Ladataan...

 

Viikonloppuaamut näyttävät tältä. Kerrostan leiville oliiviöljyä, avokadoa, tomaattia ja kevätsipulia. Juon yhden tai ehkä kaksi kauralattea, vaikka tiedän, että se toinen on liikaa.

Tilasin Hulluilta Päiviltä niitä Swedish Gracen vaaleanpunaisia astioita, joita olin himoinnut. Outoa. Se, että himoitsen vaaleanpunaista. En olisi uskonut, jos joku olisi vuosi pari sitten väittänyt.

Ne tulivat isossa pahvilaatikossa, hirveästi kuplamuovia ympärillä. En tykännyt. Jos olisin arvannut, olisin käynyt hakemassa ne Stockalta. Kauniita ovat silti.

 

 

Olen löytänyt iPhonesta askelmittarin. Vastahan minulla on ollut tuollainen puhelin vuodesta 2011. Se kertoo, että kävelen tavallisena päivänä sellaiset 15 000 askelta. Se on kai ihan jees.

Vedin ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksulenkkarit jalkaan ja juoksin kiertotietä kauppaan. Siitä tuli viisi kilometriä, ei paljon, muttei huonokaan. Niiden muiden askelien päälle. On-Runin Cloudflow -lenkkareissa askel on kevyt, vähän jo suunnittelin puolikasta. Maratonia siis. Mutta ehkä ensin se toinen lenkki. Ja muutama päälle.

Rakastin ennen juoksemista, mutta nykyisin en muka ehdi tai jaksa. Puoli tuntia viikossa ei kuitenkaan ole kauheasti, eihän? Kai siihen nyt pystyn. 

 

 

Tadaa, uusi lempiruokani. Nyhtökauraa, salaattia, tomaattia, sipulia, avokadoa ja salsaa. Syön näitä paljon. 

Ihanaa toukokuuta, murmelit. Toivottavasti vappu oli ihana ja täynnä kuplia!

 

 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Hei murmelit, mitä kuuluu?

Olen ollut viime viikot vähän tämän pimeyden, kaikkien päätösten ja kiireen uuvuttama. Kun vielä koiralle sattui tassuhaaveri ja työkalenteri täyttyi ääriään myöten, olen iltaisin piiloutunut torkkupeiton alle, keittänyt teetä (siinä on jotain hirveän lohdullista, eikö olekin) ja haaveillut palmuista ja pasaatituulista. 

Siellä peiton alla luin Rachel Brathenin Yoga Girl: Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää -kirjan. Se oli hyvä. Tai oikeastaan ihana. Mietin, että tämän elämän voisi ehkä elää jossain auringossa tämän sumuisen pimeyden sijaan, joka Helsingissä tällä hetkellä vallitsee. 

Mutta en minä palmurantojen tähden kirjasta tykännyt. Vaan niiden oivallusten. Sellaisten kuin tämä:

”Huomasin, että olin omaksunut piirteitä, jotka eivät ollenkaan vastanneet sitä, mitä sisimmässäni olin.”

Auts. Kaamos ja kura eivät selvästikään tee hyvää sisimmälleni. Olen ollut vähän (okei, paljon) kireä ja väsynyt ja ärtyisä. Mutta niin ärsyttävää kuin se onkin, sekin on vähän valinta. Se kaamokselle ja kuralle ärhentely. Ja vähän tyhmääkin se on, koska kummallekaan ei taida voida mitään. Ja tänään on vuoden pimein päivä. Tiedättehän te, mitä se tarkoittaa: huomenna mennään jo valoa kohti. 

Vaikka uskonkin ajatusten voimaan, niin eivät ne pelkästään ihan riitä. Tarvitaan myös jotain konkreettista lohduketta. Ei, en puhu suklaasta. Puhun sosekeitoista. En osaa selittää sitä, mutta jotenkin ne tekevät maailmasta mukavamman paikan. Tämän keiton ohje on Brathenin kirjasta. Ja se on tosi hyvää.

Porkkana-inkiväärikeitto

900 g porkkanoita viipailoituna

3 isoa perunaa viipaloituna

1 iso sipuli silputtuna

5 cm pala inkivääriä silputtuna

4 valkosipulinkynttä

9,5 dl luomukasvislientä

1 tölkki kookosmaitoa

suolaa ja pippuria

tuoretta korianteria koristeeksi

Laita porkkana, perunat, sipuli, inkivääri ja valkosipuli isoon kattilaan ja kaada päälle kasvisliemi. Kiehauta ja anna sen jälkeen hautua miedolla lämmöllä, kunnes vihannekset ja perunat ovat pehmenneet. Lisää kookosmaito ja kiehauta uudelleen. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta käyttäen sauvasekotinta tai laittamalla pieni määrä kerrallaan tehosekoittimeen. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan ja koristele korianterilla. 

 

Lisää reseptejä ja hyvinvointia:

Uunibataatit vegaanitäytteellä

Stressinhallintaa ja lanttusämpylöitä

Bataattia cashewkastikkeella

Psst. Seuraatko jo: InstassaFacebookissa?

Share

Ladataan...

 

Mitä on, jos ei ole juustoa?

Siinä suurin epäilykseni, mitä vegaaniseen syömiseen tulee. Mutta mitä kauemmin on ilman juustoa, sitä vähemmän sitä kaipaa. Ihan sama kuin vaikka sokerin kanssa. Tai tupakan. Tai mitä näitä paheita nyt on. 

Minulla on juusto.

Niinpä olen tehnyt kokeellista tutkimustyötä ja etsinyt niitä täydellisiä juustonkorvikkeita. Arvaatte varmaan, mihin tulokseen olen tullut?

Jep. Elämää on, vaikkei olisi maitojuustoa. Ja aika hyvänmakuista elämää onkin. 

Tässä lista suosikeistani:

Punajuuri-piparjuuritahna. Sekä Veggie Streetillä että Urtekramilla on ihanat.

Violifen pitsajuusto. Joo, varmaan joku muukin toimisi, mutta Alepassa myydään vain tätä.

Hummus. Toimii mainiosti myös niin, että korvaa kikherneet mustapavuilla.

Tahini. 

Avokado.

Kylmäsavutofu + oliiviöljy + suolakurkut. Oi nam.

Cashew-tuorejuusto: cashewpähkinöitä, oliiviöljyä, suolaa, valkosipulia ja sitruunaa. Sekaan voi heittää myös yrttejä, muttei ole pakko.

Hillo. Ja marmeladi. Omenasose. (Totuuden nimissä on mainittava, että käytän myös hunajaa. Ja tiedän, ettei se ole vegaanista. Hunajaleivistä tulee muuten vielä parempia, kun päälle ripottelee kanelia.) 

Wheatyn vegaanichorizo. Olen ihan koukussa tähän, voisin syödä sitä koko ajan. Maistuu ihanan suolaiselle ja rasvaiselle. 

Onko teillä vegaanisia leivänpäällissuosikkeja?

 

Share

Pages