Ladataan...

Yhteistyössä Pur Hyvinvointikauppa

 

Kävin viime viikolla ayurvedalääkäri Pardaman Sharman ayurvedisessä konsultaatiossa Pur Hyvän Olon -hoitolassa. Ayurveda on kiehtonut minua jo pitkään ja olen halunnut selvittää oman kehotyyppini. Olen tehnyt netissä lukemattomia testejä ja saanut tulokseksi välillä pitta välillä vata. Päättelin itsekseni, että minussa on noita molempia, mutta halusin varmistuksen asialle. 

Ayurveda-filosofian mukaan jokainen ihminen edustaa yhtä kolmesta doshasta tai on niiden sekoitus. Nuo kolme doshaa ovat:

Vata on luonteeltaan kylmä, kuiva, nopea, epäsäännöllinen ja muuttuva ja ruumiinrakenteeltaan hento ja kapea. Hänellä on epäsäännöllinen ruokahalu, ja hän pärjää pitkiä aikoja syömättä. Tyypillisiä ongelmia ovat nivel- ja kuukautiskivut, hormonihäiriöt ja ummetus. Kun vata on tasapainossa, hän on energinen, luova ja innostunut visionääri. Kun vata on epätasapainossa, hän multitaskaa, muttei keskity oikein mihinkään eikä saa asioita vietyä loppuun, häntä ahdistaa, paleltaa, tekee mieli olla yksin, eikä hän halua syödä mitään.

Pitta on luonteeltaan voimakas, kuuma, terävä ja ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen, keskikokoinen ja lihaksikas. Pitalla on hyvä ruoansulatus, hän syö hyvin ja lihoo helposti. Kun pitta on tasapainossa, hänellä on hyvä keskittymiskyky, hän on päämäärätietoinen, seikkailunhaluinen, intohimoinen ja luontainen johtaja. Kun pitta on epätasapainossa, hän voi olla vihainen, ylihuolehtiva, stressaantunut, äkkipikainen, ylisuorittaa ja ylianalysoida. Kehossa se näkyy vatsavaivoina, migreeninä, kilpirauhasongelmina, hormonihäiriöinä ja ylensyöntinä. 

Kapha on luonteeltaan vakaa, raskas, hidas ja kylmä. Hän on kehotyypeistä isokokoisin, hänellä on hidas ruoansulatus. Hänen ihonsa on kaunis. Kun kapha on epätasapainossa, se aiheuttaa ylipainoa, astmaa, sydän- ja verisuonisairauksia, muutosten vastustamista, laiskuutta ja allergioita. Kun kapha on tasapainossa, hän on kestävä, rauhallinen, rakastava, kärsivällinen. Hän pitää rutiineista.

Tiesin ennen konsultaatiota, että olin mitä olin, kapha en ole, tai maailmassa ei ole mitään järkeä. Olen nopea, ylisuorittava, ylianalysoiva, vahva, keskikoinen, sopusuhtainen, seikkailunhaluinen, intohimoinen, luova, ailahteleva, en oikein kestä rutiineja vaan tylsistyn nopeasti ja syön paljon, mutten kyllä liho siitä helposti. Mielestäni tämä yhtälö kuulostaa ihan pitta-vatalta, mutta Pardaman oli eri mieltä.

Hän tarttui käteeni, katsoi pois päin ja naputteli rannettani sormillaan. Kuunteli pulssiani. Sitten hän alkoi esittää minulle kysymyksiä:

Onko sinulla herkkä iho? 

Ei.

Vaihdatko aina mukaviin vaatteisiin heti, kun tulet kotiin? 

Kyllä.

Heräätkö välillä keskellä yötä ja alat huolehtia jostain turhasta?

Kyllä.

Huolehditko ylipäätään turhasta, vaikka elämässä on kaikki hyvin?

Kyllä.

Voiko vatsasi hyvin?

Ei.

Oletko tunteellinen luonne?

Kyllä.

Oletko levoton?

Kyllä.

Nukutko vähissä vaatteissa, koska on kuuma?

Kyllä. 

Ja sitä rataa.

Sitten hän piirsi paperille viisi elementtiä: ilman ja eetterin, jotka symbloivat vataa, tulen, joka symboloi pittaa, veden, joka symboloi pittaa sekä kaphaa ja maan, joka symboloi kaphaa. Sen jälkeen hän veti yli ensin maan ja veden. Et ole kapha. (Haha, tiesinhän.) Mutta sitten hän veti yli ilman ja eetterin. Et ole vata. (Hmm, olin ihan varma, että olen vähän. Netissä sanottiin niin.) Tulta hän ei vetänyt yli. 

Olet pitta ja olet epätasapainossa. Sinussa on liikaa tulta. (No kidding, tämä ei tullut yllätyksenä. Se liika tuli siis.)

Se, että se johtuu liiasta pittasta, on sen sijaan minulle uutta. Hyvä uutinen on, että tulen voi tasapainottaa. Huono uutinen on, että:

- nukkumaanmenoaika on klo 22 ja ylös pitää nousta klo 6-8.

- en saa juoda kahvia enkä alkoholia

- enkä syödä ruisleipää, pähkinöitä, tulisia ruokia, kikherneitä, sipulia, kiiviä, banaania, tomaattia, porkkanaa, minttua, oliivia, tummaa riisiä, hunajaa...lista on kauhean pitkä ja hyvin masentava. Tosin hyviäkin asioita kuulin: saan syödä vehnää, rusinoita ja taateleita! Nam. 

Osan ruoka-aineista kyllä suostuin heivaamaan siltä istumalta, sillä ilman konsultaatiotakin tiesin, että sipulit, kikherneet, chili ja porkkana eivät sovi vatsalleni. Kahvinkulutustanikin suostun vähentämään, mutta kun viikonloppuna juon matchalaten ja huomaan, että sekin on kiellettyjen listalla, masennun. Elämä ilman kofeiinia? Selviääkö siitä?

Saan muitakin ohjeita, paljon mukavampia sellaisia. Alan juoda joka ilta lämmintä kauramaitoa kardemummalla, kurkumalla ja fenkolilla maustettuna. Kookosöljyä pitäisi hieroa koko kehoon monta kertaa viikossa. Harrastan jo valmiiksi juuri niitä liikuntamuotoja, jotka ovat minulle hyväksi: joogaa ja luonnossa kävelyä koirien kanssa. Uintikin olisi hyväksi, mutta en tykkää siitä lainkaan. 

Minun pitäisi tehdä yhtä asiaa kerrallaan ja vältellä tiukkoja työaikoja, sillä ne saavat minut tuntemaan olevani vankilassa (totta, mutta mitenhän viestin tämän pomolleni?). Kotini pitää olla järjestyksessä, ja sinne ei kannata kerätä liikaa tavaraa. Ja sitten: minun pitää olla vähemmän kriittinen itseäni kohtaan. Höllätä vähän. (Joo, yritän. Ei oo helppoa!)

Lopuksi keskustelemme vielä ayurvedasta, joogasta ja karmasta. Se on ihanaa. Tuntuu näes aina hyvältä, kun joku jakaa ajatukseni elämästä. 

Kerron Pardamanille, että en syö lihaa enkä kananmunia ja välttelen maitotuotteita, mutta kalaa syön joskus. Sen hän neuvoo jättämään pois, koska olen joogi, eikä se sovi väkivallattomaan elämäntapaan. Ayurvedassa suositellaankin yleisesti kasvisruokavaliota, ja mielenrauha yhdistetään väkivallattomuuteen. 

Aion nyt alkaa soveltaa näitä oppeja käytäntöön. En 100 prosenttisesti, ei tule onnistumaan. Ahdistuin jo ensimmäisenä työpäivänä konsultaation jälkeen, kun ruokalan kasvislistalla oli hummusta (kikheneet kielletty), chilitofua (chili kielletty) ja halloumia (välttelen muutenkin maitotuotteita ja halloumi kielletty). Mutta ehkä 70 prosenttia, se voisi onnistua. Heivasin nuo ruoka-aineet, jotka jo edellä mainitsin ja yritän vakavasti vähentää kahvinjuontia. Nukkumisajoistakin yritän pitää kiinni. Tiedän, että se tekisi minulle hyvää. Itse asiassa tiedän, että varmaan nämä kaikki ohjeet tekisivät minulle hyvää. Moni kielletty asia nimittäin on sellainen, jonka tunnen tekevän minulle pahaa. Niiden välttely itsekurittomalla luonteellani voi kuitenkin tuottaa hieman päänvaivaa. 

Minun pitäisi mennä loppuvuodesta kontrollikonsultaatioon. Katsotaan, olenko yhtään vähemmän tulinen siihen mennessä...

Jos teitä alkoi kiinnostaa, niin ayurveda-konsultaation voi varata Pur Hyvän Olon -hoitolasta.

Noudaattako joku siellä ayurvedistä ruokavaliota? 

 

Kuvassa iltamaito, väkivallattomuutta symboloiva buddha ja kielletty chili. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Yhteistyössä Dyson

 

Kerroin joskus, että imuroin joka päivä. Haluan, että kotona on siistiä, ja ilman päivittäistä imurointia täällä ei ole. Syitä on kaksi.

 

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että koirien pitää saada olla koiria. Niiden kuuluu juosta metsissä ja rymytä lätäköissä, ja niistä nyt irtoaa karvaa. Koirien kanssa ei voi elää, jos ei kestä yhtään sotkua. 

Pakkanen ja lumi ovat puhtausmielessä koiranomistajan parasta aikaa. Pahinta ovat kurakelit. Vaikka koiria miten pesisi (ja pesen!) ulkoilun jälkeen, kaikkea kuraa on mahdotonta saada turkin väleistä pois. Kun se kuivuu, se ropisee lattialle. Ei kiva. 

 

 

Kesäisin täällä olisi siistiä, jos tyytyisimme ulkoilemaan asvalttiteitä pitkin. Mutta ei kuulu tapoihin. Metsistä ja puistoista nuo otukset sitten keräävät mukaansa risuja, kuusenhavuja (niitä tarttuu ihan kivasti varsinkin Nanan turkkiin) ja kuivia lehtiä. Niillä on ihan raivostuttava taipumus kulkeutua hännän mukana lattioilleni. 

Karvanlähtöä en viitsi edes mainita. 

Tämän takia imuroin joka päivä. Ja nyt meillä on myös kunnon imuri.

 

 

Sain Dysonilta V6 Animalpro -imurin. Olen nyt siivonnut sillä muutaman päivän, ja ah, melkein nautinto. Imurointi ei kyllä ihan voi koskaan olla. 

 

 

Imuri on vanhaan masiinaani verrattuna minikokoa, mutta tehokas kuin mikä. Varsinkin matot se puhdistaa paljon entistä imuriani tehokkaammin. Siinä ei ole johtoa, ei pölypussia ja se on todella kevyt. Se vie myös puolet vähemmän tilaa vaatekaapistani kuin edeltäjänsä. Kyllä, se on imurini säilytyspaikka. Asun 1960-luvun talossa, eikä talon rakennusaikaan kai tarvittu säilytystilaa tai jotain. Unelmoin siivouskomerosta. 

 

 

Nanalla on kyllä edelleen viha-viha-suhde imuriin, ihan sama kuinka hieno se on.

En ole ikinä tavannut koiraa, joka ei vihaisi imuria. Mistähän se johtuu? Äidilläni on kaksi labradorinnoutajaa, ja hän hyödyntää niiden imurikammoa vähän erikoisella tavalla. Toinen koirista käy näes yksin ollessaan omin lupineen jääkaapilla. No, töihin lähtiessään äitini laittaa imurin seisomaan jääkaappia vasten, ja ahne labbis jää ilman välipalaa. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Yhteistyössä Haglöfs

 

Ennen kuin meille tuli ensimmäinen koira, en kauheasti viihtynyt ulkoilmassa. Tai siis: en tykännyt ulkoilusta yhtään. Ajatus, että olisin vapaaehtoisesti lähtenyt Lappiin hiihtämään moneksi päiväksi...hah, olisin nauranut sille. Siellähän on kylmäkin. Ja tuulee. Ei kiitos.

Nessi on nyt vähän yli seitsemänvuotias, ja noiden seitsemän vuoden aikana jotain on tapahtunut. Jos ottaa itselleen koiran ja vielä paimenkoiran ja niistä bordercollien, hankkii samalla menolipun ulos. Joka päivä, säässä kuin säässä. Ainoat sääilmiöt, jotka rajoittavat ulkoiluamme, ovat paukkupakkanen, ukkosmyrsky, kaatosade ja helle. Vähitellen siihen tottui. Aloin pitää ulkoilmasta.

