Ladataan...

Jännää, marraskuu tuntuu ensimmäistä kertaa nyt jotenkin kivalta kuukaudelta. Viime viikkoon mahtui aurinkoisia päiviä, retkiä ystävien kanssa, uusia löytöjä vanhoilta poluilta, veden pintaan heijastuvia puita ja rajojen koettelua. Yhtenä aamuna maa oli huurteessa ja toisena päivänä tein ruoaksi täysjyväpastaa avokadolla, paistetuilla kirsikkatomaateilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä. Mausteeksi ruususuolaa ja mustapippuria. Aika hyvä pikaruoka.

Ihanaa viikkoa, syökää hyvin, kuvatkaa lumetonta maisemaa (tai pohjoisemmassa sitä kaunista puuteria, jota jo kaipaan) ja muistakaa, että jokainen hetki on ainutkertainen. Tällaista marraskuuta ei enää koskaan tule.

Share

Ladataan...

Luonto on kadottamassa värinsä. Vielä hetki sitten puissa leimunneet lehdet makaavat nyt maassa ruskeina, oksat kurottelevat paljaina kohti harmaata taivasta, siellä täällä vielä jokunen koivu sinnittelee, mutta niidenkin keltaiseen pukuun on jo sekoittunut pala talviunta, hetkellistä väritöntä kuolemaa. Keräsin viimeiset vaahteranlehdet talteen, prässäsin ja asettelin maljakkoon. Ne säilyttävät värinsä vielä hetken.

Kelloja käännettiin, nyt on aina pimeää. Mietin viime viikolla entistä, sitä miten jokainen valinta johtaa uusien valintojen äärelle, sinne, missä olemme juuri nyt. Se voi olla oikea paikka, tai vähän vinossa siitä, mutta joka tapauksessa se on paikka matkallamme.

Talvi on tulossa, lumi, pakkanen, tähtikirkkaat yöt, jolloin jalkojen alla narskuu ja oksat paukkuvat kylmyydessä. Pidän talvesta, mutta inhoan pimeää. Ja siksi mietin sitä, mitä oli joskus. En moneen vuoteen huomannut tätä pitkää yötä, joka on kuin kuukausiksi venynyt suden hetki ennen lumentuloa. Matkustin koko ajan, näin valoa muualla, joten sen puuttuminen kotona ei haitannut. Nyt haittaa. Sorruin ja sytytin ensimmäiset talvivalot, vaikka lupasin: vasta marraskuussa.

Kynttilät, tee, puikot. On pimeydessä toki puolensakin.

Kivaa viikkoa!

PS Tiesittekö, että Sandrosta saa mahtavaa seitan-burgeria? Söin sellaisen ystäväni 30-vuotisjuhlissa lauantaina, ensimmäinen kerta, kun maistoin seitania muuten. Nam. 

 

 

Share

Ladataan...

Minusta syksy on ihana niin kauan, kun on valoa. Lokakuussa illat pimenevät nopeasti ja aamuisinkin on jo hämärää. Iltalenkille ei ehdi valoisaan aikaan, pimeys kietoo kaiken vaippaansa, tuo mukanaan raa'an tuulen, kylmän sateen. Lokakuu ei ole suosikkikuuni, joten päätin miettiä, mitä ihanaa siitä löytyy. Se nimittäin on täällä nyt 31 päivän ajan. Paras siis opetella tykkäämään siitä.

Pimenevät illat. Kaikki riippuu siitä, miten sitä katsoo, eikö? Pimeyden keskellä tuikkivissa valoissa on ihanaa kotoisuutta, mustalla pellolla liikkuvassa taskulampun valokeilassa jotain jännittävää ja nyt on oikeasti aika sytyttää iltaisin lyhty portaille. 

Sade, tuuli ja kurakelit. Lätäköissä voi loiskutella uusissa kumppareissa ja kurjasta säästä on suloista tulla sisään, mennä lämpimään suihkuun ja kietoutua torkkupeittoon. Voi hyvillä mielillä käpertyä sohvalle kirjan kanssa tai katsoa jotain hyvää sarjaa, eikä tule tunne, että pitäisi olla nauttimassa ulkoilmasta. Ja syysmyrskyt ovat tavallaan aika veikeitä.

Kylmyys. Viileässä säässä jaksaa juosta pidempään ja koirat ovat täynnä energiaa. Minusta on ihana kadota aamulla pipon tai hupun alle ja suojautua lämpimällä neuleella ulkomaailmaa vastaan.

Mörköjen ja kummitusten kuu. Loppukuussa vietetään Halloweeniä. Saa asetella kurpitsoja koristeiksi, veistää lyhdyn ja fiilistellä.

Piha talviteloille. Tässä kuussa aion vaihtaa ruukkuihin kanervat, tehdä oveen kranssin puolukanvarvuista ja istuttaa kukkasipulit ennen kuin maa routii.

Downton Abbey alkaa 22.10. Jippii!

Ihan hauska kuukausi sittenkin, vai mitä?

Tämän kuukauden isoin juttu on kuitenkin Lihaton lokakuu. En syö lihaa muutenkaan, mutta kalaa silloin tällöin, siitä tuo sivupalkin melkein kasvissyöjä. Tässä kuussa aion syödä pelkkää kasvisruokaa. Samalla jaan teille lempparikasvisreseptejäni. Tässä ensimmäinen, joka sopii täydellisesti lokakuun kylmiin iltoihin lohturuoaksi. Kovin paljon helpommaksi kasvissyönti ei varmaan voi edes tulla. Kuinka moni teistä aikoo osallistua haasteeseen?

 

Bataattiranskikset

1 (luomu)bataatti / syöjä

oliiviöljyä

ruususuolaa

kuivattua rakuunaa

 

Viipaloi bataatti ja ripottele päälle oliiviöljy, ruususuola ja rakuuna. Paista 200 asteessa noin vartti. Nam.

 

Share

Pages