tekstiä tai järjestellä kuvat esimerkiksi blogiin limittäin ja erikokoisiksi. Kaikki tämän postaukset kuvaparit on tehty Canvalla. 

 

- VSCO:lla on ihania filttereitä. Laita Pinterestin hakuun: VSCO filter, niin näet, millaista jälkeä milläkin filtterillä tulee. Itse käytän tällä hetkellä HB1-filtteriä. Tykkään usein vähän dramaattisista kuvista. Lisään tai poistan hieman valoa ja lisään kontrastia. Ulkokuviin lisään lämpöä, sisäkuvista yleensä poistan sitä. Terävöitän myös kuvia hitusen. 

 

Onko sinulla suosikkisovellusta tai -ominaisuutta? Jaa tietosi!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

Minulle tulee säännöllisin välein tarve vähän uudistua: päivittää ulkoasua sisäiseen maailmaani sopivaksi. Niinpä blogilla on uusi ilme, joka on jälleen ystäväni graafikko ja kuvittaja Jonna Koivumäen suunnittelema. Jonna on suunnitellut kaikki edellisetkin bannerit, ja jokainen niistä on sopinut juuri siihen hetkeen. 

Ensin oli se sininen, muistatteko vielä? Siinä oli teekuppeja kirkkaansinisellä pöydällä, ja se oli ihana. Siihen aikaan haaveilin vielä jostain puutalosta ja tykkäsin enemmän kotoilusta. Siitä on jo melkein neljä vuotta. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen.

Seuraava banneri oli vaaleanpunainen. Sen taustalla oli kuva kuihtuvista ruusuista, jonka olin napannut pari vuotta sitten lokakuussa. Se oli tosi kaunis, mutta se on jo pitkään tuntunut mielestäni liian romanttiselta ja herkältä tähän mielentilaani. Halusin jotain värikkäämpää, elävämpää.

Tämän uuden ilmeen tahdoin kuvaavan ajatuksiani nyt: maailma on kaunis ja rosoinen ja avoin ja siellä kannattaa seikkailla. Mielestäni se on täydellinen. Mitäs te tykkäätte?

 

 

Olen tosi onnekas, että minulla on ystävä, joka osaa toteuttaa nämä ajatukseni kuviksi. Kiitos Jonna! 

Jonnan kaunista maailmaa voi seurata Instagramissa, mistä hänet löytää nimellä: @crinoline.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages