Ladataan...

Silläkin uhalla, että leimaudun lopullisesti hörhöksi (olen ehkä kirjoittanut tämän ennenkin) niin kerrottakoon, että uskon universumiin, jonkilaiseen korkeampaan voimaan ja siihen, että kaikki ei ole tässä. 

Elämänfilosofiani mukaan monella asialla on oikeasti jokin tarkoitus. Sen mukaan maailma on aika ihmeellinen.

Se, onko näin oikeasti, ei ole kovin oleellista tämän kirjoituksen kannalta. Oleellista on se, että kun uskon näin, maailma tuntuu ihmeelliseltä. Eli elämäni on kivempaa. 

Tutkimusten mukaan onnellisuus on pitkälti kiinni siitä, mitä ajattelee elämästä. Ihmisellä voi olla päältä katsoen kaikki, ja hän voi silti olla onneton. Ja päin vastoin. Itsensä voi jossain määrin ajatella onnelliseksi tai onnettomaksi.

Me luomme osittain itse oman todellisuutemme.

Siksi sillä, mihin uskoo, on merkitystä. 

Siksi uskon ihmeelliseen.

Uskotko sinä?

 

Kuva on Sintrasta, joka on maagisimpia paikkoja, joissa olen käynyt. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Kun ottaa Lissabonista junan, jossa lukee Sintra, päätyy 40 minuutissa vihreiden kukkuloiden ympäröimään kylään. Niillä kukkuloilla kohoaa satumaisen näköisiä huviloita ja palatseja, ja kaikkea vahtii maurien pari tuhatta vuotta sitten perustama linnoitus. 

Miten sinne pääsee, kysyimme alhaalla kylässä. Bussilla, taksilla tai voitte kävelläkin. Siihen menee puolitoista tuntia.

Niin varmaan, tuhahdimme ja lähdimme matkaan. 

Ensin tie kulki kapeana talojen välissä ja ohi ajava bussi meinasi liiskata meidät seinään. Sitten näimme portaat viidakkoon.

Kuinka kaunista voi olla, miten näistä puista kasvaa köynnöksiä, mikä täällä tuoksuu?

Siihen meni puolitoista tuntia. Kultaisissa sandaaleissa, viidakkona rönsyilevän puutarhan keskellä. Kävelin siellä pitkässä punaisessa mekossa, berliiniläiseltä kirppikseltä hankittu koru kaulassa ja Nykistä ammoin ostettu kassi olalla. Se oli hurmaavin kävelyretki, jonka pystyn muistamaan.

Jos menet joskus Sintraan, etsi tämä polku ja kävele. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Share