 

MUUTAKIN TAPAHTUI. Ennen koiria halusin asua kaupungin keskustassa. Parin paimenkoiran kanssa kivikatujen tallaaminen ei kuitenkaan ole erityisen inspiroivaa. Niille kun ei riitä korttelin ympäri kävely. Ei todellakaan. Vähitellen aloinkin kaivata enemmän sinne, missä on vähemmän ihmisiä ja jalkojen alla pehmeitä polkuja. Metsät, pellot, merenrannat. Niistä tuli tuttuja, niistä tuli tärkeitä.

Olen aina halunnut seikkailla ja nähdä uusia paikkoja. Olen nähnyt monia maailman suurimmista kaupungeista, tiedän miltä tuoksuu (haisee) Nykissä, miltä Bangkokin lämmin kostea ilma tuntuu ja paljonko maksaa lauttalippu Hongkongissa. Mutta mitä enemmän olen luonnossa, sitä vähemmän haluan isoihin kaupunkeihin. Niiden sijaan tallennan muistiini kuvia korkeista aalloista, jättiläispuista, kaukaisuuteen jatkuvista erämaista, avarista pelloista, jylhistä aavikoista.

Sisälleni on kasvanut ulkoilmaihminen, joka ei tyydy pelkkiin lähimetsiin. Se on käynyt hiihtovaelluksella ja kolmen viikon purjehduksella, yöpynyt luonnonsatamissa ja kaavaillut vaeltavansa yksin Lapissa. Ties minne se vielä päätyy.

 

JOTTA VOISI VIETTÄÄ pitkiä aikoja ulkona ja erilaisissa sääolosuhteissa, on opeteltava myös pukeutumaan. Seitsemän vuotta sitten pätevä ulkoiluvaatetus oli mielestäni farkut ja tennarit. Seitsemän vuotta myöhemmin pätevä ulkoiluvaatetus koostuu mielestäni seuraavista: lenkkarit, vaelluskengät tai kumpparit, vettä ja tuulta pitävä takki, kevytvanutakki, fleece, vettä ja tuulta hylkivät housut, aluskerrasto. Ulkona ei ole kylmä, ei edes pohjoisessa, kun on pukeutunut oikein. 

Muissa vaatteissa en ole erityisen merkkiuskollinen, enkä niin kauhean tarkka laadun suhteen. Ulkoiluvaatteissa olen. Kirjoitan tätä Lapissa, minne tulimme muutaman päivän hiihtoreissulle. Sain reissua varten vettä hylkivän ja tuultapitävän Gram Comp -kuoritakin Haglöfsiltä. Kun mietin, mitä muita merkkejä ylläni on, tulos oli hämmentävä: housut, fleece ja kevytvanutakki: Haglöfs. Ne kaikki ovat vuosia vanhoja, ja olen itse ostanut ne aikoinaan. Kaikki ovat priimakunnossa. 

Kun kesällä purjehdimme Saaristo- ja Ahvenanmerellä, tuuli nousi välillä kovaksi ja vaikka maissa oli helle, merelle sopiva varustus oli ihan sama kuin tälle hiihtoreissulle. Näillä samoilla vaatteilla voi ulkoilla vuoden ympäri hyvin erilaisissa olosuhteissa, kun vain vähentää tai lisää kerroksia lämpötilan ja tuulen mukaan. 

 

LOPUKSI OLEN hyvin onnellinen, että minusta tuli ulkoilmaihminen. Olen päässyt paikkoihin, joihin en ennen olisi edes ymmärtänyt haluta, en ole juuri koskaan kipeänä sillä ulkoilma karaisee, kaupungin kiireinen rytmi vaihtuu säännöllisesti luonnon rauhallisempaan, ja se jos mikä tekee hyvää. 

Joogasta saa yoga glow'n, mereltä, metsistä, pelloilta ja tuntureilta saa outdoor glow'n. Se on punaiset posket, kirkkaat silmät ja ymmärrys siitä, miten pieni ihminen on ja miten suuri luonto on.

Ja siellä ymmärtää, miten me kaikki olemme yhtä ja miten me olemme osa luontoa ja jos luonto kärsii, lopulta ihminenkin kärsii.

Ulkona paistaa aurinko, räystäästä roikkuu pitkiä jääpuikkoja ja minä suuntaan tuntureille. Menkää tekin ulos.

 

Lue myös:

Elämä tiivistettynä, eli mitä opin merillä

Purjehdin, olen siis olemassa

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages